Kun läheinen sairastuu vakavasti kesken oman toipumisen

HUOM! Toivon, että kunnioitatte läheiseni yksityisyyttä paljastamatta kommenteissa, kuka hän on.

En ole kirjoittanut kuukauteen mitään, sillä juuri ennen kun olimme lähdössä lomalle Lappiin sain kuulla läheiseni sairastuneen vakavasti.  Uutista ei ollut helppo vastaanottaa. Pelko ja huoli rakkaasta ihmisestä on tällaisessa tilanteessa kova. Erityisen haastavaa siitä teki se, että olen keskellä omaa toipumistani pakko-oireisesta häiriöstä. Tieto laukaisi yli viikon kestäneen kriisin keskelle Lapin lomaa.

Vaikka Lapissa oli myös mukavia hetkiä, pohjimmainen tunne oli pelko tulevasta. Epätietoisuus tulevasta oli valtavaa. Samaan aikaan koin pelkoa ja syyllisyyttä siitä, pystyisinkö olemaan tarpeeksi läheiseni tukena valtavan pelottavana ja raskaana aikana, koska olin itsekin edelleen omien voimavarojeni äärirajoilla.

Pahimman kriisin hetkellä minusta ei tukemiseen juuri ollutkaan, mikä tuntui todella pahalta. Pakko-oireinen häiriö sai yliotteen minusta. Sain kuitenkin pahimman järkytyksen jälkeen itseni kasattua, ja päätin yrittää parhaani. Mitä muuta tilanteessa voi tehdä?

Nyt pystyn jo käsittelemään asiaa, sillä tilanne on se, että ennuste on hyvä ja olen pystynyt olemaan tukena kaikesta huolimatta, ainakin jotenkuten.

Pakko-oireinen häiriö on kuitenkin ensijärkytyksen jälkeen hyvin hallinnassa tällä hetkellä, vaikka tilanne on ollut todella haastava. Luulisi, että pakkoajatukset vähenisivät, kun kohtaa todellinen kriisitilanne. Pakkoajatukset kuitenkin pyörivät edelleen mielessä. Olen kuitenkin käyttänyt strategiaani ja yrittänyt suhtautua niihin välinpitämättömästi. Se on toiminut. Hyvä niin.

Olen myös huomannut, että voimavaroja on löytynyt, vaikka en ollut ihan varma niiden olemassaolosta. Se on ollut hienoa huomata. Vaikeissa tilanteissa ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä parhaansa. Se riittää.

 

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).

Hyvinvointi Oma elämä Terveys Syvällistä

Paska on paskaa, vaikka voissa paistaisi

Olen hengaillut koko viikon mökillä ja minulla on ollut paskaa. Ei siksi, että mökillä olisi paskaa. Mökillä olohan on mitä parasta!! Mökillä on myös ihan hyvä viettää raskaita päiviä. Mutta mitä sitä kaunistelemaan, paskaa se on silti ollut.

Taistelussani pakko-oireisen häiriön (OCD) kanssa olen siis käyttänyt uutta strategiaani, jonka voit lukea täältä ja täältä. Strategia on lähtöisin pitkälti Shannon Shy- nimiseltä mieheltä (https://www.facebook.com/Shannon-Shy-OCD-Can-Be-Defeated-Im-Living-Proof-428444560551203/).

Strategian perusajatus on se, että kaikkiin pakkoajatuksiin suhtaudutaan välinpitämättömästi, joten ajan myötä niiden voima vähenee. Pakkoajatuksen tunnistamiseen riittää epäilys. Tämän lisäksi pakkotoimintoja (kompulsio) pyritään kaikin voimin olemaan tekemättä.

Tällä viikolla olen ollut paitsi kipeä, mutta myös henkisesti todella ahdistunut. Huomioitavaa on kuitenkin se, että olen käyttänyt strategiaa melko onnistuneesti. Siitä huolimatta olen tuntenut itseni täydeksi luuseriksi, epäonnistuneeksi, itsekkääksi ja välinpitämättömäksi. Uinut todella syvissä vesissä. Tunteet, mitä olen kokenut, ovat kauhistuttavia.

Olen ajatellut, että jotenkin tuntemukset nyt liittyvät tähän prosessiin, kun heikennän OCD:n valtaa minuun ja lopulta päihitän OCD:n. Kysyäkseni, onko tämä normaali osa prosessia, laitoin viestiä Shannonille. Shannon vastasi (vastaa aina):

”Yes, and it´s OCD´s way of trying to intimidate you into quitting. Don´t fall for it. Stick with the strategy. Hang in there.”

Suomennettuna vastaus oli siis, että kyseessä on OCD:n keino saada minut luovuttamaan. Shannon kehottaa olemaan uskomatta sitä ja jatkamaan strategiaa.

Halusin jakaa tämän teille, koska sitä alkaa helposti epäilemään, toimiiko prosessi niin kuin pitäisi. Sitä tietää, että monet ovat onnistuneet päihittämään OCD:n, mutta kun ei ole nähnyt toisten ihmisten prosessia, sitä helposti luovuttaa vaikeuksien keskellä. Tärkeää on varmaan etsiä mitä tahansa, mikä motivoi jatkamaan. Tässä kohtaa minulle se oli Shannonin viesti.

Niimpä vastasin Shannonille:

”Thank you, I will keep doing it no matter what :)”

Viestiini vastattiin hymiöllä. Jatketaan siis, ja suhtaudutaan välinpitämättömästi.

Kuvat: Iloiset mökkikuvat kuvastavat sitä, miten yritän suhtautua välinpitämättömästi pakkoajatuksiini ja tehdä ihan mitä tahansa muuta kuin miettiä niitä. Kuvat on ottanut @laura_Ilojaolo

 

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään