Tule hyvä jalka… viikolla 46

Älä tule paha jalka,tule hyvä jalka. Jos tästä loitsusta saisi jotakin apua jalkavaivaan, voisin hokea sitä usemminkin. Olen käynyt useamman kerran fysioterapeutilla, tehnyt tunnollisesti jumppaohjeet, jotka olen saanut jalan kuntouttamiseen, juoksunkin olen jättänyt tällä viikolla sitten fysioterapiakäynnin kokonaan. Lauantain pitkä sauvakävely sai kuitenkin jotakin pientä tuntumaa jalkaan ja nyt sunnuntai-aamuna oikean jalan nilkka tuntui taas  jäykältä ja epätoivo alkaa hiljalleen vallata mieltä. Alan jo miettiä, mitä muuta voisin tai haluaisin harrastaa jos en voi enää juosta… Mutta en haluaisi oikein harrastaa muuta kuin juoksua… Tällä hetkellä harrastan lähinnä kuntoutumista,kävelyä, saleilua ja jumppailua kotosalla.

Olen kaiken tämän keskellä jollakin tasolla edelleenkin yrittänyt pysyä jotenkin mukana Cammillan jouksuvalmennuksen treeniohjelmassa, en kuitenkaan ole voinut toteuttaa vauhtikestävyysjuoksua tai ylipäänsä juoksua juuri ollenkaan. Ja juoksijaksihan tullaan juoksemalla. Mutta olen hyvinkin aktiivisesti treenannut matalan sykkeen peruskestävyyttä ja sillä on nyt ollu vain pakko mennä tämän jalan kanssa… Haluan jotenkin kuitenkin ajatella, että tällä peruskestävyyden hinkkaamisella voisi saada jotain hyvää aikaan tulevaisuutta varten ja että tästäki taistelusta olis jotakin hyötyä tulevaisuuden juoksuja ajatellen,jos niitä nyt vain vielä tulisi.

Maanantaina kävin fysioterapeutin ohjeen mukaan peruskesätvyyslenkin kävellen (1:20:44, 7.63 km,avg 110 bpm). Tiistaille oli suunnitelmissa testijuoksu seuraavan päivän fysioterapiaa varten. Tajusin päivän edetessä, että minulla onkin illalla klassisen yksinlaulun harrastajien konsertti  ja ajattelin etten ehdi millään tekemään lenkkiä enää konsertin jälkeen. Konserttijännitys oli taas aivan kamalaa ja kaksi ensimmäistä säveltä omassa esiintymisessä lähtivät jostakin variksen kurkusta, mutta onneksi sain koottua itseni surkean aloituksen jälkeen. Ajattelin, että kun laulu vapautui loppua kohden, niin kuuntelijat kai muistaisivat parhaiten ne viimeiset sävelet, joten yritin sillä piristää itseäni. Konsertti päättyikin sen verran aikaisin, että ehdin kuin ehdinkin lyhyelle testilenkille (33:05, 5.02 km,avg 148 bpm). Juostessa jalkaa ei tullut mitään erityisiä tuntemuksia vaikka sitä tarkkaan kuulostelinkin,  kuitenkin seuraavana aamuna nilkassa tuntui taas tuttu jäykkyys ja muutama askel sängystä noustessa oli varsin jäykkää kulkemista.

Keskiviikona aamulla hipsin fysioterapiaan, jalka oli kuulemma parempi kuin aikaisemmin,mutta edelleen akillesjänteessä on toki paksuuntumaa ja jänne ei ole niin juostavakuin toisen jalan akillesjänne. Jänteen alueella vaikuttaa edelleen olevan kroonista tulehdustilaa, vaikea siis sanoa, miten kauan tämän vaivan hellittäminen kestää. Töiden jälkeen jatkoin treenailua kävellen salille (17:07, 1.51 km,avg 103 bpm) ja salilla tein ohjelmaan suunnitellun voimaharjoittelutreenin (1:01:46,avg 99 bpm) ja kävelin rauhallisesti kotiin (20:39, 1.54 km, avg 103 bpm).

Torstaiksi suunniteltu peruskestävyyslenkki tuli tietysti tehtyä kävellen (1:01:59, 6.04 km, avg 119 bpm) ja perjantaina päädyin kävelyn kautta (15:56, 1.61 km, avg 108 bpm) taas salille vahvistamaan nyt enemmänkin yläkropan lihaksia (1:07:15, avg 97 bpm) ja loppuverkkana kävelin tietysti ja yllättäen kotiin (19:23, 1.57 km, avg 107 bpm).

Lauantaina ohjelmassa olisi ollut peruskesätvyyslenkkiä juosten,mutta kun se ei tässä tilanteessa onnistu, päätin lähteä rasittamaan kroppaa hieman pidemällä sauvakävelylenkillä (3:00:24, 16.2 km,avg 116 bpm). Lenkin aikana oikean jalan nilkaaan ja akilleksen alueelle tuli pientä tuntumaa, ehkäpä maastossa sauvakävely näin pitkään oli kuitenkin liikaa rasitusta jalalle tähän kuntoutumistilanteeseen nähden.

Sunnuntaina aamulla nilkassa on tuntunut pientä jomotusta ja jomotus on oikeastaan jatkunut melkein koko päivän levossa. Kävellessä jomotusta ei kuitenkaan tunnu ja kävinkin valoisan aikaan kävelyllä ja samalla metsästin lankoja joululahjasukkiin (1:12:00, 7.02 km, avg 112 bpm). Illalla tein vielä voima- ja coretreeniä viikon viimeisenä treeninä (). Tällä hetkellä alkaa tuntua, että tuo jumppailu on lähinnä minun harrastus tällä hetkellä.

Viikon mitattujen treenien lisäksi olen tehnyt useana iltana kävelyn jälkeen nilkan alueen kuntoutusta fysioterapeutin antamin ohjein – näissä jumpissa tarkoituksena on ollut nilkan alueen lihaksiston vahvistaminen. Tällä viikolla mitattuja treenitunteja on siis karttunut oikein mukavasti 11 tuntia ja 11 minuttia. Kilometrejä jalkaisin on karttunut 49,1 ja juoksua vain yhden pikaisen lenkin verran.

– Maijaliisa

Saat näppärästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.