Olo on kuin selkäänsä saaneella… Tai siis voisin kuvitella, että se saattais tuntua tältä… Sen siitä saa kun ei ole tottunut fyysiseen työhön ja yhtäkkiä viikonloppu on mennyt kokonaisen orapihlaja-aidan kaatamisessa, oksien roudailuissa, sahailussa, niin sähkösahalla kuin kaarisahalla, oksien kuljettelussa lavalle ja haravoinnissa… Ei ehkä paras mahdollinen viimeistelytreeni… Lauantaina näissä hommissa meni jokseenkin koko päivä, tätä treeniä tuli vajaa parisen tuntia. No, mitäs muuta tähän viikkoon on mahtunutkaan?  Ainakin muutama epätoivoinen kisavarusteiden testailu ja epävarmuus kaikesta juoksuun liittyvästä säädöstä… Juuri tuossa miehelle puuskahdin, että enhän minä mitään pakkaamista halua harrastaa, vaan juoksua, johon hän vastasi, että tuo pakkailu ja kisasuunnitelman tekeminen kuuluu aivan olennaisena osana ultrajuoksuun…  Ei siis ihme, että minulta pakka hajoaa… 🙄.

Maanantaina kuitenkin harrastin sitä itteään eli hyvin rauhallista juoksua niin, että sain keskisykkeen pidettyä alle sadankolmenkymmenen  (1:00:38, 8.6 km, avg 126 bpm). Tiistaina ohjelmassa oli ensin lyhyt lenkki (35:01, 5.02 km, avg 127 bpm), jonka jälkeen suunnitelmassa oli salitreeni – se vaihtui kevyempään kotijumppaan (35:09, avg 101 bpm).

Keskiviikkona vuorossa oli pääosin pk2-sykkeillä juoksua ja loppuun oli vielä laitettu  kymmenen lyhyttä vetoa – osin vedoista johtuen keskisyke lähti karkaamaan hieman liian korkeaksi, mutta eipä se niin isosti haitannu, tai en antanu haitata (1:16:02, 12.61 km, avg 142 bpm). Torstaina puolestaan pääsin jo hiukkasen vauhdin hurmaan, kun juoksussa oli alku- ja loppuverkkojen välissä kahdeksan kilometrin pituista vetoa (1:21:33, 14.31 km, avg 147 bpm) 🥴.

Ja heipä hei, tällä viikolla tuli vihdoin se päivä, jolloin minäkin uskaltauduin kevään ensimmäiselle shortsilenkille, se päivä oli perjantai, kun vuorossa oli kevyt palauttava lönkyttely (1:02:19, 8.32 km, avg 127 bpm).

Launtaina juoksuohjelmassa oli lepopäivä, mutta pihalle oli ilmestynyt valtava viherpalvelun lava ja aloimme heti aamupäivästä touhuta orapihlaja-aidan kimpussa. Hyvinkin lähemmäs kahdeksan tuntia taukoineen tuota aitaa kaadettiin ja raivattiin pihalta runkoja ja oksia. Himpun reilu kuusi tuntia tuosta aherruksesta tallentui  kelloonkin. Mittari oli rannesykemittauksella, joten keskisyke näytti kyllä aivan puutaheinää. Minulle rannesykemittaus näyttää aivan liian korkeita sykkeitä, johtunee kapeasta ranteestani ja siitä ettei mittari useinkaan ole aivan optimaalisessa kohdassa ranteessani mittaamista ajatellen.

Lauantai-sunnuntai välisen yön nukuin katkonaisesti lihassärkyisenä ja sunnuntaina heräsin tuohon alussa mainitsemaani kolotukseen  ja  hämmästyksen siitä, miten kovasti tuo fyysinen työ ottaa tottumattoman kroppaan. Päivällä  tein vielä aitahommia tunnin ja kolme varttia ja lähdin vielä testailemaan mahdollista kisakenkä-sukka-yhdistelmää poluilla (1:02:20, 9 km, avg 133 bpm). Vieläkin on vähän epävarmaa, millä setillä lähden matkaan… 😬.

Viikon liikuntatunnit olivatkin aikamoiset tälle viikolle, 15 tuntia, kun nuo aitahommatkin laskettiin mukaan. Varsinaisia liikuntatunteja viikkoon tuli himpun reilu seitsemän tuntia ja  kilometrejä kertyi kokonaisuudessaan 64.8, joista juoksua oli 59.3 kilometriä. Jatkan tästä hössöttämään ja stressaamaan tuota tulevaa polku-ultrakoitosta… 😅

– Maijaliisa

P.S. Kuvissa vilahtelevat uudet kuulokkeet ovat Sudion uutukaiset E2-kuulokkeet, joita olen testaillut parin viikon ajan. Saan ilokseni tarjota teille 15 % alennuksen tilaukseen Sudion verkkokaupan sivulta koodilla: Maijaliisa15

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.