Muutto ulkomaille – ensimmäisten viikkojen taistelut ja totuttelut

Muutin Iso-Britanniaan lokakuun loppupuolella töiden perässä, ja tällä viikolla aloitin vihdoin uudessa työpaikassa. Ensimmäisten viikkojen aikana toki sopeudutaan uuteen kotiin, mutta sen lisäksi käytännön asioita ja paperihommia tuntuu löytyvän vaikka pienelle kylälle (ainakin täällä briteissä). Siihen päälle vielä ne kuuluisat kulttuurierot – ajattelin ettei Suomen ja Iso-Britannian välillä olisi ollut niin paljoa eroa, mutta olen kyllä huomannut ajattelevani vähintään kerran päivässä että näin ei kävisi Suomessa. Olen saanut jonkin verran kyselyitä ulkomaille muutoista, joten ajattelin koota tähän juttuja, joihin kannattaa varautua parin ensimmäisen viikon aikana. Kussakin maassa on tietty omat outoutensa, mutta saman tyyppisiä juttuja esiintyy varmasti useammassa paikassa.

Kaksi viikkoa uudessa kotimassa – kuinka pistää kaikki järjestykseen?

Vakiasustukseni kun lähdin kylille hoitamaan asioita

Viralliset asiat, sopimukset ja muut paperityöt

  • Pankkitili. Briteissä tarvii brittiläisen pankkitilin että voi saada palkkaa (ainakin minun työpaikallani) ja että voi tehdä esimerkiksi laajakaista- tai puhelinliittymäsopimuksen (muun kuin prepaidin). Pankkitili oli siis to do-listani kärjessä. Harmillisesti perinteiset pankit vaativat yleensä passin ja vuokrasopimuksen lisäksi myös jonkun proof of addressin, todistuksen että asut oikeasti ko osoitteessa, ja sitä ei tietty usein saa ensimmäisellä tai toisellakaan viikolla uudessa kotimaassa. Onneksi kaverini vinkkasi minulle virolaisen mobiiliappipankin (Monese), johon sai avattua puntatilin ilman proof of addressia, joten avasin sen heti ensimmäisenä päivänä. Pankkikortin sain postitse parin päivän päästä. Joskus myöhemmin aion hankkia tilin myös ”perinteiseen pankkiin”, sillä käsittääkseni Monese ei kerää luottotietoja, mutta helpottaa huomattavasti että tällä pääsee edes alkuun.
  • Council tax, sähkö-, kaasu- ja vesilaskut. Onneksi vuokranantajani soitteli näihin minun puolestani, sillä esim. councilille ei voi soitella muista kuin brittiliittymistä. Onneksi minulla oli council tax-lasku odottamassa postilaatikossa heti kun tulin tänne.
  • Kansalaisvelvollisuusdet. Rekisteröidy electoral rolliin (äänestämään). Tämä auttaa jostain kumman syystä luottotietojen kartuttamisessa.
  • Laajakaista. Tämä on ollut yksi surkuhupaisimmista show’sta mitä täällä on tullut vastaan. Lisää voi lukea täältä, mutta näin tiivistettynä hommaan menee minun tapauksessani ainakin kuukausi. Käsittämätöntä.
  • Puhelinliittymä. Täällä on hankala saada kuukausittain maksettavaa puhelinliittymää kun on vasta tullut, joten olin suunnitellut ottavani sen kytkynä laajakaistan kanssa. Koska netin saaminen osoittautui niin hankalaksi ja brittiläistä puhelinnumeroa tarvi moneen muuhun juttuun,tilasin lopulta prepaid-simkortin 80GB datapaketilla. Täällä ei myöskään harrasteta ”rajatonta nettiä” puhelinliittymissä niin kuin Suomessa. Päätöstä nopeutti se että Suomi-liittymäni ei myöskään sisältänyt rajatonta roamingia, vaan sen ”kohtuullisen kulutuksen” mikä loppui viikon jälkeen.
  • TV-lupa. Taas pitää olla brittiliittymä että tämän saa hoidettua.
  • NI-numero (National Insurance). Paikallinen sosiaaliturvatunnus, jota tarvitaan muun muassa kun aloittaa työnteon tai hakee töitä. Noh, niiden myöntö on pistetty tauolle koronan takia. Tulipahan yritettyä, normaalisti tämä kannattaisi hoitaa kuntoon.
  • Terveydenhuolto. GP:lle (general practitioner, ”omalääkäri”) rekisteröityminen ja NHS (national health service, julkinen terveydenhuolto) numeron saaminen. Tämä onnistui yllättävän smoothisti, joskin vaati neljän lomakkeen täyttämistä. Onneksi ne hyväksyttiin tässä tilanteessa sähköpostitse.
  • Työsopimus. Työsopimusta varten minun piti käydä näyttämässä oikea passini HR:lle. Itse skannattu kopio ei riittänyt vakuuttamaan. Yleisesti ekoina viikkoina on ihan hyvä kiikuttaa repussa vuokrasopparia, passia tai sen kopiota ja jotain proof of addressina toimivaa laskua. Työsopimuksen sain vasta sen jälkeen kun olin aloittanut työt – HR-osastolla kehotettiin varautumaan tähän kun kyselin asiasta pari viikkoa ennen sopparin alkua.

Asuminen ja käytännön asiat

  • Asumisen taso. Britteihin alkuvuodesta muuttanut kaveripariskunta varoitteli minua jo etukäteen ettei täällä sitten harrasteta hirveästi loppusiivouksia vuokralaisuuden päättyessä ja että yleisesti asunnot ovat ”kämäisiä” Suomeen verrattuna. Eristykset ja ilmanvaihto eivät ole totutulla tasolla (Cambridgen asuntokanta on myös huomattavasti iäkkäämpää kuin Suomessa, joten ihmekös tuo toisaalta) ja kylmyys, kosteus ja home ovat asioita, jotka ovat normaaleja. Lämmitystä ei todellakaan pidetä koko päivää päällä, vaan ehkä pari tuntia päivässä, sillä se on kallista. Myös homeenpoisto kylpyhuoneesta ja ikkunankarmeista kuuluu ihan normiaskareisiin täällä. Vähän oli ikävä omaa kotia Suomessa, mutta olen sittemmin tutustunut moneen uuteen puhdistusaineeseen ja ostanut siivoustarvikkeita varmaan satasella. Siivoushanskat ovat olleet kovalla käytöllä eri putsareilla läträtessä. Sain myös serkultani lahjaksi ilmaa puhdistavan ja kuivaavan pömpelin (Meaco Dehumidifier), johon olen aivan ihastunut. Ilman kosteus normitasolle ja ylimääräinen pöly pois ilmasta. <3

Yksinkertaiset ikkunat tai ”pienet” kosteuden merkit eivät ole täällä mitenkään tavattomia
Kalkkia kertyy kaikkialle missä käytetään vettä
  • Kalkkipitoinen vesi. Cambridgessa ja ilmeisesti myös muualla Etelä-Englannissa on ihan törkeän kalkkipitoista vettä. Sen huomaa heti jos keität samalla kattilalla kaksi kertaa vettä peräkkäin (kuten minä esim. teen valmistaessani samalla kattilalla pressopannukahvia joka aamu), tai jos vesiroiskeita tulee vessassa esim peiliin. Kaikissa hanoissa on myös jäätävät kalkkikertymät (ja kuten mainittu, loppusiivoukset ovat monesti hyvin suurpiirteisiä – ainakin yksityisellä puolella tai yliopiston omistamissa asunnoissa).
  • Kalustetut asunnot. Olin aluksi helpottunut että saimme kalustetun asunnon eikä koko kämpän huonekaluja tarvinnut ruveta ostamaan uudestaan. Viikon jälkeen toivoin että olisin ehkä sittenkin ostanut uusia huonekaluja. Vuokrasin Suomessa oman asuntoni tänne tultaessa kalustettuna ja näin vaivaa että patjan ja sohvanpäällyset olivat tahrattomia (irrotettavat päälliset ovat aina jees), mutta täällä se ei ole niin justiinsa. Isotkaan tahrat tai läikät eivät tee huonekalusta käyttökelvotonta. Harmaa sohvamme tuntuu olevan ruskean kalvon peittämä, ja siitä löytyi mm. purkkaa, ja sininen, kangaspäällystetty työtuoli on ruskeiden läikkien peittämä. Vuokranantaja ei ymmärtänyt yhtään miten saatoin nähdä nämä likaisina ja kommentoi vain että kylläpä minä hössötän paljon. Ainakin tämän vuokranantajan kanssa siisteystandardimme ovat eri universumeissa, mutta olen kuullut samanhenkistä kommenttia kaveripariskunnaltamme, joka on parissa. viime kämpässään päätynyt peittämään sohvat omilla vilteillä läikkien peittämiseksi.
  • Ruokatilaukset. Yritin tilata ruokaa kotiin Tescosta välttääkseni turhaa ihmisruuhkissa oleilua, mutta siihenkin tarvittiin se brittiläinen puhelinnumero.
  • Kaupunki. Cambridge on kaupunkina kerrassaan suloinen – sitä olen kehunut ja kuvannut täällä ja täällä.
  • Pyöräily ja pyörävarkaudet. Täällä poljetaan kaikkialle, joten pyörän hankin jo ensimmäisen viikon aikana. Minua kehotettiin suoraan hankkimaan sen verran edullinen pyörä että voin ostaa uuden kun se ensimmäinen varastetaan. Satasen Second hand-pyörästäni tippui ketjut kaksi kertaa ensimmäisen kahden viikon aikana, ja olen saanut opetella fiksaamaan itse pikkuviat ja likaamaan käteni kun ei ole poikaystävää joka pelastaisi. 😛 Siivoushanskat ovat olleet tässäkin ystäväni.

Ketjut ja niiden paikalleen pistäminen ovat tulleet tutuksi.
  • Sadevaatteet. Vettäpitävät vaatteet ovat täällä must, etenkin pyöräillessä. Kun kastuin toista kertaa kunnolla, tein nopeasti Amazoniin tilauksen ensihädän sadevaatteista ja suunnittelen vielä ostavani jonkun fiksun näköisen tuulta- ja vettä pitävän ulkoilutakin niiden lisäksi. Mutta ensihätään piti hankkia jotain.
  • Vasemmanpuoleinen liikenne. Ensimmäisen viikon ajan pyöräily oli äärimmäisen stressaavaa ja sain kaupoissa ihmiset ärtymään kun kävelin väärässä käytävän reunassa. Olen vähitellen ruvennut tottumaan tähän, mutta käytän edelleen pyöräilessä kaikkia mahdollisia apuvälineitä jos satun kuitenkin töhöilemään jotain. Lisäjännitystä tuo sade ja pimeys (täällä on huonompi katuvalaistus kuin Suomessa). Vakiovarustukseni on kypärä, huomioliivi ja kaksi lamppua.
Sateessa polkemiselta on mahdoton välttyä
  • Maskit. Koronatartuntatilanne oli jo tänne tullessani moninkertainen, joten asennoiduin heti itse siihen että maski on aina mukana. Kaupoissa maski on ollut koko täällä olo aikani pakollinen, mutta ulkotiloissa sen käyttö on ollut vähäistä keskustassakin, missä on selvästi ruuhkaisempaa. Tai oli ainakin ennen lockdownia.
  • Lockdown. Kun olin maassa toista viikkoa, tuli ilmoitus uuden lockdownin aloittamisesta. Hieno aika muuttaa uuteen maahan. Striimasin uutisia läppäriltäni roamingin varassa ja join punaviiniä lauantai-iltana (se oli itse asiassa halloween). Lockdown ei kuitenkaan vaikuttanut töideni alkuun, sillä yliopistot pysyvät auki. Kirjoittelen lockdown-elämästä raporttia myöhemmin, jos ketään kiinnostaa. 😉

To do-listalle on jäänyt ajan varaaminen GP:lle, sähkö- ja kaasuyhtiöiden tariffien selvittäminen (ihan ihme systeemi) ja laajakaistan saamiseen uskon vasta kun se oikeasti on täällä – siihen asti elän jännityksessä. Paljon ehdin kuitenkin saamaan järjestykseen parissa viikossa, ja työtkin lähtevät pikkuhiljaa rullaamaan.Kulttuurieroista (tai lähinnä ensimmäisistä huomaamistani eroavaisuuksista) voi lukea hieman Viisi havaintoa uudesta kotimaastani-postauksesta, ja kirjoittelen niistä myöhemmin taas lisää – sitä mukaa kun uusia hassuja juttuja paljastuu. 😉 Aihe on sen verran laaja ettei siitä voi alle kuukauden asumisella sanoa tietävänsä kuin pintaraapaisun, joten palaillaan asiaan.

Alku on intensiivinen, mutta kyllä kaikki tästä pikkuhiljaa järjestyy.

Lisää kirjoituksia aiheesta asuminen ja muutto ulkomaille:

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram Bloglovin

Kommentit (6)
  1. Terveiset Lontoosta (työskentelen itsekin yliopistossa)! Helppo eläytyä näihin kokemuksiisi :D. Jauhettua kardemummaa saa ainakin isommista Morrisoneista. Hyvälaatuisia, kivoja ja suhteellisen edullisia vedenpitäviä takkeja onneksi löytyy täältä helposti, itselläni on esim. uniqlosta ja fatfacesta takit, jotka toimivat niin koiralenkillä kuin työmatkallakin.

    1. Voi kiitos, kiva kuulla että lukijoiden joukossa on kohtalotovereita! 😉 Piti oikein googlata mikä tuo Morrisons on, mutta ilmeisesti tämä Cambridge on sen verran tuppukylä ettei täällä ole sellaista. Onneksi poikaystävä lupasi jo pakata laukkuunsa pari pussia siotten kun tulee parin viikon päästä. Ja meillähän on myös koira, joka tulee tänne sitten hänen kanssaan. Hommaan on liittynyt sen verran säätöä että mietin heti onko koirasi täällä hankittu vai toitko Suomesta/muualta mukana?

      1. Vanhempi koira tuli 3,5 vuotta sitten mukana Suomesta (ajettiin autolla Balttian kautta ja eurotunnelilla saarelle). Nuorempi tuli noin 1,5 vuotta sitten myös Suomesta pentuna, mutta se oli kyllä aikamoisen säädön takana, koska en halunnut laittaa neljän kuukauden ikäistä, vajaa viisikiloista pentua ruumaan, joten hain sen itse lentäen. Takaisin tultiin Pariisin kautta, sitten junalla Calais’iin, josta miesystäväni haki meidät autolla, että päästiin tunneliin. Kaikki olisi ollut niin paljon helpompaa, jos Eurostar ottaisi eläimiä kyytiin… Mutta täällä ollaan, ja viimevuoden kesällä ajettiin lomalle Suomeen Ruotsin kautta (paljon miellyttävämpi ajomatka kuin balttian kautta, etenkin kuskin kanssa, joka suunnittelee ylioptimistiset ajoaikataulut).

        1. Jep, itsekin tuskastelin tuon Erostarin kanssa… Eikös sitä nyt voisi olla yhtä eläinvaunua? Meillä miehen ja koiran pitäisi tällä hetkellä tulla niin että lentävät ensiksi Hollantiin ja ottavat sieltä sitten lautan tänne. Alunperin suunnittelimme että olisimme ajaneet koko matkan, mutta tässä koronatilanteessa emme tienneet koska auton olisi saanut palautettua Suomeen, joten emme viitsineet lainata kenenkään autoa epämääräiseksi ajaksi (oma auto myytiin ennen muuttoa emmekä ole hankkimassa britteihin uutta autoa). Suoraan britteihin lentäminen oli älyttömän hintaista, joten siksi Hollanti päätyi välipysäksiksi. Alle kaksi viikkoa ennen kuin tämän pitäisi toteutua, joten pidän sormet ristissä ja peukut pystyssä että kaikki menee niin kuin pitääkin!

  2. Kuulostaa tutulta, nimim. neljä vuotta opiskelijana Skotlannissa. Toivotaan, että lockdown päättyy pian, koska itselläni ainakin yksi parhaita tapoja kämppäahdistuksen selättämiseen oli viettää paljon aikaa tekemällä töitä kotoisissa kahviloissa, jotka on Briteissä yleisesti parempia ja halvempia (+wifi). Käytännön vinkkejä ja muuta sekalaista mitä tuli mieleen, varmaan suurimman osan kyllä jo tiedät:

    – Pandan lakritsaa myydään Holland&Barretissa jos tulee akuutti ikävä
    – Tescon hummus-valikoima on parasta ja halpaa
    – kahviloiden(siis muut kuin ketjut) kakut ja leivokset kantsii kokeilla läpi, yleisesti ottaen parempia kuin Suomessa
    – Ainakin ennen Tescossa myytiin irish sourdough (merkkiä en muista) -leipää joka oli suomalaiseen makuun ihan fine paahdettuna
    – jos leivot, niin jauhot on vähän erilaisia kuin Suomessa. myös voin kanssa kannattaa olla tarkkana
    – vaniljasokeria ei yleisesti tunneta, ja kardemumma voi olla myös vähän hankala, ainakin jos ihan perussupermarketista sitä hakee ja haluaisi valmiiksi jauhettuna
    – purkinavaajat on Suomessa yksinkertaisempia ja pienempiä (itselleni lähetettiin näitä lopulta postin kautta Suomesta kun meni hermot lopullisesti)
    – kannattaa sijoittaa hyvään untuvapeittoon (esim ihan Argoskin myy hyviä ihan jo halvimmissa luokissa, eettisyys nyt on toinen asia…)
    – Marks & Spencerin ruokaosastolta kannattaa ostaa ruokaa kun haluaa itseään hemmotella, vähän kuin Stockan herkku
    – vahva suositus myös intialaiselle ruoalle ja fish and chipsille
    – myös wagamama on hyvä, sekä pubien sunday roastit kannattaa katsastaa
    – ainakin 10 v sitten Cambridgessä oli hyvä korealaisen ruoan skene, raflaa ja ruokakauppaa pitäisi löytyä
    – kuumavesipullot on oikeesti ihan yleinen asia Briteissä, ja niistä on myös apua, ja niitä myydään kaikkialla
    – Bootsin ja Superdrugin bonuskortit kannattaa hankkia, jos mitään kosmetiikkaa käyttää. Sain ainakin itse usein maksettua bonuskertymällä osan ostoksista
    – heitä ’excuse me’ ja ’sorry’ *ihan* joka välissä, sillä pääsee jo pitkälle. hiljaisuutta pidetään usein töykeytenä ja outoutena.
    – toisin kuin Suomessa, greengrocerien valikoimat voi olla halvempia kuin esim Tesco, ja yleisesti ottaen zero waste-meininki on jo ehkä helpompaa siellä kuin Suomessa

    Näitä voisi jatkaa ad infinitum!
    Nämä nyt ovat ehkä enemmän kengännauhabudjetin kandiopiskelijan muisteloja, mutta ehkä jostain on hyötyä! mut joo, uuteen kulttuuriin muuttaminen ei oikeasti ole kauheen glamoröösiä, ainakaan aluksi, ei vaikka muutto olis yhdestä länkkärimaasta toiseen. itse asiassa se on ekat kuukaudet aika paljon vitutusta ja ärsytystä (ja järkytystä). mutta kyllä se siitä mukavaksi arjeksi muuttuu! varsinkin Cambridge on niin kaunis (yliopiston pääkirjasto on muuten melkoisen jännä laitos, ei välttisti nätti mutta kokemuksen arvoinen ja hiton sokkeloinen), ja ympärillä paljon söpöjä pikkukyliä ja Lontoo lähellä. itse unelmoin nyt jo taas, että jos joku päivä voisi muuttaa vähäksi aikaa takaisin (mutta huomattavasti suuremmalla budjetilla). Kun korona rauhoittuu, niin suosittelen myös isosti Pohjois-Englantiin ja Skotlantiin matkustamista, vaikka etelä-englantilaisilta saat varmasti kuulla alueesta ylenkatsovaa läppää.

    Tsemppiä, ja jatka bloggailua, tätä on mielenkiintoista lukea!

    1. Oi kuinka ihana ja kattava lista vinkkejä – kiitos tuhannesti! 🙂 Meillä tuntuu olevan samanhenkinen meininki, sillä joitain juttuja olin jo ehtinyt pohtimaankin:
      -hummukseen olen jo ihastunut, juurikin kuten sanoit: Tescon hummus on heittämällä parempaa kuin Lidlin. Ja vielä olisi vaikka mitä makuvaihtoehtoja testattavaksi!
      -Rakastan kardemummaa, mutta löysin täältä vain niitä kokonaisia kardemummankotia. Nyt tiedän miksi – pitää tilata Suomesta tuliaisiksi.
      -Tilasin Amazonista jo tölkin avaajat – ihan ihmeellisiä nuo paikalliset
      -Marks & Spencer Foodhall on ihana

      Kommunikaatio on itselleni ehkä se suurin haaste. Kielitaidossa ei ole vikaa, mutta nimenomaan tuo small talk ja kohteliaisuus tuntuvat vaikeilta – joko sitä tulee liikaa tai liian vähän. 😛 Ehkä se tästä pikkuhiljaa, toivottavasti kaikki eivät rupea pitämään minua outona ennen kuin olen oppinut käyttäytymään… Pitääkin heti hankkia tuo Bootsin kortti, olen pistänyt sinne jo ainakin 30 punnan edestä rahaa. Paksuihin peittoihin ja kuumavesipulloihin pitänee perehtyä…
      Ja tuo on kyllä myös totta mitä sanoit: kaupunki on komea, mutta muuten homma on kaukana glamourista. 😛 Veikkaan että nämä talvikuukaudet (etenkin koronan kanssa) voivat olla vähän hakemista, mutta eiköhän keväällä jo paista aurinko mielessäkin. 😉 Onneksi uudet työkaverit ovat kivoja, ja puoliso ja koira tulevat tänne parin viikon päästä niin eiköhän se mieliala pysy korkealla. En ehtinyt edes käymään pubeissa ennen kuin tämän hetkinen lockdown alkoi, joten se on to do-listani kärjessä sitten kun tilanne tästä normalisoituu, ja Skotlannin näkeminen kiinnostaa ehdottomasti!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *