Rakastuin Birkenstockeihin

Kesä on täällä, tervetuloa lämpimät kelit ja kevyet kengät! Harmi vaan etteivät sirot ja söpöt ballerinat anna jaloilleni sitä tukea mitä ne tarvitsisivat. Päivä ballerinoissa päätyy minulla tyypillisesti sukista ja rakkolaastareista huolimatta hiertymiin, rakkoihin ja kipeisiin jalkoihin ja ehkäpä selkäänkin – ihan sama onko kyseessä 20 vai 120 euron ballerinat. Olen kokeillut myös monia, monia remmillisiä sandaalimalleja siinä toivossa että jalkani saisi olla niissä rennommin, mutta huomaan silti jalkojeni lipsuvan pohjien ulkopuolelle ja kipeytyvän kun jalkoja joutuu jatkuvasti hieman jännittämään kengissä. Niinpä aloinkin alistua ajatukseen että kesäkenkäni ovat lenkkarit tai tennarit.

Ballerinat ovat ihanat, mutta pitkään en niissä viihdy

Sitten tapasin Birkenstockit.

Hankin viime vuonna ensimmäiset Birkenstockini hieman ennen pandemian alkua. Sellaiset ihan tavalliset pistokasmalliset Arizona-sandaalit kahdella remmillä. Hankin ne töissä käytettäväksi ettei jalkojen tarvitsisi hikoilla koko päivää talvikengissä, mutta pandemian alettua fiilistelinkin niitä lopulta kotioloissa. Muutaman viikon jälkeen ensimmäinen sana, joka tuli mieleen oli VAU. Jo ihan kotioloissakin Birkenstockien käyttö tuntui vähentävän jalka- ja selkäkipujani. Vaikutus tulee monesta pienestä asiasta: esim. siinäkin oli iso ero että käytin Birkenstockeja tehdessäni töitä istualtaan. Jokainen varmaan tunnistaa että kun istuu tuolilla, sukat jaloissa ja parkettilattialla, liukuvat jalat väistämättä pikkuhiljaa suuntaan jos toiseenkin, ja sitä joutuu koko ajan jännittämään lonkankoukistajiaan, jalkojaan ja selkäänsä korjatakseen asentoaan. Villasukat tietty liukuvat tavallisiakin sukkia enemmän – niin ihania kuin ne ovatkin, ne eivät auta pitämään ryhdikästä etätyöskentelyasentoa. Birkenstockit olivat jalkojeni ”ovistopperi”, joka lopetti liukumisen, asennon lipsumisen ja vähensi paikkojen jännittymistä.

Toiset Birkenstockit ulkokäyttöön ja pidemmille matkoille

Nuo ensimmäiset Birkenstock Arizonani vakuuttivat minut siitä että voisin ehkä vihdoinkin löytää myös itselleni sopivat kesäkengät, joissa jalkani pysyisivät ilman ylimääräistä jännittämistä, enkä joutuisi kärsimään myöhemmin kipeistä paikoista ja hiertymistä. Pyhitin nuo ensimmäiset Birkenstockini toimistokäyttöön, ja rupesin katselemaan kesäiseen ulkokäyttöön Birkenstockin vähän erilaisempia malleja, joissa oli lisäremmejä tuomaan lisätukea.

Birkenstockeilla jaksan kävellä koko päivän

Suosittelen kokeilemaan vaikket kamppailisikaan kesäkenkien kanssa

Birkenstockeja hankkiessa kannattaa tiedostaa että he myyvät kenkiä kapealla ja leveällä lestillä, ja jos haluat nauttia kengistäsi kunnolla, parempi valita se oikeasti itselleen sopiva lesti. Jos et pääse helposti kauppaan kokeilemaan Birkenstockeja, heidän omilta nettisivuiltaan löytyvä laskuri auttoi tunnistamaan ainakin minun kohdallani juuri oikean lestin leveyden ja kengän koon. Itselleni kapea lesti ”kovalla pohjalla” tuovat juuri sen kaipaamani tuen, mutta Birkenstockilta löytyy myös huomattavasti pehmeämpi ”soft footbed”-vaihtoehto, joka ei ”runno” jalkapohjan holvia muotoonsa ihan yhtä armotta kuin perinteiset Birkenstockit.

Kurkkaa myös nämä kesäkeleihin sopivat reseptipostaukset:

5 terveellistä jäätelöreseptiä

9 gluteenitonta raparperireseptiä

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram Bloglovin

muoti hyva-olo ostokset terveys

Pikkuhiljaa pidempiä pyörälenkkejä – neljästä 40 kilometriin

Elän tällä hetkellä pyöräilyinnostukseni kanssa lenkkien pidentämisvaihetta, ja haluan jakaa minun kokemukseni harrastuksen aloittamisesta. Ennen Cambridgeen muuttoa ja pyöräilyinnostukseni alkua en ole oikein ikinä polkenut paljoa yli viiden kilometrin matkoja. Työmatkani täällä Cambridgessa on reilut neljä kilometriä suuntaansa, ja ajatuksena kaikki sitä pidemmät matkat tuntuivat vähän hurjilta – näin jälkeenpäin osaan sanoa että suuri syy miksi ne tuntuivat hurjilta suorituksilta oli huonossa pyörässäni. Kun ostin huhtikuussa kaverini Bianchi-hybridin, pyöräilystä tuli äkkiä paljon kevyempää ja se sai minut innostumaan pyörälenkkien pidentämisestä. Lähdin joitain kertoja tutkailemaan Cambridgen lähiseutuja, ja yllätyin kun katsoin reittejäni jälkeenpäin ja tajusin niiden olleen luokkaa 10-15 kilometriä – huomattavasti enemmän kuin mitä olin koskaan aiemmin polkenut. Sain tästä itsevarmuusboostin. Olin epäillyt kovasti omaa jaksamistani ja varmaan pelännyt myös että kyllästyisin satulassa istumiseen, mutta päinvastoin – kivoja maisemia katsellessa ja musiikkia kuunnellessa tie tuntui rullaavan alla kilometristä toiseen ihan huomaamatta.

Muiden pyöräilijöiden suosimat reitit ja kahvilapysähdykset

Tästä innostuneena olen lähtenyt pidentämään lenkkejä 5-10 kilometriä kerrallaan. Cambridgen  ympäristössä maisemat ovat kerrassaan ihania, mutta paikassa kivojen pyöräteiden löytäminen ei kuitenkaan ole aina niin helppoa. Tässä minua on auttanut Strava-appi, jonka kaverini vinkkasivat minulle. Stravassa voi seurata omia reittejään, niiden pituutta, nopeutta jne. Lisäksi Strava on näppärä työkalu reittien suunniteluun: se kerää käyttäjiltään lämpökarttoja (heat map), ja näin voit uusilla alueilla tutkailla mitkä tiet ovat pyöräilijöiden suosiossa ja mitä he tuntuvat välttävän. Stravan karttatoiminolla voi myös piirtää ja tallentaa omia reittejä, joiden koordinaatit voi viedä haluamaansa navigointiohjelmaan. Stravassa on myös lukuisia erilaisia lenkkiehdotuksia, jos haluat kokeilla jotain uutta. Reittejä voi selata niin pituuden, tiemateriaalin kuin korkeusvaihteluidenkin mukaan. Lisäksi Strava toimii eräänlaisena urheilun sosiaalisena mediana, jossa omiin reitteihin voi lisätä kuvia matkan varrelta ja kaverien suorituksista tykkäillään ja niitä kommentoidaan. Erinomainen liikuntakannustin, jos kaveripiiristä suinkin löytyy muita Strava-käyttäjiä – kuten täällä löytyy. 😉

Strava toimii niin puhelimessa kuin selaimellakin
Reittien tummuus kuvaa niiden suosiota muiden pyöräilijöiden keskuudessa
Etenkin Stravan selainversiolla on helppo suunnitella erilaisia reittejä ja tutkia reittien pinnoite- ja korkeusvaihteluita

Stravan lisäksi reittien suunnittelussa auttaa vanha kunnon Google Maps. Etenkin pidemmät lenkit koitan suunnitella niin että matkan varrelle osuisi joku hyvät arvostelut saanut kahvila tai pubi, johon voi tarvittaessa pysähtyä huoltotauolle. 😉 30 km olen kyllä saanut poljettua ihan hyvin ilman pysähdyksiäkin, mutta pysähdykset ovat myös kiva tapa tutustua lähiympäristöön.

Pienetkin pyöräilymatkat kasvattavat kuntoa

Tänä viikonloppuna sain rikottua 40 km rajapyykin, eli olen vajaassa kahdessa kuukaudessa saanut pidennettyä lenkkini neljästä kilometristä 40 kilometriin. Olen hieman yllättynyt, sillä olin aiemmin niin skeptinen edes 10 km lenkin polkemisesta. Asiaa pohdittuani tunnistan kaksi asiaa, jotka ovat varmasti helpottaneet tätä kehitystä: ensiksikin Cambridgen seutu on hyvin tasaista, eikä lenkeilleni ole juuri osunut mäkiä. Lisäksi minulla oli oikeastaan pohjalla enemmän polkemistreeniä kuin osasin ajatella, sillä työmatkapolkemisistani tuli kuitenkin noin 50 kilometriä per viikko, vaikka se olikin pienissä pätkissä ja monelle päivälle jaettuna. Ei siis pidä vähätellä pieniäkään matkoja – pyöräilyä sekin on!

Niinpä jos minun pitäisi antaa vinkkejä pyörälenkkien pidentämiseen, sanoisin:

  • Pilko tavoitteesi paloihin. Jos haluat pyöräillä 50 kilometriä, mitä jos aloittaisit pyöräilemällä viikossa 10 viiden kilometrin pätkää vaikka työmatkojen ja harrastusten perässä? Kun haluat tehdä pitkän lenkin kerralla, pidä silti pieniä taukoja.  Nouse satulasta puolen tunnin välein, ja pysähdy jossain kohdassa tankkaamaan evästä.
  • Eväät ja nesteytys. Pakkaa mukaan riittävästi vettä ja myös jotain evästä, sillä tunnin polkemisen jälkeen olet väistämättä käyttänyt merkittävän energiantuottoon tarvittavista hiilihydraattivarastoistasi, ja jos haluat nautta pyöräilystä myös loppumatkan, on parempi pitää lihakset toimintakuntoisina. Etenkin pyöräilyinnostukseni alkuvaiheessa suunnittelin tarkoituksella retkien puoliväliin välipysähdyksen kahvilassa tai pubissa.
  • Kiinnostava kohde. Jos ilman päämäärää pyöräily ei tunnu motivoivalta, suunnittele retkesi niin että menet katsomaan jotain kivaa ja kiinnostavaa, kuten esimerkiksi naapurikylän katedraalia, ruukkia, kotieläintilaa tai Google Mapsissa todella hyvät arvostelut Google Mapsissa saaneen kahvilan korvapuustit.
  • Kiva seura. Tykkään yksin pyöräilemisestä, mutta onhan se kaverin kanssa pyöräily hauskaa. Parhaiten homma toimii jos saat jonkun suunnilleen saman kuntoisen kaverin innostumaan kanssasi polkemisesta. Näin voitte yhdessä suunnitella kivoja reittejä ja kohteita, joissa käydä, ja evästauoilla on kiva rupatella kaikesta maan ja taivaan väliltä. Mikäli kaverin polkemiskunto on pikkaisen parempi, saattaa hän myös kannustaa sinut löytämään itsestäsi voimia mitä et tiennyt itselläsi olevan (kuten minulle on käynyt), mutta liian iso taso ero vaatii kummaltakin melkoista sopeutumisvalmiutta. Kaverin kanssa polkemisessa on myös se plussa että jos vastaan tulee mekaanisia ongelmia, kuten ketjujen putoaminen tai renkaan puhkeaminen, niitä on helpompi selvitellä apukäsien kanssa.

Siitä vaan sitten kesän pyörälenkkejä suunnittelemaan. 😉

Cambridgen lähikylät ovat oivallisia retkikohteita söpöine mökkeineen ja puutarhoineen

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram Bloglovin

hyvinvointi liikunta oma-elama ystavat-ja-perhe