1,5 kuukautta ketogeenisella – mitä tapahtui mielelle, keholle ja pakko-oireiselle häiriölle?

Puolitoista kuukautta sitten päätin ryhtyä ketogeeniselle ruokavaliolle. Ketogeenisessa ruokavaliossa hiilihydraattien saamista rajoitetaan ja pääosa energiasta saadaan rasvoista. Rasvojen tulee olla hyviä rasvoja, esimerkiksi vahvasti käsiteltyjen rasvojen suhteen on olemassa epäilyksiä. Tässä yhden bloggarin monipuolinen kirjoitus aiheesta. Itse olen ketogeenisella syönyt soijatuotteita,sieniproteiinia, kalaa, mereneläviä, luomukananmunia sekä hyviä rasvoja (kookosöljy [edit: tästä kiistellään], oliiviöljy), vihreitä kasviksia ja välillä muitakin. Hieman marjoja. Hieman juustoja. Lisäksi olen pitänyt huolta vitamiinien, kivennäisaineiden (edit lisäys) ja hivenaineiden saannista. Yritän olla mahdollisimman eettinen ruoan suhteen, mutta ärtyneestä suolesta johtuen olen pitänyt pääosin kasvisruokavaliossani mukana kalan ja kananmunan. Maitotuotteita käytän harvoin.

Miksi sitten lähdin ketogeeniselle ruokavaliolle? Monelle teistä ehkä tulee mieleen syyksi ensin painonpudotus. Minä en kuitenkaan lähtenyt ruokavaliolle pudottaakseni painoani. Lähdin kyseiselle ruokavaliolle mielenterveydellisistä syistä. Kuten te, jotka olette minua seuranneet tiedätte, sairastan pakko-oireistä häiriötä, OCD. Sairaudestani sekä myöhemmin viittaamastani strategiasta sen voittamiseksi voit lukea täältä.

Miksi siis päätin lähteä ketogeeniselle ruokavaliolle mielenterveydellisistä syistä? Olen ottanut paljon selvää sairaudestani, jotta osaisin hoitaa itseäni. Lääkäreistä, psykiatreista ja lääkkeistä ei juurikaan ole pitkässä juoksussa ollut minulle hyötyä. Yksi lääke auttoi muutaman kuukauden, kunnes teho lopahti. Hyötyä on sen sijaan ollut ocd-clinicasta (jossa opetellaan pistämään sairaus matalaksi kognitiivisen käyttäytymisterapian keinoin) sekä ruokavaliosta. Kognitiivisella käyttäytymisterapialla aivot opetetaan reagoimaan ärsykkeisiin eri tavalla kuin ennen.

Tehdään heti alkuun selväksi, että en ole alan asiantuntija tai lääkäri. Olen lukenut näistä artikkeleista vain itselleni tärkeät kohdat (en myöskään todellakaan ymmärrä ihan kaikkea tästä neurotieteestä, vaikka kuinka lukisin). Jokainen voi siis itse lukea asiasta lisää itse ja tehdä omat johtopäätöksensä. Tämän olen kuitenkin itse ymmärtänyt:

Jo vuosia ketogeenista ruokavaliota on käytetty hoitona epilepsiapotilaisiin (lue täältä). Jopa Käypä hoito on kirjoittanut tästä artikkelin (lue tästä).Ruokavalio vähensi epilepsiakohtauksia huomattavasti. Epileptikoilla on myös todettu olevan tulehdusta aivoissa (lue täältä). Äskettäin julkaistiin ensimmäinen tutkimus tulehduksesta aivoissa OCD-potilailla (lue täältä ja täältä). Ketogeenisesta  ruokavaliosta psykiatristen häiriöiden hoidossa on kuitenkin toistaiseksi vain vähäistä tietoa.(Jos aloitat keton, tsekkaa edit artikkelin lopussa).

Syyksi ketogeenisen ruokavalion toimimiselle psykiatrisissa häiriöissä on ajateltu aivojen aineenvaihdunnan muutosta, jonka ruokavalio saa aikaan. Ketogeeninen ruokavalio tasapainottaa välittäjäaineen GABA toimintaa, jonka on todettu täten vähentävän tulehdusta aivoissa (lue täältä ja täältä). Tulehduksen väheneminen saa aivot paranemaan, jolloin sairauksien oireet vähenevät.

Itseni nämä artikkelit ja muutaman ihmisen omat kokemukset (lue täältä ja täältä) saivat kuitenkin sen verran vakuuttuneeksi, että päädyin kokeilemaan ketogeenista ruokavaliota. Jokaisen täytyy toki itse selvittää, voivatko he olla ketogeenisella ruokavaliolla. Esimerkiksi diabetes voi olla este. Itselläni terveydellisiä esteitä ei ole, joten ajattelin, että en voi hävitä mitään kokeilemalla.

Mitä minulle siis tapahtui ketogeenisella ruokavaliolla?

Ensimmäisinä päivinä rajoitin hiilihydraatin saamisen n. 20-30g väliin per päivä. Aluksi kaikesta joutuu tarkistamaan hiilihydraattien määrät. Se voi aluksi viedä enemmän aikaa. Nopeasti kuitenkin alkaa muistamaan määriä ulkoa ja voi elää taas rennommin. Kun olin päässyt ketoosiin ja pysynyt jonkin aikaa, nostin hiilihydraatit 20-50g päivässä. Ketoosia mittasin apteekin ketoosiliuskoilla. Pysyin pääasiassa lievän ja kohtalaisen ketoosin välillä suurimman osan aikaa riippuen hiilihydraattien määristä. 1,5 kuukauden aikana olen pitänyt myös 2-3 ketoosivapaata päivää, jolloin hiilihydraatit ovat nousseet n. 100g päivässä. Tämä tiputti minut ketoosista, mutta pääsin 1-2 päivässä takaisin.

Ensimmäisinä viikkoina himoitsin banaanimunkkeja ja kaikkea sokerista tehtyä (en edes syönyt lähes koskaan tällaista ennenkään). Minulla oli myös jatkuvasti nälkä. Muutama viikko tästä olin päässyt tilaan, jossa ei tehnyt mitään mieli. Niimpä jouduin pakottamaan itseni syömään. Tässä vaiheessa epäilytti koko homma.

Kuukauden kuluttua olin kuitenkin kuin eri ihminen.

Mieli muuttui kirkkaaksi. Minun oli paljon helpompi vastustaa OCDta. Mieli pysyi myös järkevämpänä, pystyin rationalisoimaan OCDn esittämiä uhkakuvia paremmin. Tämä johti uhkakuvien hylkäämiseen turhina. Tämä on johtanut siihen, etten ole viimeisen kahden viikon aikana juurikaan kärsinyt OCDsta. Pakkoajatuksia kyllä tulee, mutta ohitan ne nopeammin kuin ennen. Oireilu on vähentynyt varmaan noin 70%. Hallitsen sairauttani.

Ärtyneen suolen oireyhtymä IBS katosi lähes kokonaan. Pystyin vuosien jälkeen lisäämään ruokavaliooni esimerkiksi kaaleja. Suolistosta katosi tulehdus ja vatsa kestää enemmän kuin ennen. Vatsa ei turpoile, ei ole ripulia eikä ummetusta. Uskomatonta!

Laihduin 3kg. Kropasta katosi turvotus ja olo on kevyt. Vaatteet eivät purista.

Olen energisempi, tehokkaampi ja positiivisempi.

En ole tosiaan mikään neurotieteilijä tai lääkäri, mutta oman kokemukseni mukaan ketogeenisellä ruokavaliolla voi olla merkittäviä hyötyjä sekä ärtyneeseen suoleen että mielenterveydellisiin häiriöihin. Puhumattakaan painonhallinnasta. Aionkin siis ottaa ketogeenisen elämäntavaksi. Välillä voi ottaa rennompia päiviä, nämä eivät ole horjuttaneet olotilaa merkittävästi.

Itse uskon, että tulevaisuudessa tulemme käyttämään ruokavaliota huomattavasti enemmän sairausten hoitoon. Tästä huolimatta uskon, että kognitiivinen käyttäytymisterapia on ollut minulle kaikista hyödyllisin. Ruokavalio on kuitenkin ollut viime aikoina merkittävä tuki sille, että jaksan ja pystyn vastustamaan OCDta. Tällä hetkellä monet pitävät ruokavaliota psykiatristen sairauksien hoidossa huuhaana, mutta odotan innolla tulevia tutkimuksia aiheesta. Itselleni on kuitenkin aivan sama, pitääkö joku minun tapaani huuhaana vai ei. Itse voin hyvin, paremmin kuin koskaan! Se on ainoa, mikä merkitsee.

 

Edit 2.9.2019: Joillakin keto on pahentanut ocd-oireita (ainakin aluksi), mutta en tiedä, kuinka keto on silloin toteutettu. Ole kuitenkin varautunut kaikkeen ja ota asioista selvää ennen kuin aloitat.

 

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).

Kommentit (10)
  1. Moi Saida! Olet kirjoittanut tämän postauksen reilu vuosi sitten. Vieläkö olet ketogeenisella ruokavaliolla? Onko se edelleen helpottanut OCD:tä? Entä IBS:ssää?

    1. Hei!

      Kyllä tosiaan, reilu vuosi sitten olin ketogeenisella noin puoli vuotta ja sain sillä suolistoni rauhoittumaan. Tuntui auttavan myös mieleeni ja mieli kirkastui.

      Puolen vuoden jälkeen aloin lisätä ruokavalioon hedelmiä ja marjoja vähitellen. Nykyisin syön vapaasti, mutta edelleen pääasiallisesti vähähiilihydraattisesti, erityisesti viljat ja valkoiset sokerit eivät kuulu ruokavalion perusteisiin itselläni. Myös maitotuotteet ovat rajoitetusti käytössä. Erityisesti olen lisännyt marjojen ja hedelmien lisäksi esimerkiksi siemennäkkileipää ja papuja!

      Vaikka olen lisännyt paljon ruokia, niin vatsa on edelleen kunnossa! Pystyn nykyään syömään lähes mitä tahansa, mitä aiemmin välttelin FODMAP-ruokavaliossa. Olen saanut tilanteen omalla kohdalla korjattua pääasiallisesti viljoja välttämällä. 🙂 Nykyisin pidän myös ”cheat”-päiviä.

      On hieman haastavaa arvioida ruokavalion vaikutusta OCD:hen, sillä olen samalla koko ajan elänyt ”altistuselämää” ja tehnyt monenlaisia muitakin harjoituksia. Uskon silti, että ruokavalio, jonka uskon vähentävän tulehdusta on luonut erinomaisen tukiverkon OCD-kuntoutumiseen.

  2. Tämä oli tosi mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos siitä! Monessa yhteydessä törmää kehon ja mielen yhteyteen ja erityisesti siihen, voisiko ravinnon avulla hoitaa myös mielen hyvinvointia? Olen itse tuolla kannalla ja siksikin oli äärimielenkiintoista lukea tarinasi 🙂

    1. Kiitos, kiva, että kiinnosti 🙂 Itse nyt tällä kokemuksella ainakin vahvasti uskon, että voi!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *