Peruskestävyys – Kirosanako?

Olen kotona. Makaan sohvalla peittoon kääriytyneenä flunssan kourissa. Eilen olotila oli aivan karmea, tänään jo ehkä voiton puolella… Lähes koko eilisen päivän maatessani horroksessa kuuntelin Tarja Virolaisen Juoksijan sielu – äänikirjaa.

Koko ajan kirjaa kuunnellessani, olen ollut jopa aivan hämmästynyt siitä, miten samaa reittiä juoksuhistoriamme on kulkenut. Aluksi juoksu vain oli helppoa, kunto kasvoi ja saavutettiin varsin upeita tuloksia. Sitten kunto näyttää lähtevän laskuun ja tämän taustalla vaikuttaa olevan peruskestävyysharjoittelun heikkous tai jopa sen puuttuminen. Hyvin samoja ajatuksia ja pohdintoja olen myös minä käynyt mielessäni tulosten hiipumisen vuoksi. Kirja on siis ainakin minun osaltani tässä suhteessa täysin samaistuttava.

Edelleen ihmettelen sitä, miten aluksi tulokset voivat nopeasti parantua, mutta sitten tulokset lähtevät laskuun? Onko alussa kunto sen verran huono, että peruskestävyyttä tulee väkisinkin treenattua ja sitten kun kunto kasvaa, peruskunnon treenaaminen jää pois, koska tekee vain mieli juosta kovaa? 

Oli todella vapauttavaa ja armollisia ”lukea” Tarjan taistelusta peruskestävyyden treenaamisen kanssa. Tajuta ja ymmärtää, että peruskestävyyden harjoittelu on jollakin muullakin aivan älyttömän vaikeaa ja hankalaa. Todellakin täytyy kävellä. Siis täytyykö todellakin kävellä? Siis kävellä? 

7D008EFB-11EC-4FE3-8B70-748F4D0A40CC.png

Enhän minä ole kävelijä, vaan juoksija. Haluan juosta, juosta kovaa ja haluan myös treenata juoksemista, en kävelemistä. Todellisuus on kuitenkin ilmiselvästi aivan toinen. Kuntoni ei ole tällä hetkellä, onko koskaan, sillä tasolla, että voisin treenata peruskuntoani muuten kuin kävelemällä tai juoksukävely-yhdistelmällä.

No mitä sitten? Jos lupaan kävellä seuraavan kuukauden kaikki peruskestävyyslenkit, jotta syke pysyy peruskestävyysalueella, voinko saada lupauksen, että siitä on minulle hyötyä? Saanko vauhtikestävyyden treeneissä sitten varmasti itsestäni enemmän vauhteja irti? Miten maailmassa tuo peruskestävyyden treenaaminen tuntuu olevan minulle tuollainen mörkö, miksi minusta edelleenkin tuntuu, että olen ainoa, jonka täytyy kävellä treenatakseen peruskuntoa, vaikka juuri kuulin, että on olemassa joku muukin, joka taistelee saman asian vuoksi? 

Itseäni tässä tutkaillessani huomaan, että kyllä tuo peruskestävyys tuntuu minulle olevan kirosanaa muistuttava termi. Hölmöä, mutta totta. Vaikuttaa siltä, että en ole vieläkään oikein sisäistänyt kestävyysjuoksun ydintä. Minä olen aina halunnut kaiken nyt ja heti. Miksi ihmeessä sitten harrastan kestävyysjuoksua, jossa kärsivällisyys on yksi tärkein ominaisuus? Näköjään haluan kurittaa ja kasvattaa itseäni oikein urakalla… 😀

Mielikuvissani olen huippujuoksija, joka kirmaa huikeita vauhteja tuskin hengästyen, koko kylän kovin juoksijatar, miksi ihmeessä minun pitäisi treenata peruskestävyyttä kävellen? Todellisuus on kuitenkin aivan toinen – en todellakaan ole huippujuoksija, en edes omassa ikäryhmässäni, saati verrattuna kaikkiin kylän naisiin 😀 Järjellisesti tiedän tarvitsevani peruskestävyyden treenaamista ja paljon, mutta eikö se millään voisi onnistua juosten, eikö todellakaan? 

59E15AC7-4DD0-4896-84E1-23F7509BBDD3.png

Onko tämä peruskestävyyden dilemma (pitää kävellä, jotta voisi juosta lujempaa) muille yhtä vaikeaa kuin minulle? 

Seuraathan blogini sometilejä 🙂

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen

Kommentit (10)
  1. Hyvää pohdintaa! 🙂 Itse olen tänä talvena treenannut varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni pk-aluetta kun aloin kävelemään työmatkat (reilu 3 km/suunta). Neljänä päivänä viikossa, kaksi puolen tunnin ”treeniä” päivässä tällaista kevyttä arkiliikuntaa on tehnyt ihmeitä omalle peruskunnolleni! Olen aina aiemmin aliarvioinut kävelyä liikuntamuotona, mutta en enää 🙂

    1. Kävely on kyllä aivan aliarvostettu peruskunnon kohottaja! Voisinpa minäkin kulkea töihin kävellen, se olisi aivan huippua. Mahtavaa, että sinä pystyt siihen ja että huomaat sen vaikutuksen peruskuntoa, loistavaa! 

  2. Itse mietin, että milloin sitä sitten juoksee? o_O Olen tehnyt vuosia pitkiä kävelylenkkejä jolloin sykkeeni on siellä 120-135. Kun lähden juoksemaan, ihan etanavauhtia, sykkeet nousee aina 150-170. Eikä putoa ennen kuin kävelen. Eli missä vaiheessa sitten saa juosta hitto! 😀

    1. Hei, kiitos kommentistasi 😀 Samaa olen kyllä miettinyt itsekin! Kuten tuossa edellä kirjoitin 80 % kestävyysharjoittelusta tulisi olla peruskestävyyttä, joten jäähän tuossa 20 % siihen muuhun… hih, ei muuten paljon naurata… Viisaat ovat sanoneet, että kun tekee kevyet treenit kevyenä, niin silloin keho palautuu ja saa vedettyä myös kovat treenit oikeasti kovina. Minun haasteena on ollut että lähes kaikki treenit ovat olleet kohtuullisen kovia ja keho on ollut varmaankin aikamoisen rasittuneessa tilassa koko ajan. Silloin kunnolla kovien treenien tekeminen on ollut vaikeaa ja kaikki treenit ovat olleet samalla sykealueella. Nyt kun (yritän) teen kevyet matalilla sykkeillä, potkua pitäisi riittää enemmän myös vauhtikestävyyden treenaamiseen. Miltäs tämä kuulostaa? 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *