Hiihtolomaviikko alkoi minulla varsinaisesti tiistaina, maanantaina tein vielä työpäivän, mutta ehdin iltasella kuitenkin treenata aivan riittävästi, ensin matalatehoista hölkkäilyä tunnin verran (1:00:09, 8.45 km, avg 126 bpm), sen jälkeen koordinaatio- ja loikkaharjoitukset (15:48, 1.59 km, avg 128 bpm) ja siihen vielä suunnitelman mukaan lyhyet vedot sileällä kävelypalautuksin (10:42, 1.18 km, avg 123 bpm). Tiistaina oli vuorossa pk2-alueella juoksua ja loppuun lyhyet vedot ylämäkeen (1:32:38, 13.92 km, avg 136 bpm) ja keskiviikkona varsinaisesta treenistä oli lepopäivä, mutta illan kuluksi kävin kuitenkin happihyppelyllä kävellen (47:16, 4.42 km, avg 102 bpm).

Torstaina veimme kaikki lapsemme ensimmäistä kertaa milloinkaan laskettelemaan läheiselle Vimpelinvaaralle. Tuntuu aivan hullulta, ettemme ole heitä sinne aikaisemmin vieneet tai ylipäänsä lasketelleet Lapin lomillakaan… Ensimmäinen lasku oli kaikille aikamoista itkupotkuraivaria, mutta jo toisella laskulla mutkamäki alkoi luistaa ja sompahissiinkin selviäminen onnistui aivan mallikkaasti! Olin kyllä aivan valtavan ylpeä kaikista lapsista ja aloinkin saman tien suunnitella, miten me saisimme lasketteluvehkeet lainaan kaikille lapsille pääsiäisreissulle Lappiin. Rinteessä oli polkujuoksukaveri, jolle kerroin suunnitelmistani ja hänellä oli heti kahdelle lapselle sukset ja yhdelle sopivat monotkin meille lainattavaksi! Vuokrasimme tällä kertaa koko perheelle vehkeet välinevuokraamosta ja  minulle löytyi oikein kotoisat 90-luvun monot ja sukset, samanmoisilla olen varmaankin viimeksi lasketellut ennen tätä laskettelukertaa, todellakin joskus yhdeksänkymmentä kuvun alkupuolella. Lukiossa innostuin telemark-laskusta ja sen jälkeen olenkin laskenut vähäiset laskuni telemark-suksilla. Ihmeen mukavasti se omakin laskettelu sujui ja käännökset tulivat jostakin selkäytimestä, sisarukseni veivät minut laskettelamaan Pallakselle ensimmäisen kerran muistaakseni neljän vuoden iässä. Iltasella kävin omalla lenkilläni nautiskelemassa omasta ajasta (1:05:04, 8.5 km, avg 128 bpm).

Perjantaina tein alkuverkan ja loppuverkan välissä tunnin vauhtikestävyystreenin ylämäkivedoilla, alamäetkin pyrin pitämään reipasvauhtisina (1:35:20, 14.2 km, avg 141 bpm). Jo ensimmäisen 20 minuttin jälkeen olin aivan poikki ja epätoivoissani vauhtikestävyysalueen hurjasta treenistä, mutta niinpä vain sisulla vedin tunnin loppuun asti näitä ylämäkiä ja alamäkiä rallatellen. Kroppa ei todellakaan ole tottunut tällaiseen rääkkiin… 😬

Lauantaina kävimme koko perheellä retkiluisteluradalla luistelemassa ja hiihtämässä. Yksi perheestä päätti mieluummin hiihtää luisteluradan vieressä ja tällä kertaa se olikin viisas ratkaisu… Saavuimme Vuottolahteen radan varteen alkuiltapäivästä ja aurinko oli jo silloin pehmentänyt radan niin, ettei luistelusta oikein tahtonut tulla mitään järven jäällä, kun jää mureni luistimen terän alta. Metsäreitillä jää oli hieman parempi ja pääsimme hetken jopa liukumaan luistimilla. Hyvin hidastahan tuo eteneminen kuitenkin oli, kävellen olisi päässyt melkein nopeampaa. No, olimme joka tapauksessa retkellä, joten nuotin lämpö, kaakao, makkarat ja vaahtokarkit auttoivat jaksamaan takaisin autolle (40:33, 4.96 km, avg 116 bpm). Luistelun jälkeen illalla tein koordinaatio- ja loikkaharjoitukset sekä lyhyet ylämäkivedot (52:16, 7 km, avg 134 bpm).

Sunnuntaina ohjelmassa oli viikon pitkis, joka oli tarkoitus tehdä mahdollisimman mäkisessä maastossa. Juoksin pääosin poluilla, mutta en erityisesti keräillyt ylämäkiä poluilla juoksun lisäksi. Juoksusta tulikin pitkästä aikaa pisin lenkki ja nousumetrejä kertyi vain hyvin maltilliset 395 nousumetriä. Oli ihanaa juoksennella poluilla lämmittävässä auringonpaisteessa reiluun kahteenkymmeneen kilometriin asti, sen jälkeen juoksu olikin vain yhtä selviytymistä loppuun asti. Loppupuolella, noin viimeisen tunnin ajan juoksin kävelyteillä ja yritin pitää sykkeen edes säädyllisellä tasolla… (4:02:24, 31.5 km, avg 131 bpm). Ihmeen rasittavalta lenkki tuntui jalkaterissä ja jalkapohjissa, myös lyhyen venyttelyn aikana jäykkyys jo nyt illalla sekä alaselässä että lonkankoukistajissa pääsi yllättämään…

Koko viikon kellotetut liikuntatunnit ovat 12 tuntia ja himpun reilu puoli tuntia päälle. Kokonaiskilometrit tähän kovaan viikkoon ovat 97.2, joista juoksua semmoset rapsakat 86.3 kilometriä. Varsin mukavat kilometrit, vaikka olen tehnyt pariinkin kertaan koordinaatio- ja loikkatreenejä, joista ei kovin paljon kilometrejä kerry kerrallaan. Toisaalta, kilometrien keräily ei varsinaisesti olekaan tällä hetkellä päätavoite, vaan monipuolinen treenaaminen ja enemmänkin liikuntatuntien kasvattaminen, kuin pelkästää kilometrien keräily. Harjoitukissakin tavoitteet ovat aika- ja sykeperusteisia, eivät oikeastaan ollenkaan kilometreihin perustuvia. Kun siis suunnittelen esimerkiksi pitkistä, tavoite asetetaan tuntimäärällisesti; esimerkiksi sunnuntain pitkiksen tavoite oli neljä tuntia ja toinen tavoite oli pitää syketaso treenin aikana peruskestävyystasolla – sitten vain kilometrejä kertyi sen verran, kuin noilla kriteereillä sain aikaan. Joten välillä tuntuu aivan hassulta näitä kilometrejä edes ilmoitella. Kuitenkin on hyvä myös tutkailla, miten paljon etenen tietyssä ajassa, tuntuihan tuo aikamoisen rankalta treeniltä, vaikka neljään tuntiin kertyi pääosin poluilla ”vain” reilu 31 kilometriä. Sanoisinko, että hiukkasen paljon hirvittää, miten muka noin kymmenen viikon päästä pystyn vetämään Karhunkierroksen 83 kilometriä kisassa…

Näihin lomailun ja pähkäilyn tunnelmiin,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.