”Jos haluat olla onnellinen, ole” – Leo Tolstoi
”Jos haluat olla onnellinen, ole” – Leo Tolstoi
Kaikkihan me haluamme olla onnellisia. Etsimme onnea rahasta, parisuhteesta, materiasta ja työstä. Sitten, kun minulla on talo, auto, rakas tai lapsi. Unelmien työpaikka. Sitten olen onnellinen. Sitten kun pääsen lomalle, olen onnellinen.
Mitä sitten tavoittelemme, kun puhumme onnellisuudesta? Iloa ja nautintoa? Rakkautta? Kaikkea positiivista?
Toki.
Mutta eikö elämästä katoa tarkoitus, jos kaikki on pelkkää positiivista? Eikö onnellisuuteen voisi yhtä lailla kuulua surua, häpeää tai pelkoa? Elämää sen kaikissa muodoissaan. Mitä jos onnellisuus olisikin suhtautumistapa elämään?
Tietenkin kaikenlaiset menetykset ja elämän tapahtumat tuntuvat meissä. Ne voivat vaikuttaa kaikkeen. Ne tuovat tunteita surusta, pelosta ja tekevät vihaiseksi. Olen ollut todella onneton sairastaessani pakko-oireista häiriötä (voit lukea matkastani täältä). Se tuntui vievän kaiken elämästä. Jäljellä oli vain ahdistus. Ei muuta.
Tärkeintä, mitä olen tällä matkallani oppinut on kuitenkin tämä: minä olen lopulta vastuussa onnellisuudestani. Sinä olet vastuussa onnellisuudestasi. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Onnellisuus on nimittäin taito. Se ei ole jotain, mitä voi saada tai jotain, mitä joku muu antaa sinulle. Jokainen antaa onnellisuuden itse itselleen. Toki on akuutteja kriisitilanteita, joissa vain selviydymme, mutta ymmärtänette asian pointin.
Tätä vastuuta voi olla vaikea hyväksyä. Tottakai toisten teot ja elämän tapahtumat vaikuttavat meihin. Emme voi kuitenkaan ikuisesti syyttää mitään tai ketään menneisyydestämme oman onnettomuutemme syyksi. Olemme vastuussa onnellisuudestamme itse.
Mutta katsotaanpa asian mahtavaa kääntöpuolta. Jokainen voi harjoitella onnellisuuden taidon. Kenenkään ei tarvitse odottaa, osuisiko universumin arpaonni minuun.
Inhoan nykyään sitä, kun kaikkialla toitotetaan, että ”ole positiivinen”. Asialla on ihan hyvä tarkoitus, sillä pohjimmiltaanhan se tarkoittaa sitä, että ihminen asennoituu asioihin toiveikkaasti. Se on mielestäni hyvä. Se on kuitenkin mennyt liian pitkälle, koska sillä on monesti kaiku: ”älä tunne mitään negatiivista”.
Masentuneelle saatetaan sanoa: ”ajattele positiivisesti”. Hänelle se kuulostaa samalta kuin ”älä tunne sitä, mitä tunnet”. Ei hyvä. Minullekin on sanottu, että ”älä huolehdi”. Sama asia.
Elämään kuuluu kaikenlaisia tunteita. Miksi ne pitää luokitella negatiivisiksi tai positiivisiksi? Kyllä suru tai häpeäkin on hyödyllinen tunne. Tunteet ovat aarrekartta ja kertovat reitin onnellisuuteen.
Kun olin vihainen, opettelin anteeksiantoa.
Kun olin loukattu, etsin rajojani.
Kun olin surullinen, löysin sen, mikä oli minulle tärkeää.
Kun pelkäsin, näin kaipuuni rakkauteen.
Kun häpesin, tiesin, kuka halusin olla.
Onnellisuus on taito, koska jokainen voi antaa sen itselleen. Onnellisuus koostuu muun muassa itsensä hyväksymisestä, myötätunnosta, kiitollisuudesta, rohkeudesta ja voimasta. Matka onnellisuuteen on jokaiselle erilainen. En väitä, etteikö matka siihen voisi olla pitkä. Jokainen lähtee omista lähtökohdistaan, joten kenenkään matkaa ei pidä verrata toisen matkaan.
…
Kun lähdin tälle matkalle vuosi sitten voittaakseni pakko-oireisen häiriön, en tiennyt, että kyse oli paljon suuremmasta. Kokonaisvaltaisesta onnellisuudestani. En tiennyt, että kaikki muuttuisi. Muuttuisin.
Kun aloitin, en tuntenut itseäni vahvaksi tai rohkeaksi lainkaan. Enhän muuta tehnytkään kuin pelkäsin ja elin sairauden orjuuttamana. Olin kuitenkin päättäväinen. Menin siitä läpi, mikä pelotti. Harjoituksen kautta minusta tuli rohkea. Sitten en taas ollut. Onnistuin ja mokasin. Loputtomasti. Olin heikko, mutta nousin joka kerta. Olin sittenkin vahva.
Ajatukseni olivat syyttäviä. Mokat hirvittivät. Kuukausia puhuin itselleni väkisin kauniisti. Se tuntui epäaidolta. Lopulta kuitenkin kuuntelin mieluummin tätä uutta ääntä ja annoin sille toiselle kenkää.
Välillä tunsin tilanteeni epäreiluksi. Opettelin huomaamaan, mistä kaikesta olinkaan kiitollinen. Se auttoi.
Mark Freeman on todennut, että vaikein mielenterveyden haaste hänelle oli se, kun ei enää ahdistanut. Lue täältä. Viime aikoina olen taistellut saman asian kanssa. Voinko antaa itseni olla onnellinen? Mitä tapahtuu, jos annan itselleni siihen luvan? Mitä pahaa sitten tapahtuu vai tapahtuuko? Sinkoilen onnen- ja pelonsekaisissa tunnelmissa. Sekoilen. Olen vahva ja rohkea yhdellä hetkellä, sitten taas heikko ja annan pelon voittaa.
Mutta ei sillä ole väliä, sillä olenhan matkalla. Vahvuus syntyy heikkoudesta, rohkeus pelosta.
Tästä kaikesta on kuitenkin syntynyt jotakin, joka pelottaa. En olekaan enää sulkeutunut, stressaantunut, huolestunut ja itseäni syyllistävä. Olen itsemyötätuntoinen, rohkea ja rento. Kuitenkin pelästyn, jos joku muu huolestuu. Pitäisikö minunkin? Pelästyn, jos joku syyllistää minua. Pitäisikö minunkin?
Mutta kun en vaan tunne enää niin.
Pelko ei ole poissa, mutta se kertoo, minne olen menossa. Jokainen tunne kertoo tarinan jostain. Se voi olla peräisin menneisyydestä tai tästä hetkestä. Ne kertovat tarinan jostakin, joka on koettu. Ehkä menneisyydessä silloin ei ollut aikaa tuntea. Ehkä emme osanneet tuntea. Ehkä emme rakastaneet itseämme.
..
Jokainen voi muuttaa elämänsä ja tulla onnelliseksi. Tuntea ja hyväksyä kaikki tunteensa ja ottaa itsensä syleilyyn. ”Pidän sinusta huolen”. Tämän jälkeen on tekojen aika.
Mitä sinä aiot tehdä, jotta oppisit onnellisuuden taidon?
-Saida-
Kuva minusta: @laura_ilojaolo
Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.
Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).
