Tällä viikolla on ollut aihetta juhlaan monessakin suhteessa. Suomen luonnon päivä on minulle uusi juhlapäivä, mutta mikäpä sen mukavampaa, kuin nauttia luonnosta ja aivan juhlistaa upeaa luontoamme ja niitä mahtavia mahdollisuuksia, joita luonto meille tarjoaa. Polkulenkeillä ihastelen ja hämmästelen lähes joka kerta, miten mahtavassa ja monipuolisessa, puhtaassa ja rauhoittavassa luonnossa saan viettää aikaa. Toinen juhlan aihe oli syntymäpäiväni. Juhlimme syntymäpäivääni etukäteen retkeilemällä Vuokatin maisemissa ja sitten sunnuntaina, juhlapäivänä, jatkoimme juhlia kotona. Sunnuntain lenkillä ajatukset aivan huomaamatta kääntyivät omaan elämään ja siihen, miten hyvää elämää saan elää.

Maanantaina oli viikon lepopäivä ja himmailupäivä, että tiistaina pääsin tuorein jaloin taas hätyyttelmään vitosen enkkaa vauhtikestävyyslenkillä. Edelleenkin harjoitus on sama, kymmenen minuutin alkuverkan jälkeen 13 minuuttia vk1-alueella ja 12 minuuttia vk2-maksimi-alueella (45:03, 8.85 km, avg 145 bpm). Ja niinhän siinä kävi, että sain hilattua todellakin vitosen enkkaa vielä hiukan paremmaksi, sen ollessa nyt 22:07.

Keskiviikkona vuorossa oli kevyt noin puolen tunnin lenkki (36:01, 6.12 km, avg 132 bpm) ja lihaskuntoharjoittelua kotona osin käsipainojen avulla (37:01, avg 106 bpm).

Torstai-ilta meni pääosin kampaajan tuolissa istuen, vaikka meninkin kävellen kaupunkiin ja takaisin kotiin aivan ihanan uuden lookin kanssa. Pitkästä aikaa hiukset ovat oikeasti lyhyet ja malli tuntuu omalta. Illalla tein hieman ohjelmasta pidennetyn  coretreenin (30:10, avg 113 bpm).

Perjantaina oli vuorossa viikon toinen vauhtikestävyystreeni, jonka menin tekemään läheiselle urheilukentälle aamupäivällä… Ratahan olikin pullollaan jos jonkin ikäistä koululaista, mutta sain silti tehtyä harjoituksen kohtuullisen hyvin osin oppilaita väistellen. Harjoituksessa oli verryttelyjen lisäksi 5 kolmen minuutin vk2-maksimi vetoa, joiden välissä oli kahden minuutin vk2- alueen juoksu (45:11, 8.69 km, avg 150 bpm). En oikein osaa sanoa, onko tämä hyvä tapa juosta intervalleja, aikaisemmin olen intervallien välissä juossut selvästi hitaammin tai jopa kävellyt, jotta palautuisin vetojen välissä, mutta tässä harjoituksessa ei varsinaisesti palauduta vetojen välissä ollenkaan, joten harjoitus vaikuttaa enemmän vauhtileikittelytyyppiseltä harjoitukselta.

Lauantaina juhlimme siis etukäteen syntymäpäivääni ja Suomen luonnon päivää retkeillen perheen kanssa Vuokatissa. Vaelsimme Vuokatin vaaran maastoissa kuutisen kilometriä rauhalliseen tahtiin. Pientä vastustusta ja väsymystä oli lasten osalta ilmassa havaittavissa, tästä johtopäätöksenä on tietysti se, että retkeilemme aivan liian harvoin ja lasten vaelluskestävyyttä on selvästi kasvatettava uusilla kävelyretkillä! Iltasella kävin vielä omalla vk1-lenkillä nauttimassa lämpimästä kesäisen tuntuisesta ilmasta (45:47, 9.05 km, avg 143 bpm).

Sunnuntaina oli varsinaisesti syntymäpäivänä ja olin juoksulenkillä (1:30:09, 13.09 km, avg 131 bpm) aika fiiliksissä omasta elämästäni ja siitä, miten ihanaa on nauttia elämästä, joka on omannäköistä ja mielekästä. Siinä juostessa ajatuksiin ja mieleen pyrki tällaisia ajatuksia, jotka Instagramiin jo kirjasinkin suurin piirtein tähän tapaan: ”Elämä on ihmisen parasta aikaa – täytän tänään 44 vuotta ja olen monella tapaa onellisempi kuin koskaan, vaikka olen ylipäänsä onnellinen ihminen. Elämä on hyvää arkea, rakkaita ihmisiä lähellä ja kaukana, tyytyväisyyttä siitä mitä on ja mihin pystyn, ei minkään suuren tavoittelua, mutta pienin unelmin elämistä – innolla ja kiitollisuudella odottaen tulevaa. Elämä on tässä ja nyt.”

Jossakin netin ihmeellisen maailman mietelauseessa  oli ajatelma, että jos  et halua elämäsi olevan samanlaista kymmenen vuoden päästä, kannattaa aloittaa muutos nyt – Minä puolestani rukoilen, että elämä omalta osaltani olisi samanlaista kymmenen vuoden päästä! Siksi teen töitä joka päivä sen eteen, että elämä pysyy hyvänä ja että muistan nauttia näistä päivistä joka päivä, edelleen tässä ja nyt. Toki muutos voi olla myös hyväksi, sillekin on hyvä antaa mahdollisuus, koskaan ei voi tietää, mitä kaikkea minun varalle on suunniteltu, en siis halua jäädä vain tarrautumaan tähän, vaan kuljen avoimena kohti tulevaa.

Tämän viikon nautiskelut perheen ja yhteisen ajan lisäksi ja myös yhdessä on mitattua liikuntaa 8 tuntia 20 minuuttia, johon matuu kokonaisuudessaan kilometrejä 58.7, joista juoksentelua 46.5 kilometriä.

Nautitaan vielä näistä lämpöisistä loppukesän päivistä,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.