Olen ehdottomasti ruokaihminen ja -intoilija, kaipa sitä voisi sanoa foodiekin. Kun matkustan jonnekin, mietin aina ensimmäisenä mitä erikoisuuksia kyseisen maan keittiöstä löytyy ja sen jälkeen selvittelen käymisen arvoisia ruokapaikkoja ja ravintoloita. Haluan maistaa ja kokea kaikenlaista uutta, enkä ole koskaan ollut nirso. Poikkeuksiakin löytyy kuitenkin muutama, etenkin lapsuuden ajalta.

Ruoat ja raaka-aineet, joista olen nirsoillut vuosien varrella

Keittojuurekset

Äitini kokkaili paljon erilaisia keittoja kun olin pieni. Minä söin keitetyt perunat, lihat ja kalat, mutta porkkana jäi siskolleni (tykkäsin kyllä raa’asta porkkanasta, mutta keitetty oli pahaa) ja etenkin lanttua ja palsternakkaa välttelin ja kysyin aina ”mikä toi on?” sörkkiessäni palasia pitkin lautasta. Nykyään tykkään kummastakin.

Kouluruoka

Ala-asteella oli yleensäkin noloa myöntää että kouluruoka olisi ollut jotain muuta kuin kamalaa. Irvistelin muiden mukana kaikelle missä edes epäiltiin olevan maksaa ja mantelikalalle. Perunamuussi oli minulle kyllä todellinen järkytys, sillä koulun liisterimäinen jauhomuussi oli aivan toisesta maailmasta äidin tekemän, herkullisen perunamuussin kanssa. Myös makaronisalatti aiheutti karmean pettymyksen – siis kuka nyt haluaa syödä kylmiä, keitettyjä makaroneja ja herne-maissi-paprikaa? Suosikkeihini kuuluivat kaalilaatikko ja jauhelihaspagettivuoka, ja kysyin varmaan joskus äidiltäkin että voitaisiinko niitä tehdä kotonakin.

Raaka tomaatti

Lapsena ihmettelin aina miksi kaikkialla pitää aina tunkea ällöjä tomaattisiivuja leipien väliin? Maku on sitä paitsi ehtii yleensä tarttua leivän juustosiivuun vaikka tomaattisiivun kiskoisi pois. Kesäisin kaikki yrittivät innolla tuputtaa miulle ”ihania, itse kasvatettuja kesätomaatteja” – niistä kun tykkäisin varmasti – mutta ei. Ylä-aste- tai lukioiässä rupesin varmaan syömään eväsleipien tomaattisiivut kiskomatta niitä välistä pois, mutta en ikinä ollut niistä innoissani. Äiti osasi olla laittamatta tomaattia salaatteihin – ällöä kun se tomaattimehu levisi koko salaattiin. Kypsä tomaatti on ollut aina ihan hyvää, ja nykyään tykkään kirsikkatomaateista ja pihvitomaateista raakoinakin, mutta muuten en tomaatteja ostele edelleenkään raakana syötäväksi.

Rosépippuri

Tykkään mausteista ja mausteisesta ruoasta, mutta rosépippurin maku on yksinkertaisesti hirveä. Miksi pilata liha kuorruttamalla se rosépippurirouheella? Yh.

Silli

Ehei, en todellakaan tykkää siitä raa’an kalan suutuntumasta ja mausta tässä muodossa, en edes siitä äidin tekemästä. Graavilohi ja -siika ovat asia erikseen.

Sinappi

Pienenä en tykännyt sinapista lainkaan, mutta nykyään menee kaikki aina etikkaisesta Dijonista makeaan Turun sinappiin. 😉

Suolakurkku hampurilaisen välissä

Voi niitä pettymyksiä mäkkärissä, hesessä ja Carrolsilla kun hampparin välissä oli se suolakurkku. Joskus taisin jopa kiskoa sen pois sieltä välistä, mutta aika usein nielaisin sen vain nopeasti. Nykyään rakastan pieniä, kokonaisia maustekurkkuja!

Koska minun nirsoiluni loppuvat hyvin lyhyeen, täydennän tätä kirjoituksta pikkusiskoni nirsoiluilla, joita on huomattavasti enemmän. 😀 (Sori, sisko rakas!)

Kaikki vieras – etenkin ulkomailla

Monet vuodet perheemme ulkomaanmatkat elettiin niin, että siskolleni tilattiin ravintolassa aina sama annos: ranskalaisia ja ketsuppia. Minä söin samalla himokkaasti mustekalarenkaita ja totesin vain ”tätä minä en olekaan ennen maistanut”.

Pitsa ja juustot

Kaikki missä oli juustoa oli ihan no go. Muistan että pitkään siskoni söi koko perheen pitseriareissulla vain juustottomat ja muutenkin täytteettömät reunapalat meidän muiden pitsoista. Sitten jollain ulkomaan reissulla äiti varmaan ylipuhui siskoni maistamaan margherita-pitsaansa. Tuossa pitsassa kun on vain tomaattia ja mozzarellaa, joka on niin mietoa ettei se edes maistu juustolta. Siitä lähti siskoni juuston ja pitsan syöminen. Joitain vuosia myöhemmin siskoni oppi syömään myös Cheddar-sulatejuustosiivuja hampurilaisten välissä, ja siitä parin vuoden päästä pestoa, jossa parmesaani kuitenkin on yksi tärkeimmistä raaka-aineista. Hän ei kuitenkaan ikinä ole syönyt juustoa leivän päällä ja välttää edelleen kaikkia voimakkaampia juustoja, kuten emmentalia. 20+ iässä hän on vihdoin uskaltautunut maistelemaan erikoisempiakin juustoja, mistä olen hyvin ylpeä! Ei sillä että hän siltikään ostelisi niitä kotiin, saatikka harkitsisi sinihomejuuston käyttöä missään.

Hapankaali

Asuimme muutama vuosi siskoni kanssa yhdessä kesän Helsingissä ollessamme siellä kumpikin kesätöissä. Hän huokaili aina ”Hyi mikä haju!” kun minä söin nautinnolla hapankaalia suoraan purkista.

Onko sinulla ollut mitään outoja tai vähemmän outoja nirsoiuluruokia?

Kirjoituksen kuvat: Unsplash.com