Määrää viikolla 45
Niin sanottua kovaa ajoa on ollut tällä viikolla juoksun osalta. Juoksu tuntuuu hyvältä ja sykkeiden seuraaminen on jäänyt vähemmälle, olen antanut vain mennä ja vaikka kaikki tuntuu olevan oikein kunnossa, silti on sellainen olo, että nyt on menty sen verran kovaa, että seuraavalla viikolla voisi pitkästä aikaa ottaa hieman kevyemminkin. Viikon kaikki juoksutreenit ovat menneet keskisykkeen osalta kuitenkin vielä nippa nappa peruskestävyysalueella, mutta siellä pk2-alueella, kutkutellen vauhtikestävyysaluetta. En tosin ole aivan viime aikoina käynyt mittaamassa kynnyksiä, joten se voisi olla hyvä tehdä vuodenvaihteen paikkeilla.
Maanantaina kävin nautiskelemassa perussettiä peruslenkillä, pienellä metsäpätkällä höystäen (1:02:40, 10.03 km, avg 138 bpm). Tuota samaa lenkkiä juostessa voi aivot jättää narikkaan tai kesksittyä täysin podcastien kuunteluun, reitti alkaa olla nimittäin jo niin tuttu, että saattaisin selvitä siitä melkein silmät kiinni. Sen verran pimeää iltasella on, että lähes silmät kiinni siellä mennäänkin 😜. Onneksi päälamppu valaisee hiukan reittiä.
Tiistaina tuli hiukan kiire juosta laulutunnille, joten kummasti sykekin kipusi kohti vk-aluetta (15:04, 2.56 km, avg 145 bpm) ja hetken sain puuskuttella tavallista korkeasykkeisempää pyrähdystäni. Laulutunnin jälkeen kiertelin hetken jokirantaa ja palasin kotiin kiertoteitse (50:07, 7.61 km, avg 140 bpm).
Keskiviikkona hipsuttelin taas persulenkin (1:01:36, 9.04 km, avg 138 bpm) ja torstaina päädyin vihdoin taas juosten salille (15:41, 2.4 km, avg 136 bpm). Salilla yllättäen kipusin juoksumatolle ja jatkoin vielä lyhyesti juoksua (12:21, 2.03 km, avg 141 bpm). Pidemmän alkulämmittelyn jälkeen keskistyin salitreenissä pääosin ylävaratalon ja keskisvaratalon treeniin (1:01:14, avg 113 bpm) ja loppuverkan suoritin kävellen kotiin. Nyt on siis salikortti hankittu uudelleen, joten yritän pitää huolen ettei salitreeni jää kokonaan harjoittelusta pois.
Perjantaina aamulla satoi vettä lähes saavista kaatamalla, kun olin lähdössä lenkille. Olin jo juoksuvaatteet päällä eteisessä, kun sain miehen avustuksella käännettyä pääni ja annoin luvan itselleni olla hiukan sokerista. Säätiedotus kertoi, että kahden paikkeilla sade loppuu ja aurinkokin aikoi paistaa, joten siirsin lenkkiä myöhempään ja juoksin ensin lapsen koulupalaveriin (20:38, 3.62 km, avg 136 bpm), jonka jälkeen jatkoin lenkkiä edelleen upean aurinkoisessa marraskuun säässä, kunnes ilta alkoi jo pimetä (1:41:32, 16.02, avg 137 bpm).
Lauantain lenkistä tuli varsin monipuolinen, ensin alkulenkistä törmäsin tuttuun pyöräilijään, jonka tahdissa etenin muutaman kilometrin varsin haipakkaa kyytiä samalla jutellen nuorten harrastamisesta. Vimpelinvaaran maisemissa kaksi polkujuoksukaveria pysäytti meidät ja minä hyppäsin heidän mäkitreenikarkeiloihin mukaan muutamaksi kierrokseksi. Siinä ehti sanasen vaihtaa niin mennistä juoksuista kuin tulevaisuuden suunnitelmistakin. Siitä jatkoin juoksua itsekseni metsäteitä pitkin (2:15:31, 20.68 km, avg 140 bpm). Luulin että perjantain juoksu oli viikon pitkis, mutta tästä juoksusta sukeutuikin kaikenmoisten kohtaamisten lisäksi viikon pisin juoksu.
Sunnuntainakin ehdin lenkille vielä valoisaan aikaan ja pääsin taas nauttimaan upeasta marraskuun kauneudesta luonnossa (1:10:09, 11.35 km, avg 137 bpm). Tämä marraskuu on ollu kyllä jotenki aivan poikkeuksellisen hyvä juoksukuukausikin tähän mennessä, säät ovat suosineet pääosinja vaikka välillä on ollut pimeää ja kylmää, kirkkaat ja kuulaat, jopa lämpimät päivät, ovat hellineet vielä tänne lähes marraksuun puoleen väliin asti.
Viikon kokonaiskilometrit ovat tällä viikolla aivan huomattavat: 86.8, joista määräviikkoon juoksukilmetrejä on kertynyt ruhtinaalliset 85.4 kilometriä. Aikaa liikkumiseen käytin reilu kymmenen ja puoli tuntia. Miltä tällainen määrä kilometrejä kuulostaa tavallisen harrastelijan viikkokilometreiksi? Pitäiskö ultraajan juosta aina näin paljon vai onko tällainen määrä paljon ollenkaan? Ajatuksia?
Iloa viikkoosi,
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.
Sunnuntaina aamu valkeni valkoisena, tänne meille Kajaaniinkin saatiin ensilumi. Lenkki oli lähes samanlainen kuin lauantaina ja lähes samassa maastossakin, hiukan hitaammin, koska juoksin enemmän pienemmillä poluilla (2:08:17, avg 136 bpm). Mieltä ja maisemaa kirkasti kummasti pieni valkoinen lumihuntu, joka kyllä illan aikana on alkanut sulaa loskaksi. Emme saa pitää tätä valoisuutta tällä kertaa kovin pitkään. Juoksuviikon kilometrit ovat varsin mukavat 78.6 kilometriä, mutta liikuntatunteja on tällä viikolla jo edellämainistuista syystä tullut vähemmän; 8 tuntia 45 minuuttia. Luultavasti ensi viikkokin on pitkälti juoksua, katsotaan sitten sen jälkeen, millä mallilla alkaa treenit olla. Odottelen edelleen tietoa Joensuu Night Runin osalta, saatan olla varasijalla niin kaukana kisapaikasta ettei paikkaa kisaan tule, toisaalta en enää ollenkaan tiedä voisinko edes ottaa paikkaa vastaan, koska kisa on jo parin viikon päästä enkä ehkä ehdi edes henkisesti varautua niin isoon rypistykseen. Saapa nähhä miten käy.