Muutto ulkomaille – ensimmäisten viikkojen taistelut ja totuttelut

Muutin Iso-Britanniaan lokakuun loppupuolella töiden perässä, ja tällä viikolla aloitin vihdoin uudessa työpaikassa. Ensimmäisten viikkojen aikana toki sopeudutaan uuteen kotiin, mutta sen lisäksi käytännön asioita ja paperihommia tuntuu löytyvän vaikka pienelle kylälle (ainakin täällä briteissä). Siihen päälle vielä ne kuuluisat kulttuurierot – ajattelin ettei Suomen ja Iso-Britannian välillä olisi ollut niin paljoa eroa, mutta olen kyllä huomannut ajattelevani vähintään kerran päivässä että näin ei kävisi Suomessa. Olen saanut jonkin verran kyselyitä ulkomaille muutoista, joten ajattelin koota tähän juttuja, joihin kannattaa varautua parin ensimmäisen viikon aikana. Kussakin maassa on tietty omat outoutensa, mutta saman tyyppisiä juttuja esiintyy varmasti useammassa paikassa.

Kaksi viikkoa uudessa kotimassa – kuinka pistää kaikki järjestykseen?

Viralliset asiat, sopimukset ja muut paperityöt

• Pankkitili. Briteissä tarvii brittiläisen pankkitilin että voi saada palkkaa (ainakin minun työpaikallani) ja että voi tehdä esimerkiksi laajakaista- tai puhelinliittymäsopimuksen (muun kuin prepaidin). Pankkitili oli siis to do-listani kärjessä. Harmillisesti perinteiset pankit vaativat yleensä passin ja vuokrasopimuksen lisäksi myös jonkun proof of addressin, todistuksen että asut oikeasti ko osoitteessa, ja sitä ei tietty usein saa ensimmäisellä tai toisellakaan viikolla uudessa kotimaassa. Onneksi kaverini vinkkasi minulle virolaisen mobiiliappipankin (Monese), johon sai avattua puntatilin ilman proof of addressia, joten avasin sen heti ensimmäisenä päivänä. Pankkikortin sain postitse parin päivän päästä. Joskus myöhemmin aion hankkia tilin myös ”perinteiseen pankkiin”, sillä käsittääkseni Monese ei kerää luottotietoja, mutta helpottaa huomattavasti että tällä pääsee edes alkuun.
• Council tax, sähkö-, kaasu- ja vesilaskut. Onneksi vuokranantajani soitteli näihin minun puolestani, sillä esim. councilille ei voi soitella muista kuin brittiliittymistä. Onneksi minulla oli council tax-lasku odottamassa postilaatikossa heti kun tulin tänne.
• Kansalaisvelvollisuusdet. Rekisteröidy electoral rolliin (äänestämään). Tämä auttaa jostain kumman syystä luottotietojen kartuttamisessa.
• Laajakaista. Tämä on ollut yksi surkuhupaisimmista show’sta mitä täällä on tullut vastaan. Lisää voi lukea täältä, mutta näin tiivistettynä hommaan menee minun tapauksessani ainakin kuukausi. Käsittämätöntä.
• Puhelinliittymä. Täällä on hankala saada kuukausittain maksettavaa puhelinliittymää kun on vasta tullut, joten olin suunnitellut ottavani sen kytkynä laajakaistan kanssa. Koska netin saaminen osoittautui niin hankalaksi ja brittiläistä puhelinnumeroa tarvi moneen muuhun juttuun,tilasin lopulta prepaid-simkortin 80GB datapaketilla. Täällä ei myöskään harrasteta ”rajatonta nettiä” puhelinliittymissä niin kuin Suomessa. Päätöstä nopeutti se että Suomi-liittymäni ei myöskään sisältänyt rajatonta roamingia, vaan sen ”kohtuullisen kulutuksen” mikä loppui viikon jälkeen.
• TV-lupa. Taas pitää olla brittiliittymä että tämän saa hoidettua.
• NI-numero (National Insurance). Paikallinen sosiaaliturvatunnus, jota tarvitaan muun muassa kun aloittaa työnteon tai hakee töitä. Noh, niiden myöntö on pistetty tauolle koronan takia. Tulipahan yritettyä, normaalisti tämä kannattaisi hoitaa kuntoon.
• Terveydenhuolto. GP:lle (general practitioner, ”omalääkäri”) rekisteröityminen ja NHS (national health service, julkinen terveydenhuolto) numeron saaminen. Tämä onnistui yllättävän smoothisti, joskin vaati neljän lomakkeen täyttämistä. Onneksi ne hyväksyttiin tässä tilanteessa sähköpostitse.
• Työsopimus. Työsopimusta varten minun piti käydä näyttämässä oikea passini HR:lle. Itse skannattu kopio ei riittänyt vakuuttamaan. Yleisesti ekoina viikkoina on ihan hyvä kiikuttaa repussa vuokrasopparia, passia tai sen kopiota ja jotain proof of addressina toimivaa laskua. Työsopimuksen sain vasta sen jälkeen kun olin aloittanut työt – HR-osastolla kehotettiin varautumaan tähän kun kyselin asiasta pari viikkoa ennen sopparin alkua.

Asuminen ja käytännön asiat

• Asumisen taso. Britteihin alkuvuodesta muuttanut kaveripariskunta varoitteli minua jo etukäteen ettei täällä sitten harrasteta hirveästi loppusiivouksia vuokralaisuuden päättyessä ja että yleisesti asunnot ovat ”kämäisiä” Suomeen verrattuna. Eristykset ja ilmanvaihto eivät ole totutulla tasolla (Cambridgen asuntokanta on myös huomattavasti iäkkäämpää kuin Suomessa, joten ihmekös tuo toisaalta) ja kylmyys, kosteus ja home ovat asioita, jotka ovat normaaleja. Lämmitystä ei todellakaan pidetä koko päivää päällä, vaan ehkä pari tuntia päivässä, sillä se on kallista. Myös homeenpoisto kylpyhuoneesta ja ikkunankarmeista kuuluu ihan normiaskareisiin täällä. Vähän oli ikävä omaa kotia Suomessa, mutta olen sittemmin tutustunut moneen uuteen puhdistusaineeseen ja ostanut siivoustarvikkeita varmaan satasella. Siivoushanskat ovat olleet kovalla käytöllä eri putsareilla läträtessä. Sain myös serkultani lahjaksi ilmaa puhdistavan ja kuivaavan pömpelin (Meaco Dehumidifier), johon olen aivan ihastunut. Ilman kosteus normitasolle ja ylimääräinen pöly pois ilmasta. <3

• Kalkkipitoinen vesi. Cambridgessa ja ilmeisesti myös muualla Etelä-Englannissa on ihan törkeän kalkkipitoista vettä. Sen huomaa heti jos keität samalla kattilalla kaksi kertaa vettä peräkkäin (kuten minä esim. teen valmistaessani samalla kattilalla pressopannukahvia joka aamu), tai jos vesiroiskeita tulee vessassa esim peiliin. Kaikissa hanoissa on myös jäätävät kalkkikertymät (ja kuten mainittu, loppusiivoukset ovat monesti hyvin suurpiirteisiä – ainakin yksityisellä puolella tai yliopiston omistamissa asunnoissa).
• Kalustetut asunnot. Olin aluksi helpottunut että saimme kalustetun asunnon eikä koko kämpän huonekaluja tarvinnut ruveta ostamaan uudestaan. Viikon jälkeen toivoin että olisin ehkä sittenkin ostanut uusia huonekaluja. Vuokrasin Suomessa oman asuntoni tänne tultaessa kalustettuna ja näin vaivaa että patjan ja sohvanpäällyset olivat tahrattomia (irrotettavat päälliset ovat aina jees), mutta täällä se ei ole niin justiinsa. Isotkaan tahrat tai läikät eivät tee huonekalusta käyttökelvotonta. Harmaa sohvamme tuntuu olevan ruskean kalvon peittämä, ja siitä löytyi mm. purkkaa, ja sininen, kangaspäällystetty työtuoli on ruskeiden läikkien peittämä. Vuokranantaja ei ymmärtänyt yhtään miten saatoin nähdä nämä likaisina ja kommentoi vain että kylläpä minä hössötän paljon. Ainakin tämän vuokranantajan kanssa siisteystandardimme ovat eri universumeissa, mutta olen kuullut samanhenkistä kommenttia kaveripariskunnaltamme, joka on parissa. viime kämpässään päätynyt peittämään sohvat omilla vilteillä läikkien peittämiseksi.
• Ruokatilaukset. Yritin tilata ruokaa kotiin Tescosta välttääkseni turhaa ihmisruuhkissa oleilua, mutta siihenkin tarvittiin se brittiläinen puhelinnumero.
• Kaupunki. Cambridge on kaupunkina kerrassaan suloinen – sitä olen kehunut ja kuvannut täällä ja täällä.
• Pyöräily ja pyörävarkaudet. Täällä poljetaan kaikkialle, joten pyörän hankin jo ensimmäisen viikon aikana. Minua kehotettiin suoraan hankkimaan sen verran edullinen pyörä että voin ostaa uuden kun se ensimmäinen varastetaan. Satasen Second hand-pyörästäni tippui ketjut kaksi kertaa ensimmäisen kahden viikon aikana, ja olen saanut opetella fiksaamaan itse pikkuviat ja likaamaan käteni kun ei ole poikaystävää joka pelastaisi. 😛 Siivoushanskat ovat olleet tässäkin ystäväni.

• Sadevaatteet. Vettäpitävät vaatteet ovat täällä must, etenkin pyöräillessä. Kun kastuin toista kertaa kunnolla, tein nopeasti Amazoniin tilauksen ensihädän sadevaatteista ja suunnittelen vielä ostavani jonkun fiksun näköisen tuulta- ja vettä pitävän ulkoilutakin niiden lisäksi. Mutta ensihätään piti hankkia jotain.
• Vasemmanpuoleinen liikenne. Ensimmäisen viikon ajan pyöräily oli äärimmäisen stressaavaa ja sain kaupoissa ihmiset ärtymään kun kävelin väärässä käytävän reunassa. Olen vähitellen ruvennut tottumaan tähän, mutta käytän edelleen pyöräilessä kaikkia mahdollisia apuvälineitä jos satun kuitenkin töhöilemään jotain. Lisäjännitystä tuo sade ja pimeys (täällä on huonompi katuvalaistus kuin Suomessa). Vakiovarustukseni on kypärä, huomioliivi ja kaksi lamppua.

• Maskit. Koronatartuntatilanne oli jo tänne tullessani moninkertainen, joten asennoiduin heti itse siihen että maski on aina mukana. Kaupoissa maski on ollut koko täällä olo aikani pakollinen, mutta ulkotiloissa sen käyttö on ollut vähäistä keskustassakin, missä on selvästi ruuhkaisempaa. Tai oli ainakin ennen lockdownia.
• Lockdown. Kun olin maassa toista viikkoa, tuli ilmoitus uuden lockdownin aloittamisesta. Hieno aika muuttaa uuteen maahan. Striimasin uutisia läppäriltäni roamingin varassa ja join punaviiniä lauantai-iltana (se oli itse asiassa halloween). Lockdown ei kuitenkaan vaikuttanut töideni alkuun, sillä yliopistot pysyvät auki. Kirjoittelen lockdown-elämästä raporttia myöhemmin, jos ketään kiinnostaa. 😉

To do-listalle on jäänyt ajan varaaminen GP:lle, sähkö- ja kaasuyhtiöiden tariffien selvittäminen (ihan ihme systeemi) ja laajakaistan saamiseen uskon vasta kun se oikeasti on täällä – siihen asti elän jännityksessä. Paljon ehdin kuitenkin saamaan järjestykseen parissa viikossa, ja työtkin lähtevät pikkuhiljaa rullaamaan.Kulttuurieroista (tai lähinnä ensimmäisistä huomaamistani eroavaisuuksista) voi lukea hieman Viisi havaintoa uudesta kotimaastani-postauksesta, ja kirjoittelen niistä myöhemmin taas lisää – sitä mukaa kun uusia hassuja juttuja paljastuu. 😉 Aihe on sen verran laaja ettei siitä voi alle kuukauden asumisella sanoa tietävänsä kuin pintaraapaisun, joten palaillaan asiaan.

Alku on intensiivinen, mutta kyllä kaikki tästä pikkuhiljaa järjestyy.

Lisää kirjoituksia aiheesta asuminen ja muutto ulkomaille:

• Englannin toinen lockdown ja viisi havaintoa uudesta kotimaasta
• Uusi kotikaupunki Cambridge ensisilmäyksellä
• Baby, you can call me PhD – ja mitä muuten kuuluu?
• Muutto Iso-Britanniaan ja asunnon etsimistä etänä
• Eroon ylimääräisestä – 38 hiustuotetta ja mitkä niistä oikeasti toimivat
• Ostolakko ja eroon ylimääräisestä – mikä on paras tapa kierrättää vaatteita?
• Neljä vuotta asunnonomistajana – asunnon ostaminen yksin
• Vuosi omassa kodissa – ensiasunto ASP-lainalla

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram /  Bloglovin