Vihdoinkin juoksemaan, kolmen viikon juoksutauko ohi (viikkojen 11 ja 12 treenit)

Nyt jos koskaan on ollut kunnon flunssatauti ja tätä on sairastettu oikein huolella. Vaikka yleisvointi on talviloman jälkeen ollut kohtuullisen hyvä, poskiontelotulehduksen oireet ovat vaatineet hellittämään juoksutreeneistä. Kävelyllä olen käynyt tiuhaan ja yrittänyt itseäni lohduttaa sillä, että nyt on hyvä aika treenata peruskestävyyttä – sitä tuo kävely on todellakin ollut.

Viikko 11 meni siis pääosin harrastaessa hyvin kevyttä liikuntaa – pihalla kolailua ja kävelyä, viikkoon kertyi kilometrejä kuitenkin jopa 33.9 ja aikaa liikkumiseen käytin 6 tuntia ja 48 minuuttia. Toisaalta käytin tunteja liikuntaan vähän suhteessa siihen, kuinka paljon pitäisi treenata, mutta edellisen viikon lähes täydellisen levon jälkeen liikunnan kasvattaminen oli tärkeää aloittaa kohtuullisesti.

Nyt tällä viikolla, viikolla 12, olen päässyt vihdoin ja viimein kiinni taas kunnon treenaamiseen, kolmen viikon himmailun jälkeen. Liikkumaan olin tosin edelliselläkin viikolla päässyt, mutta juoksemista en aikaisemmin edes harkinnut. Testasin maanantaina juoksukuntoa, mutta hetken juoksun jälkeen totesin, että syke lähtee totaaliselle laukalle, joten oli pakko laittaa kävelyksi vähän väliä (51:01, 6.25 km, avg 136 bpm). Tiistaina pidin lepopäivän, mies ja lapsi kävivät OYSsissa ja minä olin kotona kahden nuorimman lapsen kanssa. Hämmästelin jo silloin ettei tätä niin sanottua kiireetöntä toimenpidettä oltu peruttu.

Keskiviikkona aloitettiinkin sitten kotikoulu ja hallituksen  valmiuslakia alettiin laittaa täytäntöön. Tiistaina olimme töissä ihmetelleet uusia rajoituksia ja sitä, miten saamme hoidettua työkuviomme koko ajan muuttuvassa tilanteessa. Kaiken tämän muutoksen keskellä kävelylenkki omien ajatusten kanssa oli parasta, mitä pystyin itselleni antamaan (1:01:08, 6.08 km).

Työsaralla vauhtia ja muutoksia on todellakin ollut ja tullut, olen ollut varsin uupunut kaiken tämän tohinan keskellä, vaikkakin täytyy sanoa, että olen myös ylpeä siitä, miten nopeasti olemme pystyneet reagoimaan tilanteeseen. Kaikista näistä  syistä ja vielä lievistä flunssan oireistakin johtuen torstainakin kävin  kävelyllä (1:02:41, 6 km, avg 122 bpm).

Perjantai– aamupäivä meni kotikoululaisia paimentaessa, ajattelin etukäteen kirjoittelevani samalla vaikkapa blogia, mutta eipä siinä ehtinyt muuta tehdä kuin vastailla kysymyksiin ja pitää lasten huomio  koulutehtävässä. Saapa nähdä, kuinka tämä kotikouluilu alkaa luonnistua meiltä aikuisilta… Lounaan jälkeen lapset lähtivät viettämään liikuntatuntia pulkkailen ja itse suuntasin hiihtoladulle. Latu oli todella jäinen, suksi ei pitänyt yhtään, eikä oikein luistanutkaan, mutta mieli kirkaistui ja aurinko paistoi ihanasti (1:28:13, 14.7 km). Vaikka olin laittanut sykevyön, epäilen ettei vyö ja kello ollut parittanut toisiaan, niin matalan keskisykkeen kello minulle kertoi. Kuitenkin tämä hiihtolenkki oli ensimmäinen hieman kovempi treeni pitkään aikaan, jolloin eteneminen tuntui hyvältä.

Siitä innostuneena lähdinkin sitten lauantaina juoksulenkille. Tokihan syke huiteli aivan hurjissa lukemissa, mutta miten mahtavalta juokseminen pitkästä aikaa tuntuikaan! Vauhtikin oli tavallisia peruslenkkejä kovempi, joten sekin näkyi tietysti sykkeessä (1:37:40, 15.01 km, avg 148 bpm). Kertakaikkisesti, miten riemuissaan ihminen  oikein voikaan olla siitä, että pääsee vihdoin juoksemaan 🤩

Sunnuntaina kävin myös juoksulenkillä, yritin hieman hillitä vauhtia ja samalla mahdollisesti pitää sykettä hieman alempana (1:23:45, 12.03 km, avg 140 bpm). Lenkin jälkeen tein pitkästä aikaa kunnon coretreenin (21:09, avg 115 bpm). Pitää kyllä ottaa itseään oikein niskasta kiinni myös näiden tukevien treenien osalta, nyt kun flunssa alkaa selvästi olla jo ohi.

Tälle viikolle liikuntaa on tullut 8 tuntia ja 6 minuuttia, kilometrejä on karttunut 60.9. Näistä siis juoksua kuitenkin vain noin 33.3 kilometriä. Edelleen siihen nähden, että olen päässyt treenaamaan kunnolla vasta viikon loppupuolella, oikein hyvä viikko takana.

Jospa tästä nyt vihdoin pääsisi taas oikein kunnolla treenaamisen makuun – Koronan toivon kiertäväni kaukaa – tavallisessa flunssassakin on ollut tekemistä. Vaikka olen perusterve enkä kuulu riskiryhmään, haluan osaltani olla katkaisemassa viruksen leviämistä. Jos en toivo virusta itselleni, en todellakaan toivo sitä kenellekään, jolle se vuosi olla kohtalokas. Pidetään huolta toisistamme,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Kommentit (2)
  1. Itsekin pääsin tällä viikolla pitkästä aikaa edes jonkinlaisen lenkkiviikon makuun, sitkeä yskä vaivasi monta viikkoa. Ei tässä kai auta kuin lähteä rauhallisesti liikkeelle. Ainakin kaikkien kevään juoksutapahtumien siirtyminen tarkoittaa sitä, ettei ole mitään paineita päästä puoliamaratonkuntoon parin kuukauden sisällä, joten treeniä voi rauhoittaa aika paljon. Tsemppiä kaikille vanhemmille, jotka ohjaavat lapsiaan nyt kotikoulussa ja vielä tekevät omatkin työnsä, itselläni ei ole tässä kohtaa muita velvoitteita kuin omat etäopinnot. Onneksi pääsee lenkille tuulettamaan päätään.

    1. Kiitos ❤️ Luulen myös, että kesäkuulle siirretty Karhunkierroskin saatetaan perua kokonaan 🤔 No, onpa sitten ainakin aikaa treenata Nuts Ylläs-Pallakselle. Se on heinäkuussa ja ehkäpä toteutuu… Siihen saakin treenata huolella, koska suunnitelmissa on ”juosta” 107 kilometriä.
      Meitä on onneksi kaksi ohjaamassa noita lapsukaisia ja miehellä vielä isompi rooli arjen pyörityksessä, minulla kun vielä töitä riittää. Osan töistä pystyn onneksi tekemään kotona etänä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *