Elämä on pääasiassa arkea ja elämä tapahtuu arjessa. Jos arkeaan ei saa jäsennettyä ja järjestettyä mieleisekseen, voi tulla tunne, ettei hallitse omaa elämäänsä, mieleen hiipii tyytymättömyys omasta elämänhallinnasta tai koko elämästä. Oman elämän kalenterointi voi kuulostaa tylsältä ja yllätyksettömältä, mutta sellaista se arki usein on. Ja juuri tuo kalenterointi voikin sitten antaa aikaa niille yllätyksille ja joustavuudelle. Kun huomaa, että seuraavaankin päivään on merkitty juoksulenkki, voi yhden päivän lenkin jättää välistä ja vaihtaa sen vaikkapa perheen yhteiseen pakohuonepeliin keittiön pöydän ääressä.

Muutama käytännön vinkki oman elämän jäsentämiseen ja juoksulenkkien kalenterointiin:

• Suunnitelkaa puolison kanssa yhdessä viikon treenit – määritelkää ajankohdat niin, että voitte toteuttaa treenit tarvittaesa vuorotellen tai limittän, jotta lapset ovat ehkä vain hetken keskenään ilman toista vanhempaa.
• Kun treenit on kalenterissa tai jopa kellossa ohjelmoituna, tulee ne varmemmin tehtyä, koska ”kello käskee, nyt on mentävä”.
• Lasten harrastusten aikana voi treenata, usein meillä toinen vie ja toinen hakee, silloin toinen voi olla omissa treeneissään ensin ja toinen lähteä vietyään lapsen harrastukseensa. Toisinaan myös toinen esim. juoksee lapsen harratuksen läheisyydessä koko treeninsä, sekä vie että hakee lapsen.
• Mitä suuremmat lapset, sitä pidemmäksi aikaa heidät voi jättää keskenään kotiin, kunhan puhelin on saatavilla molemmissa päissä.
• Paperikalenterissa yhdellä aukeamalla minulla on merkittynä sekä työaika, treeniaika, lasten harratukset että muut pakolliset menot (vanhempainillat, kokoukset jne.) – Siitä näen saman tien, yhdellä vilkaisulla tulevan/menossa olevan viikon aikaan sidotut tapahtumat ja suunnitellut treenit – näin voin myös ajatuksen tasolla suunnitella päivän kulkua ja viikon kulkua esim. pitäisikö viikonloppuna tehdä iso satsi keittoa, jotta alkuviikon ruokailut onnistuisivat aikatehokkaasti, jotta ehdin lenkille.

Ja sitten käytännössä tähan arken pyörittämiseen omien töiden, harratusten ja menojen, miehen töiden, harrastusten ja menojen lisäksi lasten harrastusten hoitamisen pyörittämiseen ja kaikkeen siihen muuhun, mitä arkeen liittyy. Meillä yksi iso arjen helpotus on se, että mies tekee töitä kotona, jolloin hän usein hoitaa ruuan pöytään (joko valmistaa tai ottaa valmiin ruuan esille) niin, että kun tulen töistä, minun ei tarvitse enää alkaa valmistaa tai laittaa ruokaa, vaan pääsemme syömään saman tien.

Maanantaina töissä neljään asti, mies on maanantain vapaalla, joten hän on tehnyt omat treeninsä usein ennen kuin tulen töistä kotiin. Toisinaan hänellä on vielä illalla sovittu pelitreeni. Maanantai on ollut pitkään juoksuohjelmani lepopäivä, mutta nyt  ilman virallista ohjelmaa olen treenannut usein maanantaisin. Tällä viikolla kävin maanantai-iltana kevyellä ulkoilupyrähdyksellä (45:20, 7.16 km, avg 124 bpm). Oman lenkkini kävin tyttärien treenien jälkeen. Kun on tottunut liikkumaan ja juoksemaan lähes päivittäin ulkona, tuntuu ettei happi oikein kulje kehossa, jos ei pääse päivittäin saamaan raikasta ulkoilmaa kehoonsa.

Tiistaina töissä neljään asti, miehellä iltasella työmeno. Lapsen treenit niin, että mies sekä vie että tuo kotiin työmenojensa lomassa. Kävin lyhyellä päänetuuletuslenkillä, joka ei pidentynyt yhtään pidemmäksi, kun mies kyseli, pääsisikö yösuunnistukseen, tulin suunniteltuun aikaan, jos mies ei olis soittanut, olisin saattanut venyttää lenkkiä pidemmäksi aivan turhaan (31:43, 5 km, avg 125 bpm).

Keskiviikkona päädyin pitämään viikon lepopäivän. Miehellä oma treeni ja minä hoidin lapsen harratuksen, siinä välissä kävin kaupassa osatamassa loppuviikon ruokaostokset. Lepopäivän iltaa kuitenkin pienoinen coretreeni , koska huvitti (15:03, avg 82 bpm). Torstaina töissä neljään, tulin kotiin ja tein poikkeuksellisesti ruuan töiden jälkeen. Juuri ja juuri ehdin syödä ennen yhden lapsen vanhempianiltaa. Sieltä palattua vein lapsen treeneihin ja lähdin itse lenkille (1:16:15, 12.01 km, avg 129 bpm). Miehellä töitä iltasella, hän haki lapsen treeneistä.

Perjantai on edelleen vapaapäiväni, teen siis nelipäiväistä työviikkoa. Aamulla lenkille, teen yleensä perjantain lenkin lasten ollessa koulussa, jolloin yhteistä aikaa jä enemmän. Tänä perjantaina tein pitkän lenkin ja lähdin sen verran myöhemmin lenkille, että nuorimmainen oli ehtinyt kotiin ennekuin saavuin lenkiltä kotiin (3:02:26, 27.21 km, avg 127 bpm). Iltasella treenikuljetusta ja kaikkea touhuilua.

Lauantaille en ollut erikseen suunnitellut treeniä, miehen pitkän lenkin päivä. Minun treeniä oli pihan siivoilu talvea varten, ruohonleikkaus ja trampan purku ja muu pihahommailu – aikaa kaikkeen tähän meni reilu kaksi tuntia matalalla sykkeellä kevyttä palauttavaa likkuntaa raikkaassa ulkoilmassa. Sain yllättäen mieheltä kauppareissutuliaisiksi todella tehokkaan otsalampun ja ajattelin lähteä sitä heti samana iltana testaaamaan poluille. Mutta elämä tulikin väliin ja pitkän aikaa suunnittelemamme pakohuonepeli tuntui tähän lauantai-iltaan sopivalta yhteiseltä hetkeltä. Totesin, että nyt ei olekaan valopää-lenkin aika, vaan voin siirtää sen seuraavaaan päivään ja vietimme yhdessä iltaa pakohuonepeliä pelaillen. Loppujen lopuksi siinä kävi kuitenkin niin, että minä ja esikoinen jaksoimme loppuun asti. Nuorimmaisten kiinnostus lopahti hieman liian haastavan pelin aikana ja miehen saimme uudelleen avuksi jalkapallo katsomisesta loppuvaiheessa koodinpurkuapuun. Illalla, kun muuta olivat omissa touhuissan tai television ääressä, tein liahskuntotreenin (25:05, avg 92 bpm).

Sunnuntaina on miehen kiireisin työpäivä, joten pyörittelen arkea pääosin yksin silloin. Kahdella nuorimmaisella on uintitreenit samaan aikaan, joihin kuljetan heidät ja useimmiten haenkin. Usein sunnuntain treenin teen siis heidän harratuksensa aikana, niin tänäkin sunnuntaina (1:01:36, 9.07 km, avg 128 bpm). Nyt sain testiin eilen saamani otsalampun ja valohan loisti lähes häikäisevänä 😁.

Kokoanisuudessaan tähän(kin) kiireiseen viikkoon olen saanut ujutettua liikuntaa 9 tuntia 23 minuttia ja kilometrejä kertyi kokonaisuudessaan 62.8, joista juoksua 60.5 kilometriä. Itse olen oikein tyytyväinen siihen, että näinkin kiireisen arjen keskelle saamme sovitettua kahden aikuisen ja kolmen lapsen harratukset niin,  että tavoitteellinen urheilu/liikunta on mahdollista.

Miltäpä tällainen paletti sinulle näyttäytyy? Onhan tässä menoa ja meininkiä, liikkuvia osia toisinaan enemmän kuin laki sallii, mutta silti varsin rikasta ja riemullista menoa 🙂

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.