Lupa tappaa?

thumbnail_IMG_3618.jpgthumbnail_IMG_3622.jpg

Minulla on kestänyt monta vuotta siinä, että olen kerännyt tietoa, kuinka parantua pakko-oireisesta häiriöstä (Obsessive compulsive disorder OCD). Olen lukenut kirjoja ja käynyt terapiassa vuosia. Suomessa ollaan todella lapsen kengissä tässä asiassa. Vaikka tiesin vuosia sen, että kärsin juuri pakko-oireisesta häiriöstä, en saanut mitään järkevää apua itselleni. Vasta kun kävin OCD-klinikalla (ocd-clinic.com) ja aloin seurata facebookissa ihmistä nimeltä Shannon Shy minusta alkoi tuntua, että minulla on olemassa työkalut paranemiseen.

Aiemmin olin lukenut kirjoista, että paranemista varten täytyy vastustaa pakkotoimintoja. Se ei kuitenkaan yksistään riitä mihinkään. Myöskään keskustelupainotteinen psykoterapia ei ole minua koskaan auttanut. Pakko-oireinen häiriö ei poistu puhumalla. Tarvitaan kognitiivisen käyttäytymisterapia keinoja.

Tärkeimmän asian opin OCD-klinikalla (ocd-clinic.com). Se on se, että päästäkseen eteenpäin kohti paranemista, on alettava sietämään ahdistusta, epävarmuutta ja epämiellyttäviä ajatuksia. Siinä on homman juju.

Tarvitaan kuitenkin myös strategia.

En tietenkään voi olla varma, että voin täysin parantua, mutta minulla on syytä uskoa tähän mahdollisuuteen. Yksi syy on sairaudesta parantunut Shannon Shy (https://www.facebook.com/Shannon-Shy-OCD-Can-Be-Defeated-Im-Living-Proof-428444560551203/). Olen viime kuukausina jotenkin valmistanut itseäni alkamaan noudattaa Shannonin strategiaa. Ainoa este on ollut se, etten ole vielä täysin uskaltanut. Olen kuitenkin ottanut pieniä askelmia.

Shannon kertoo, ettei OCD enää lainkaan vaikuta hänen elämäänsä. Hän pääsi tuohon pisteeseen noudattamalla allaolevaa strategiaa.

Hän kertoo, että kun lähtee matkalle kohti parantumista, olisi hyvä, että ihmisellä olisi:

1. Halu parantua.

2. Toivo paranemiseen (edes pieni).

3. Motivaatio.

Shannon kehottaa pohtimaan, miksi haluaa parantua. Mikä on tärkeää sinulle? Ketkä ovat sinulle tärkeitä?

4. Strategia = Mitä tehdä, kun OCD iskee.

Jotta OCD helpottaisi, asennoitumista täytyy muuttaa ja ottaa soturin asenne. Shannonin strategian viisi peruspilaria:

1.  Strategian noudattamisessa ei tarvitse olla täydellinen. Riittää, kun yrität parhaasi.

2. Kohtele OCD:tä sinusta erillisenä oliona. Sinä et ole OCD, OCD et ole sinä.

Shannon sanoo, että hän piti OCD:tä valehtelijana, jonka ajatuksiin ei kannattanut uskoa.

3. Tunnista OCD-ajatukset. Palauta ajatukset takaisin OCD:lle.

Tärkeää tässä kohdassa on se, että Shannonille riitti, että jos hän epäili ajatuksen olevan OCD-ajatus, hän palautti sen takaisin OCD:lle ja suhtautui siihen välinpitämättömästi. Hän ei hakenut varmuutta tässäkään asiassa. Epäily riitti.

4. Anna ajatusten olla mielessäsi. Älä vastusta niitä tai korvaa niitä.

5. Vastusta tekemästä kompulsioita (pakkotoiminto) kaikin voimin.

Mielestäni strategia on loistava. Olen pohtinut ja sisäistänyt näitä oppeja nyt kuukausia. Vähitellen ne alkavat tuntua minusta mahdollisilta toteuttaa ja olen jo alkanut toteuttaa niitä vähitellen.  Haaste on siinä, että strategian toteuttaminen vaatii todellista tahdonlujuutta, sillä strategiassa pysyminen on pakko-oireisesta häiriöstä kärsivälle todella tuskallista sekä aiheuttaa valtavaa ahdistusta.  On kuitenkin tärkeää pitää mielessä strategian kohta 1. Lipsahduksia sattuu väistämättä, joten silloin on syytä suhtautua itseensä armollisesti. Lipsahduksen jälkeen on vain jatkettava sinnikkäästi.

Yksi syy, miksi en ole vielä täysin uskaltanut heittäytyä ja päästää irti peloista ja alkaa toteuttaa strategiaa on se, että voisinko todella olla uskomatta ajatuksia? Uskallanko suhtautua OCD-ajatuksiin välinpitämättömästi? Olenko itsekäs, jos en huolehdi ja varmistele?

Onko minulla lupa tappaa OCD?

 

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).

Suhteet Oma elämä Mieli Terveys

Mitä me pakko-oireisen häiriön kanssa kamppailevat joudumme kestämään?

thumbnail_IMG_3494.jpgthumbnail_IMG_3539.jpgthumbnail_IMG_3540.jpg

Minulla on tänään huono päivä. Niimpä päätin kirjoittaa kaiken paskamaisen, mitä liittyy pakko-oireiseen häiriöön. Siitä syntyi tämä blogiteksti. Kirjoitus on joissain kohdissa kärjistävä, mutta tänään halusinkin sen olevan. Kirjoitus pohjautuu osittain omiin kokemuksiin, osittain kuulemiini tarinoihin sovellettuna.

1. Käyttäydyt oudosti ja ihmiset ihmettelevät

Pakko-oireisille tuttua on tehdä jokin pakkotoiminto (kompulsio) joskus toisten nähden. Peset käsiäsi kymmeniä kertoja, siivoat työpaikan vessoja (et ole siivooja), taputtelet huonekalujen pintoihin jonkin lukumäärän verran taputuksia, kysyt outoja kysymyksiä, tunnustat tekemiäsi mokia.

Alun perin yrität tehdä kompulsioitasi niin, ettei kukaan huomaa.

Lopulta olet niin väsynyt, ettet enää välitä ja annat muiden ajatella sinun olevan outo. Ehkä he ajattelevat sinun olevan myös hullu.

Kun olet kokenut saaneesi hullun leiman haluat kuitenkin siitä eroon, ja yrität jälleen peitellä kompulsioitasi.

Kierrät tätä kehää uudelleen ja uudelleen.

2. Et jaksa keskittyä mihinkään

Heti aamulla herätessäsi ahdistus valtaa mielen ja pakkoajatus alkaa pyöriä päässä. Et saa sitä loppumaan. Yrität ja yrität, mutta se ei luovuta. Yrität jatkaa päivääsi eteenpäin sellaisen ahdistuksen kourissa, että joudut ottamaan rauhoittavan, että selviät töihin tai kouluun asti.

Koulussa tai töissä et pysty keskittymään mihinkään. Yrität kuunnella muita ja ymmärtää asioita, mutta koska pakkoajatus on vienyt suuren osan aivokapasiteettiasi, et todellakaan pysty. Niimpä sinusta alkaa tuntua, että ihmiset pitävät sinua outona ja ehkä vähän tyhmänäkin, koska et ymmärrä tai muista mitään.

3. Et jaksa tehdä mitään

Jokainen nykyajan ihminen tietää, että liikunta piristää ja niin edelleen. Kun saavut kuolemanväsyneenä koulusta tai töistä, istut sohvalle itkemään väsymystäsi. Et todellakaan lähde minnekään liikkumaan, et tapaa ystäviä, et siivoa.

4. Et saa apua

Varaat itsellesi lääkäriajan. Lääkäri ei ymmärrä asiasta mitään, eikä osaa edes diagnosoida sinua. Saat keskivaikean masennuksen sekä yleistyneen ahdistuneisuushäiriön diagnoosit. Käteesi saat SSRI-lääkereseptin.

Lopulta luet kaikki kirjat aiheesta, ja olet itse pätevämpi kuin monet lääkärit ja terapeutit yhteensä.

5. Terapeutin haku alkaa

Päätät silti hankkia terapeutin. Hyvän sellaisen. Tiedät, että tarvitset kognitiivisen käyttäytymisterapeutin. Tajuat, että he maksavat maltaita.

Lopulta keksit, että voit saada Kelasta taloudellista tukea. Käyt psykiatrilla 3 kk, jotta voit etsiä itsellesi terapeutin, jonka tutustumiskäynnit maksat itse. Syöt lääkkeitä, jotta pääsisit terapiaan, eikä Kela antaisi kieltävää päätöstä. Etsit terapeuttia kuukausia, ja lopulta jollakin on vapaata. Toivot, että terapeutti osaa hoitaa sinua.

6. Terapeuttisi on perseestä

Terapeuttisi suuttuu sinulle, koska et osaa kertoa tavoitteitasi hoidon suhteen. Aloitat uuden terapeutin etsinnän.

7. SSRI-lääkkeet eivät sovikaan sinulle

Kuljet zombina puoli vuotta havaitaksesi, että lääkkeet ovat vain pahentaneet oloasi. Vaihdat lääkettä kolme kertaa. Lopulta lopetat lääkkeet ja valehtelet lääkäreille, että syöt edelleen lääkkeitä. Ostelet lääkkeitä huijataksesi Kelaa.

8. Viikonloput ovat kaikkea muuta kuin rentouttavia

Kun viikonloppu saapuu, olet entistäkin ahdistuneempi. Muut käyvät tapaamassa ystäviä, sinä istut kotona katsomassa Netflixiä, koska se on ainoa keino saada ajatukset muualle.

Olen yleensä positiivinen, ja minulla on ollut myös loistava psykiatri ja terapeutteja. Tapaan ystäviäni, liikun ja siivoan. Joskus realismi on kuitenkin ylläoleva. Siksi tietoisuus on tärkeää ja se, että emme tuomitse toisia, vaan tuemme silloin, kun on vaikeaa. Todellisuus ei ole yhtä karu, mutta tänään minun todellisuuteni oli.

 

Kirjoittaja on Saida Suonio, kasvatustieteiden maisteri (11/2015). Hän kirjoittaa omiin kokemuksiinsa ja erilaisiin lähteisiin viitaten. Saidan käyttämät menetelmät ja harjoitteet eivät välttämättä sovellu kaikille sellaisenaan. Huomioi aina yksilöllinen kokonaistilanne ja käänny tarvittaessa ammattilaisten puoleen.

Seuraa Saidaa Instagramissa: @saida_paastairti ja blogia Facebookissa: sivulla Päästä irti @paastairtiblogi (Edit. 10.8.2020).

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä