OCD-strategiani toimii
Viime aikoina olen saanut todella huomata, että stategiani pakko-oireista häiriötä vastaan toimii. OCD eli pakko-oireinen häiriö on sairaus, jossa ihminen kärsii pakkoajatuksista- ja toiminnoista, jotka aiheuttavat valtavaa ahdistusta. Voit lukea sairaudesta lisää täältä.
Strategia on pääasiassa siis se, että tunnistan pakkoajatukset ja suhtaudun niihin välinpitämättömästi. Yksi tärkeä osa-alue on myös se, että en tee pakkotoimintoja lainkaan. Yritän välttää kaikin keinoin pakkotoimintoja myös pään sisällä tehtynä. Päänsisäinen pakkoajatus on esimerkiksi sellainen pakko, että asia tulee ajatella tietyllä tavalla, jotta uhka poistuisi. Voit lukea lisää strategiastani täältä ja täältä.
Viime postauksessa kerroin viimeaikaisista vastoinkäymisistäni, läheiseni sairastui vakavasti (älkää ilmiantako häntä kommenteissa). Kaikesta huolimatta koin päivän, jolloin OCD ei vienyt minulta hetkeäkään. Hyviä päiviä oli itseasiassa useampia pääsiäisen tienoilla. Tämä on uskomatonta siihen nähden, että hyvin pitkään OCD on ollut mukana jokaisessa päivän hetkessä.
Olenkin pitänyt huolestuttavana sitä ajatusta, jota toitotetaan OCD:n yhteydessä ilman kunnollisia perusteluja. ”OCD on krooninen sairaus”. Se voi olla totta, mutta vaikka ihmisella olisikin OCD, on mahdollista elää ilman oireita. Ihmisiä, jotka ovat voittaneet OCD:n (ainakin toistaiseksi) on useita. Vaikka sairaus näyttäytyisikin stressitilanteissa, he tietävät, miten toimia, kun OCD taas nostaa päätään.
On valitettavan yleistä, että varmaankin juuri tuon OCD:n kroonisuutta korostavan ajatuksen takia moni ihminen ”tyytyy” kohtaloonsa OCD:n orjina. On helpompaa tehdä, mitä OCD sanoo. Näinhän se lyhyellä tähtäimellä onkin. Tämän tyytymisen hinta on kuitenkin kova, jatkuva vankilassa eläminen.
En kuitenkaan tuomitse ketään, joka valitsee näin, sillä vaatii valtavaa tiedonhakua ja voimavaroja lähteä väsytystaisteluun OCD:n kanssa. Jokainen valitsee sen, mihin itsellä on halua ja voimia. Pelkään kuitenkin että se, miksi moni ei taisteluun lähde, johtuu epäuskosta ja tietämättömyydestä. Moni ihminen ei usko, että OCD:n voi voittaa. Uskon, että on myös yleinen epäusko siihen, ettei ahdistus alkaisi vähenemään, kun OCD:ta vastustaa.
On toki myös paljon niitä, jotka ovat keränneet voimansa ja lähteneen mahdottomalta vaikuttavaan taistoon OCD:ta vastaan. Minä olen yksi heistä. Ja se on kannattanut. Olen taltuttanut jo kaikki keittiölaitteiden tarkistelut ja hygieniaan liittyvät pakkotoiminnot. Tiedän, mitä tehdä, kun OCD yrittää niitä tarjota. ”Tämä on OCD, en reagoi”. Siitä on tullut minulle helppoa, vaikka alussa elin viikkoja järkyttävän ahdistuksen vallassa liittyen juurikin kyseisiin ajatuksiin. Se on HELPPOA! Voitteko kuvitella?
Onnistuminen on antanut uskoa myös vaikeampien pakkoajatusten ja -toimintojen voittamiseen. Pahimmat pakkotoiminnot tapahtuvat pääni sisällä. Asiat täytyy ajatella ”oikein”. Mitä sitten teen, jos… tai jos… tai jos..
Tällä viikolla on ollut huonompia päiviä. En kuitenkaan aio lannistua, vaan jatkaa sinnikkäästi. Olen päättänyt voittaa OCD:n. Jos olen voittanut jo jotkut taistelut, voin voittaa loputkin, vai mitä?
Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.
Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).