Olen saanut jo kuukausia sitten tietää, että minut valittiin vuoden 2021 kisahilleriksi polkujuoksuseurani Hillers Trail Running Clubin toimesta!!! Olen äärimmäisen yllättynyt ja ylpeä tällaisesta kunnianosoituksesta. Ilmeisesti pikkuisen rankahko polkukisa Pallakselta Ylläkselle viime kesänä (kisarapsaan tästä) oli tämän palkinnon saamisen yksi syy – onhan se hienoa, että tämmöinen tavallinen keski-ikäinen polkutallaaja ryömii satasen kilometriä tuntureilla ja vielä hienompaa on se, että tällainen retki saa näin paljon kunniaa osakseen ❤️.

Nyt tämä kisahilleri siis suunnittelee tulevaa kautta, tosin näitä karkeloita varten on treenattu jo kuukausitolkulla, joten suunnitelmat on tehty jo aikoja sitten, lähinnä kerron vain ääneen millaisia suunnitelmia olen itselleni asettanut tälle jo muutaman viikon päästä alkavalle polkujuoksukaudelle.

Olen juossut Rukalla NUTS-karkeloissa ensimmäisen polku-ultrani vuonna 2017 (kisarapsa täällä) ja lyhyemmän matkan muutama vuosi myöhemmin (kisarapsa täällä). Rukan juoksulla on siis lämmin paikka sydämessäni. Tänä vuonna suunnitelmassa on juosta vuoden pisin juoksu juuri Rukalla tähän alkukauteen, joten olen ilmoittautunut NUTS Karhunkierrokselle 83 kilmetrin matkalle.

Olen varmasti kertonut jo kaikille ylpeästi ja antaumuksella siitä, että olen kotoisin Lapista, tuntureiden kainalosta, aivan Pallaksen nurkilta, Muoniosta. Voitte siis kuvitella, miten tärkeä ja ainutlaatuinen kisa minulle on heinäkuun NUTS Ylläs-Pallas. Olen vaeltanut Hetta-Pallas tai Pallas-Hetta -reitin nuoruudessani, juossut omatoimisesti ja kisannutkin muutamaan kertaan (kisarapsaan täältä ja täältä). Viime kesänä 100 kilometrin reitti ei kulkenut näissä ikonisissa Pallaksen maastoissa ja suoraan sanottuna, olin hiukan pettynyt reittiin, joten tämän vuoden kisamatkani palaa takaisin Hetta-Pallas -reitille 66 kilometrin matkalle. On syynä tietysti myös se, että en koe olevani mitenkään valmis kahteen noin pitkään polku-ultraan kesän aikana. Toisaalta todella päätin jo aikaisemmin, että haluan päästä takaisin Hetta-Pallas -reitille jo ennenkuin päädyin valitsemaan pidemmän reitin Karhunkierroksella. Ja olen absoluuttiseti sitä mieltä (en ehkä kovin objektiivisesti  kuitenkaan), että Hetta-Pallas -reitti on aivan äärimmäisen upea ja elämyksellinen reitti, jonka toivoisin kaikkien polkujuoksijoiden pääsevän juoksemaan jossakin vaiheessa polku-uraansa.

Suunnitelmissa oli myös NUTS Pyhän 43 kilometrin tunturimaratonin juokseminen elämäni ensimmäisen kerran tänä vuonna elokuussa, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että yllättävä ja mahdottoman iloinen sukutapahtuma estää osallistumisen tuohon polku-kisaan. Olen jo mielessäni tehnyt päätöksen ja  olen siirtämässä osallistumiseni seuraavaan vuoteen – juoksukisoja tulee ja menee, toisenlaiset tapahtumat ovat hyvinkin ainutlaatuisia ihmisen elämässä ja prioriteetit on pidettävä mielessä. Tämä elokuun kisan ”peruuntuminen” antaa nyt mahdollisuuden miettiä syksyä vähän uusiksi, yksi varteenotettava vaihtoehto voisi olla vaikkapa syyskuun Finladia Maraton, tai ehkä jokin syksyinen polku-juoksu, vaikkapa Vaarojen maraton… Vaarojen maratonilta ei ole kovin hehkeitä muistoja (tarinaa täällä), joten saapa nähdä, miten mieli muuttuu syksyä kohti mentäessä…

Palataanpa sitten vielä tähän viikkoon ja niihin valmisteluihin – vuoden ensimmäiseen kisastrattiin on aikaa noin 18 vuorokautta (apua!!!) ja nyt tämän viikon jälkeen kaikki fyysiset treenit on kisaan valmistautumisen osalta tehty, kaikki ne pitkät ja valmistavat juoksut, joilla kuntoa ja sitkeyttä on kisaa varten treenattu. Tästä lähtien hötkyilemällä tai liikaa treenaamalla ei saada enää mitään hyvää aikaiseksi, nyt on aika herkistellä ja kääntää katse psyykkiseen valmistautumiseen, sekä kaiken mahdollisen ”hienosäädön” panikointiin juoksukengistä, juomapulloihin ja lumitilanteen kauhistelusta energiansaannin pähkäilyyn.

Kulunut viikko on treenien osalta ollut hieman repaleinen enkä ole aivan niin tarkkaa ja suunnitelmallista viikkoa saanut vedettyä, mitä olisin halunnut, koska olin kaksi päivää koulutuksessa Tampereella ja junamatkat sekä koulutuksen aikataulu vaativat hieman suunnitelman rukkaamista aikatauluun sopivaksi. Tästä syystä intervallitreenejä tuli alkuviikkoon enemmän ja loppuviikkoon sitten kasautuivat pidemmät treenit. Maanantaina tein juoksumatolla jaksotetun juoksun, niin että pääosa juoksusta oli pk2-sykkeillä ja loppuun tuli lyhyitä vauhtivetoja (1:12:10, 12.08 km, avg 138 bpm). Tiistaina vuorossa oli selkeästi intervallitreeni, jossa alku- ja loppuverryttelyn välissä tein 10 kahden minuutin vetoa kahden minuutin kävelypalatuksilla (1:14:04, 12.13 km, avg 141 bpm). Keskiviikko oli urheilun osalta lepoa, mutta ensin aamupäivän työt ja  junamatka Tampereelle rasittivat sekä kroppaa että mieltä.

Torstaina koulutuspäivän istuminen ja sisällä olo vaativat ehdottomasti lenkkeilyä ja hölkkäilin ympäriinsä Pyynikillä kevyesti kroppaa availlen. Seurakseni sain alkulenkille myös kollegan. On teillä Tampereelle upeat polkureitit siellä Pyynikillä ja rantoja pitkin kohti Ratinaa. Ja miten upea kaupunki koko Tampere!

Perjantaina olin suunnitellut käyväni lenkillä aamulla ennen koulutusta, mutta totesin, että tärkeämpää taitaa tässä tilanteessa kuitenkin nukkua hieman pidempään… En tiedä oliko hyvä valinta, mutta sillä mentiin. Perjantaina kävelimme kuitenkin hotellilta rautatieasemalle, jotta saimme kroppaan edes vähän liikettä. Muuten päivä olikin niin sanottua lepoa. Tällaiselle aktiivisesti liikkuvalle, töissäkin harvoin pitkään istuvalle, tuntuu tuollainen koulutuksessa sisätiloissa istuminen todella rankalle ja vetää elimistön aivan hälytystilaan. Olen jotenkin todella paljon väsyneempi tuollaisen päivän jälkeen, kuin sellaisen päivän, jonka aikana olen liikkunut sekä vapaa-ajalla että töissä. Täytyy kyllä sanoa, että kroppani ei ole selvästikään tottunut istumiseen eikä toivottavasti koskaan totukaan.

Lauantaina lähdin aamupäivästä mukaan polkujuoksuseuran järjestämään Pöllyn upotukseen, jossa kierrettiin reittiä Pöllyvaaran ja lähialueen poluilla. Juoksin ensin tapahtumapaikalle ja lähdin reitille. Hetken juoksun jälkeen tulikin tuttua porukkaa vastaan ja lähdin mukaan muiden juoksuun. Kiersin reittiä yhdessä toisten kanssa useamman kierroksen, jos pysyin laskuissa, niin saatoin olla mukana kolme/neljä kierrosta. Lopulta paikalle jäi yksi juoksija, joka jaktoi vielä reitillä, minäkin kiersin reitin vielä kerran itsekseni (kello tais jäädä keskeytykselle joksikin aikaa) ja lähin sadetta karkuun takaisin kotiin. Tullessani kotiin, olin juossut noin kolme tuntia. Vaihdoin kuivaa ja lämpimämpää päälle ja lähdin vielä lähimaastoon tekemään suunnitellun neljän tunnin lenkin loppuun vesisateesta huolimatta (4:08:16, 32.11 km, avg 141 bpm). Porukassa juostessa syke oli varsin korkea, joten keskisyke nousi selvästi korkeaksi, osin ehkä korkea syke johtui myös edellisten päivien istumisesta ja kuormituksesta, kouluttautuminen on ihmeen rankkaa.

Sunnuntaina nautiskelin äitienpäivän auringosta vielä hieman sykettä nostattavalla tasavauhtisella vauhtilenkillä poluilla(1:32:25, 14.05 km, avg 143 bpm). Täällä meillä osa poluista on jo sulaa baanaa, mutta osa poluista on aivan lumen peitossa ja tälläkin lenkillä upposin toisinaan lumeen sääriä myöten – hyvää treeniä Karhunkierrokselle 😆.

Tämä viimeisen tehoviikon treenit ennen vuoden ensimmäistä polkukisaa olivat aivan himpun yli 10 tuntia ja  kilometrejä kokonaisuudessaan kertyi 84.5, joista juoksua 82.5 kilometriä. Kohtuullisen luottavaisin mielin lähden laskettelemaan kohti kisafiiliksiä,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.