Viikkojen 12 ja 13 harjoituspäiväkirja ja maaliskuun muikistelut

Kevät ja kärpäset… Ei aivan vielä niitä kärpäsiä ainakaan täällä meillä päin, mutta kummasti valon lisääntyessä tuntuu, että elämässä tapahtuu niin paljon kaikenlaista ja arjessa on niin paljon touhua, ettei aika muka riitä oikein mihinkään. Jos aika on vähissä, ensimmäisenä vaikuttaa kärsivän harmillisesti blogi. Välillä viikot vain hujahtavat töissä, arjen pyörityksessä ja harrastuksissa niin vauhdikkaasti etten heti huomaakaan postauksen unohtuneen. Toisaalta se kertoo myös sittä, etten turhaan stressaile näistä postauksista ja tämäkin harrastus pysyy hyvän mielen harratuksena eikä minun tarvitse itseäni pakottaa postausten pariin, jos ei tunnu siltä. Kaksi viikkoa onkin siis hurahtanut tuosta noin vain, juoksuja on juostu ja elämää eletty.

Viikolla 13 maanantaina oli treeninä kehonhuolto (15:18, avg 78 bpm) ja tiistaina vuorossa oli juoksua peruskestävyystasolla (1:08:01, 10.92 km, avg 139 bpm) ja loppuverryttelyksi vielä hiukan kävelyä (28:37 km, 2.76 km, avg 110 bpm).

Keskiviikoksi olin ohjelmoinut tasavauhtisen vauhtiksetävyysjuoksun, jossa alkuverryttelyn ja loppuverryttelyn välissä oli 40 minuutin tasavauhtinen vauhtitreeni (1:01:00, 11 km, avg 145 bpm), keskivauhti vauhtitreenissä oli  5:05 min/km.

Torstaina juoksin kevyen palauttavan lenkin (1:32:11, 12.53 km, avg 126 bpm) ja perjantaina  olin poikkeusellisesti osin töissä. Silti päivään mahtui kävelyä  (29:41, 2.66 km, avg 115 bpm),hiukan lyhyempi pitkis kuin suunnitelmissa alun alkena oli  (2:04:05, 18.12 km, avg 133 bpm) ja iltasella vielä lyhyet keskivartalotreeni (15:04, avg 98 bpm) – kaikenkaikkiaan päivästä muodostui aivan monipuolinen treenipäivä.

Lauantaina lähdimme minilomalle Kuopioon koko perheen voimin ja olimme järjestäneet lapsille urheiluyllätykseksi boulderointia Kuopion kiipeilykeskusksessa, Voemassa. No niinhän siinä sitten kävi, että vanha seinakiipeilijä minussa heräsi ja olin meistä innokkain kiipeilijä 🙂  Innoistuin aivan hurjasti boluderointireiteistä ja sain mukaani haavanlehtenä tärisevät kädet (1:23:21, avg 118 bpm). Jaloissa ehkä sitä voimaa ja voimantuottoa jonkin verran enemmän on myös tuohon kiipelilyyn, mutta täytyy kyllä todeta, että hetken aikaa saisi kiipeilyä treenata, että yläkroppa tottuisi kiipeilyn vaatimuksiin.

Sunnuntaina treeniohjemassa oli peruskestävyysjuoksu, jossa oli mukana  12 kertaa 2 minuutin vetoja, puolentoista minuutin kävelypalautuksilla (1:32:30, 15.02 km, avg 140 bpm). Jalat eivät tosiaan olleet kiipeilystä juurikaan ottaneet nokkiinsa, joten juoksu sujui oikein mukavasti, vaikka yläkroppa olikin aikamoisessa juntturassa. Viikon kokonaistreenitunnit olivat 10 tuntia 41 minuuttia, kokonaiskilometrit 74.9 kilometriä, joista juoksua 67.6 kilometriä.

Tämän viikon maanantai oli lepopäivä ja tiistaina juoksin edellisen viikon keskiviikon mukaisen vauhtikestävyysharjoituksen, tällä viikolla vauhtikestävyysveto oli 50 minuutin pituinen keskivauhdilla 5:18 min/km (1:20:50, 14.2 km, avg 146 bpm).

Keskiviikkona vuorossa oli hieman vauhdikkaampi peruskestävyysharjoitus, jonka lopussa tein lyhyitä vetoja (1:15:32, 11.51 km, avg 137 bpm) ja torstaina tein pitkästä aikaa kotona lihaskuntotreenin (45:03, avg 112 bpm). Välillä meinaa olla todella vaikea motivoida itseänsä näihin lihaskuntotreeneihin kotona, saati saada itseänsä salille, vaikka kuinka tiedän, miten tärkeitä ne harjoitukset ovat juoksukunnon ylläpitämisen kannalta.

Perjantaina suunnitelmissa oli valmistava harjoitus Karhunkierrokselle, kuusi tuntia juoksua kisavarusteiden kanssa. Jo edellisenä iltana totesin, että en mitenkään ole kuudem tunnin rääkin kunnossa, erityisesti aivan liian vähäiseksi jäänyt uni on verottanut viime aikoina jaksamista, enkä haluannut vetää nyt itseäni aivan piippuun javalmiiksi väsyneenä. Niinpä lenkin aikana suunnitelmaksi muodoistui, että koetan saada neljä tuntia kasaan tälle päivälle ja sekin saattaisi olla liikaa. Koko lenkin pituudeksi tulikin juuri se neljä tuntia ja siihen oli tänään tyytyminen – tunne oli se, että liian vähän voi joskus olla liian paljon ja olinkin lenkin jälkeen yllättävän uupunut koko päivän (4:01:10, 33.3 km, avg 133 bpm). Lauantaina päivä meni aivan muissa hommissa ja vaikka päivä oli juoksusta lepopäivä, niin kaikkea muuta touhua päivään kyllä mahtui, siivouskin lähentelee toisinaan urheilusuoritusta… Sunnuntaina kävin sitten nautiskelemassa kevätauringosta leppoisalla palauttavalla lenkillä (1:15:19, 10.18 km, avg 126 bpm). Viikon kokonaistreenikilometrit olivat 69.2, jotka kaikki olivat juoksua. Viikkoon kertyi treenitunteja himpun vajaa yhdeksän tuntia.

Kuukausi vaihtui tämän viikon aikana ja maaliskuu osoittautui varsin hyväksi juoksukuukaudeksi. Maaliskuussa treenasin 43 tuntia 5 minuuttia, kokonaiskilometrit  olivat 317.5, joista juoksua 293.8 kilometriä. Näillä treeneillä on aivan hyvä lähteä vielä kiristelemään kuntoa kohti kisakautta 🙂

Oikein hilpeää huhtikuuta toivotellen,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Itte saan päättää mitä teen viikolla 11

Olen mukaillut harjoittelussani edellisen vuoden Jalanjälki-juoksuvalmennuksen harjoitteluohjelmaa ja tehnyt suunnitelman etukäteen lähes jokaiselle viikolle tammikuusta alkaen. Olen osin orjallisestikin seurannut omaa ohjelmaani ja suunnitelmaani ja toteuttanut itselleni epämieluisiakin harjoituksia, koska tiedän, että monipuolinen harjoittelu on tarpeen. Jos tekisin vain harjoituksia, joita itse haluan, tällä hetkellä pyrkisin varmaankin vain nautiskelemaan peruskestävyyden junnaamisesta – tämä on toisaalta jo suurta edistymistä, koska aikaisemmin halusin vain juosta niin sanottuja roskakilomertejä; lähellä aerobista kynnystä olevalla sykkeellä tehtyjä treenejä.

Nyt pystyn pääosin juoksemaan lenkit peruskestävyystasollakin, jopa peruskestävyyden alatasolla (pk1). Edistymistä on siis se, että syke pysyy tällä tasolla ja kykenen juoksemaan lähes koko lenkin ajan. Aikaisemmin, no tosi paljon aikaisemmin, kävelykin sai sykkeen nousemaan jo lähelle pk1-alueen ylärajaa.

Tällä viikolla olen kuitenkin antanut olosuhteiden ja oman tuntemusten vaikuttaa suunnitelmaani ja olen jopa aivan lennosta muuttaut suunnitelmaa… Aloitin kuitenkin viikon aivan sunnitelman mukaan; maanantaina tein lyhyen keskivartalotreenin, pääosin vatsalihaksille (30:34, avg 101 bpm), jonka jälkeen tein kehonhuoltoa venytellen koko kropan ja hiena rullaillen jalkoja (15:34, avg 85 bpm).

Tiistaina ohjelmassa oli vetotreeni, jossa vartin alkuverryttelyn jälkeen tein  neljä kertaa kuuden minuutin vedon ja kolme kertaa neljän minuutin vedon yhden minuutin kävelypalautuksilla. Loppuverkkaa vielä päälle 15 minuuttia ja harjoitus pakettiin (1:17:11, 12.96 km, avg 146 bpm). Etukäteen nämä vetoharjoitukset saavat oksennuksen maun suuhun, mutta sitten kun lähtee vain tekemään harjoituksta, ihmeellinen endorfiini pukkaa kehoon ja jälkeen päin fiilis on lähes aina aivan loistava riippumatta siitä, onko vauhti ollut itselle mieleinen.

Keskiviikkona ohjelmassa oli alku- ja loppuverryttelyn välissä koordinaatio ja loikkatreeni (37:42, 5.02 km, avg 133 bpm).  Mies kysyi lenkin jälkeen, että oliko hyvä treeni? No, oli treeni. Tiedän, että juoksuvauhdin, juoksun taloudellisuuden ja jouksutekniikan kehittymisen kannalta tällaisiakin harjoituksia on todella tarpeen tehdä, mutta näistä treeneistä en kyllä saa juuri mitään fiiliksiä aikaiseksi. En jotenkin innostu näistä sätkyttelyistä ja treenit ovat niin lyhyitäkin, että en oikein edes ehdi päästä vauhtiin ennenkuin treeni jo loppuukin.

Torstaina vuorossa olikin se minun tämänhetkinen lempitreeni , pk1-sykkeinen juoksutreeni, mukavasti se meikin äänikirjaa kuunnellen ja hitaasta juoksusta nauttien (1:00:23, 8.59 km, avg 124 bpm) ja perjantaina jatkoin samaa rataa vain hieman korkeammalla sykkeellä (1:13:21, 10.12 km, avg 130 bpm).

No, koska itse siis suunnitelen omat treenini, voin myös itse muuttaa suunnitelmaa oman mieleni mukaan. Lauantaille oli suunnitelmissa verttonni, 1000 nousumetriä, ajasta viis… Tässä kohtaa tulin siihen tulokseen, että koska paikallinen vaara on lumen peitossa ja laskettelijoiden valtaama, en lähdekään keräilemään nousumetrejä muutaman kymmenen metrin nyppylöihin, vaan nautiskelen etenemisestä ja katson sitten millainen lenkki siitä tulee. Nousumetrien keräily jää sitten myöhemmälle keväälle… Tai ainakin olisi syytä tehdä tuota tarakan treenausta, sillä tällä hetkellä siellä ei tunnu juurikaan olevan mitään lihasmassaa tai lihastoimintaa… Ensin lämmittelin kolaamalla katolta tippuneita lumia  oven edestä ja sen jälkeen lähdin lenkille katsomaan, miltä tänään tuntuu. untui hyvältä ja hieman liian korkeilla sykkeillä sitten menkiinkin, mutta kai sitä nyt kerran viikossa saa vähän irrotella 🙂 (2:41:05, 25.05 km, avg 136 bpm).

Sunnuntaina päivällä kolailin sohjoa pihatieltä  ja iltasella kävin lenkillä lasten harrastusten aikana. Lenkki oli ajateltu hieman pidempänä, mutta kellosta loppui akku  hieman kesken lenkin, joten sekin lenkki sai aivan itsestään toisenlaisen toteutuksen (52:53, 7.36 km, avg 126 bpm).

Aivan mukavahan tästä viikosta omien suunnitelmien torppaamisen jälkeenkin tuli, viikon treenitunneiksi karttui 9 tuntia 22 minuuttia ja juoksua tuohon aikaaan mahtui 69.1 kilometrin verran. Kokonaisuudessaan viikkokilometrit kävelyineen ja kolailuineen olivat  vain hieman enemmän; 70.4 kilometriä. Nyt jo seuraavaa viikkoa täällä ihmettelen ja alan toteuttaa 🙂

Ihanaa viikkoa myös teille,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys