Pilkettä

Gluteeniton ja maidoton leipävanukas eli bread pudding

Ainekset (6 annosta)

Leipävanukas eli bread pudding:
8 siivua: (gluteenitonta) vaaleaa leipää tai pullaa ((hieman kuivahtanutkin sopii hyvin)
1 dl: rusinoita
200 g: jäisiä pakastevadelmia
1/2-1 dl: vaahterasiirappia
1 rkl: ceylonkanelia
1 tl: jauhettua kardemummaa
2 tl: vaniljauutetta
5-6 dl: kookosmaitojuomaa tai mantelimaitoa (leivän kuivuudesta riippuen)
3: kananmunaa
2-3 rkl: Cointreau-likööriä ((ei pakollinen))
: Voita tai kookosöljyä vuokaan
Suolakinuskikastike:
1 dl: pehmeitä, kivettömiä taateleita
1-2 dl: kookosmaitojuomaa tai mantelimaitoa
1/4 tl: ruususuolaa ((tai tavallista suolaa))

1 h 5 min

{

AKTIIVINEN 20 min

PASSIIVINEN 45 min

Tee näin:

Laita suolakinuskikastikkeen taatelit likoamaan väljään veteen. Lämmitä uuni 175 C asteeseen. Sekoita vaahterasiirappi, munat, kookosmaitojuoma ja mausteet keskenään. Kuutioi leivät ja sekoita ne munamaitoon. Anna nesteen imeytyä kymmenisen minuuttia. Kääntele vadelmat ja rusinat leipä-maitoseoksen joukkoon ja kumoa seos voideltuun uunivuokaan. Paista uunissa 175 C asteessa noin 40 minuuttia – kunnes leipävanukas on asettunut ja saanut hieman väriä. Voit peittää vuoan foliolla jos leipävanukas meinaa tummua liikaa. Valmista suolakinuskikastike leipävanukkaan paiston lopopuvaiheessa. Valuta taateleiden liotusvesi pois ja mittää kastikkeen ainekset tehosekoittimeen. Aja kastike mahdollisimman tasaiseksi ja sileäksi. Voit käyttää kastikkeen tekemiseen myös sauvasekoitinta. Anna leipävanukkaan asettua 15-30 minuuttia ennen tarjoamista. Tarjoa suolakinuskikastikkeen kanssa.

13.5.2018 siiri-pilketta

Sukupuoliroolit ja kotityöt parisuhteessa – onko naisen paikka keittiössä?

Olemme tuskailleet tänä keväänä poikaystäväni kanssa asunnon siistinä pitämisen kanssa. Emme siis niinkään keskenämme, vaan enemmänkin koko konseptin ja asunnon itsensä kanssa. Omassa asunnossani on siis tehty putkiremonttia viime kesästä saakka (ja edelleen jatkuu – uskomatonta, totta), ja olen asunut siitä saakka koiran kera poikaystävän 37-neliöisessä minikaksiossa. Hehkutin jossain kohdassa yhteiselon onnea (10 neliötä asuintilaa per eliö – ja elämä hymyilee!), mutta kyllä se arki lopulta iski meillekin.

Aluksi homma sujui hyvin. Minä hoidin tiskit ja vessan siivoamisen, poikaystävä pyykit, imuroinnin ja yleisen järjestelyn, mutta kun kyseessä on aloittelevan yrittäjän ja väitöskirjatutkijan parisuhde, on vapaa-aika väistämättä kortilla aika usein. Etenkin nyt keväällä kumpikin meistä on tehnyt todella paljon töitä ja niinä illan parina vapaana tuntina lenkitetään koira ja ollaan yhdessä tiskaamisen ja imuroinnin sijaan. Mielestäni on mahtavaa, että tästä kiireisyydestä huolimatta löydämme aikaa toisillemme, mutta asunnon siisteys on kärsinyt siinä samalla. Sekään ei auta, että koiralla on vuosisadan karvanlähtö, joka vain kestää ja kestää.

Olemme miettineet yhdessä ratkaisuja tilanteeseen. Poikaystäväni heitti ilmoille ehdotuksen, että mitä jos minä hoitaisin ruoat ja hän hoitaisi KAIKEN muun – myös tiskauksen. Sanoin ilman mitään harkintaa ”EI KÄY”. Minä en missään nimessä halua olla yksin vastuussa kodin ruokahuollosta. Olenhan minä nyt sentään moderni, korkeasti koulutettu nainen, joka uskoo tasa-arvoon ja viisveisaan perinteisistä sukupuoliroolista (paitsi tietenkin silloin kun jonkun pitäisi korjata minun polkupyöräni tai selvittää miksi tietokoneeni ei toimi). 😛

Omassa lapsuudessani äiti pyöritti ruokahuoltoa niin tehokkaasti, että isäni oli ihan ulalla jos hänen piti hankkia ruoat viikonlopuksi. Muistan useamman mökkireissun, jolloin menin isäni kanssa kaksistaan kauppaan: hän osasi ottaa koriin leipää, makkaraa grillattavaksi ja perunasalaattia – muuten oli aika hiljaista (kaikella rakkaudella). Toisaalta, tämä oli minulle oiva tilaisuus täyttää kärryt kaikenlaisilla herkuilla, joita äiti ei suostunut hankkimaan vaikkapa hinnan takia niin usein – kuten esimerkiksi vuohenjuustolla, erikoisemmilla leivillä, vanukkailla ja ties millä jogurttiherkuilla. 😉

Nainen keittiössä – uhka vai mahdollisuus?

Hetken päästä rupesin miettimään olinko sittenkin liian hätäinen. Poikaystävähän sanoi, että hän voisi hoitaa KAIKEN muun – ja se on aika paljon se. Minähän tykkään oikeasti ruoanlaitosta ja olen siinä melkoisen tehokas – en minä muuten pitäisi ruokablogiakaan. Miksi minulla oikeastaan on niin suuri tarve kamppailla ”perinteisiä sukupuolirooleja” eli ”nainen keittiössä” vastaan? Tämähän kuulostaisi oikeastaan aika hyvältä diililtä minulle.

Teimme diilin – mutta ainakin toistaiseksi vain siihen asti, että pääsemme muuttamaan minun asuntooni, jossa on tiskikone. Olen varma, että se tulee säästämään paljon aikaa ja etenkin lisäämään asunnon yleistä viihtyvyyttä. En kuitenkaan haluaisi, että tämä jää pysyväksi tilaksi. Minusta on kiva tehdä ruokaa yhdessä ja vielä kivempaa tulla kotiin pitkän päivän jälkeen niin, että tomaattisen jauhelihakastikkeen tuoksu toivottaa minut tervetulleeksi.
Kerron myöhemmin miten tämä kokeilu toimi meillä. 😉 Miten te olette jakaneet kodinhoitovastuut parisuhteessa?
Lisää asumiseen ja parisuhteeseen liittyviä kirjoituksia:

Putkiremontti koettelee hermoja
10 neliötä per eliö – ja elämä hymyilee
Pakastimen tyhjennys – vinkit mitä kokata resepteineen
Koska kannattaa muuttaa yhteen?
Kun ruokabloggaaja muuttaa – sisältää tärkeän varoituksen
Yhteinen tili poikaystävän kanssa – kannattaako?
Vuosi omassa kodissa – ensiasunto ASP-lainalla
Miten tapasin poikaystäväni
Kurkkaus kotiin – kaksio Eskilstunassa
Kurkkaus kotiin – yksiö 20-luvun kivitalossa
Ihastuttava Turun Martti

Kirjoituksen kuvat: Unsplash.com

Avainsanat: asuminen, Elämäntapa, koti, kotityöt, lifestyle, parisuhde, poikaystävä, ruoanlaitto, siivoaminen, tiskaaminen