Mistä nirsoilin lapsena (ja ehkä aikuisenakin)

Olen ehdottomasti ruokaihminen ja -intoilija, kaipa sitä voisi sanoa foodiekin. Kun matkustan jonnekin, mietin aina ensimmäisenä mitä erikoisuuksia kyseisen maan keittiöstä löytyy ja sen jälkeen selvittelen käymisen arvoisia ruokapaikkoja ja ravintoloita. Haluan maistaa ja kokea kaikenlaista uutta, enkä ole koskaan ollut nirso. Poikkeuksiakin löytyy kuitenkin muutama, etenkin lapsuuden ajalta.

Ruoat ja raaka-aineet, joista olen nirsoillut vuosien varrella

zhu-guoyong-576054-unsplash

Keittojuurekset

Äitini kokkaili paljon erilaisia keittoja kun olin pieni. Minä söin keitetyt perunat, lihat ja kalat, mutta porkkana jäi siskolleni (tykkäsin kyllä raa’asta porkkanasta, mutta keitetty oli pahaa) ja etenkin lanttua ja palsternakkaa välttelin ja kysyin aina ”mikä toi on?” sörkkiessäni palasia pitkin lautasta. Nykyään tykkään kummastakin.

clem-onojeghuo-97089-unsplash

Kouluruoka

Ala-asteella oli yleensäkin noloa myöntää että kouluruoka olisi ollut jotain muuta kuin kamalaa. Irvistelin muiden mukana kaikelle missä edes epäiltiin olevan maksaa ja mantelikalalle. Perunamuussi oli minulle kyllä todellinen järkytys, sillä koulun liisterimäinen jauhomuussi oli aivan toisesta maailmasta äidin tekemän, herkullisen perunamuussin kanssa. Myös makaronisalatti aiheutti karmean pettymyksen – siis kuka nyt haluaa syödä kylmiä, keitettyjä makaroneja ja herne-maissi-paprikaa? Suosikkeihini kuuluivat kaalilaatikko ja jauhelihaspagettivuoka, ja kysyin varmaan joskus äidiltäkin että voitaisiinko niitä tehdä kotonakin.

Raaka tomaatti

Lapsena ihmettelin aina miksi kaikkialla pitää aina tunkea ällöjä tomaattisiivuja leipien väliin? Maku on sitä paitsi ehtii yleensä tarttua leivän juustosiivuun vaikka tomaattisiivun kiskoisi pois. Kesäisin kaikki yrittivät innolla tuputtaa miulle ”ihania, itse kasvatettuja kesätomaatteja” – niistä kun tykkäisin varmasti – mutta ei. Ylä-aste- tai lukioiässä rupesin varmaan syömään eväsleipien tomaattisiivut kiskomatta niitä välistä pois, mutta en ikinä ollut niistä innoissani. Äiti osasi olla laittamatta tomaattia salaatteihin – ällöä kun se tomaattimehu levisi koko salaattiin. Kypsä tomaatti on ollut aina ihan hyvää, ja nykyään tykkään kirsikkatomaateista ja pihvitomaateista raakoinakin, mutta muuten en tomaatteja ostele edelleenkään raakana syötäväksi.

calum-lewis-391372-unsplash

Rosépippuri

Tykkään mausteista ja mausteisesta ruoasta, mutta rosépippurin maku on yksinkertaisesti hirveä. Miksi pilata liha kuorruttamalla se rosépippurirouheella? Yh.

erwan-hesry-209418-unsplash

Silli

Ehei, en todellakaan tykkää siitä raa’an kalan suutuntumasta ja mausta tässä muodossa, en edes siitä äidin tekemästä. Graavilohi ja -siika ovat asia erikseen.

Sinappi

Pienenä en tykännyt sinapista lainkaan, mutta nykyään menee kaikki aina etikkaisesta Dijonista makeaan Turun sinappiin. 😉

javier-molina-207556-unsplash

Suolakurkku hampurilaisen välissä

Voi niitä pettymyksiä mäkkärissä, hesessä ja Carrolsilla kun hampparin välissä oli se suolakurkku. Joskus taisin jopa kiskoa sen pois sieltä välistä, mutta aika usein nielaisin sen vain nopeasti. Nykyään rakastan pieniä, kokonaisia maustekurkkuja!

Koska minun nirsoiluni loppuvat hyvin lyhyeen, täydennän tätä kirjoituksta pikkusiskoni nirsoiluilla, joita on huomattavasti enemmän. 😀 (Sori, sisko rakas!)

emmy-smith-187632-unsplash

Kaikki vieras – etenkin ulkomailla

Monet vuodet perheemme ulkomaanmatkat elettiin niin, että siskolleni tilattiin ravintolassa aina sama annos: ranskalaisia ja ketsuppia. Minä söin samalla himokkaasti mustekalarenkaita ja totesin vain ”tätä minä en olekaan ennen maistanut”.

jez-timms-56219-unsplash

Pitsa ja juustot

Kaikki missä oli juustoa oli ihan no go. Muistan että pitkään siskoni söi koko perheen pitseriareissulla vain juustottomat ja muutenkin täytteettömät reunapalat meidän muiden pitsoista. Sitten jollain ulkomaan reissulla äiti varmaan ylipuhui siskoni maistamaan margherita-pitsaansa. Tuossa pitsassa kun on vain tomaattia ja mozzarellaa, joka on niin mietoa ettei se edes maistu juustolta. Siitä lähti siskoni juuston ja pitsan syöminen. Joitain vuosia myöhemmin siskoni oppi syömään myös Cheddar-sulatejuustosiivuja hampurilaisten välissä, ja siitä parin vuoden päästä pestoa, jossa parmesaani kuitenkin on yksi tärkeimmistä raaka-aineista. Hän ei kuitenkaan ikinä ole syönyt juustoa leivän päällä ja välttää edelleen kaikkia voimakkaampia juustoja, kuten emmentalia. 20+ iässä hän on vihdoin uskaltautunut maistelemaan erikoisempiakin juustoja, mistä olen hyvin ylpeä! Ei sillä että hän siltikään ostelisi niitä kotiin, saatikka harkitsisi sinihomejuuston käyttöä missään.

Hapankaali

Asuimme muutama vuosi siskoni kanssa yhdessä kesän Helsingissä ollessamme siellä kumpikin kesätöissä. Hän huokaili aina ”Hyi mikä haju!” kun minä söin nautinnolla hapankaalia suoraan purkista.

Onko sinulla ollut mitään outoja tai vähemmän outoja nirsoiuluruokia?

Kirjoituksen kuvat: Unsplash.com

Gluteeniton mämmi – voi tätä riemua!

Minä olen elänyt ihan liian monta vuotta ilman mämmiä. Pitkään kaupoissa ei ollut lainkaan gluteenitonta mämmiä, ja nyt siellä myytävä gluteeniton mämmi on aivan törkeän hintaista – kahdeksan euroa pienestä maisteluannoksesta?! Viime vuonna mämmi jäi ostamatta juuri tuon hinnan takia, mutta tänä vuonna rohkaistuin tekemään itse ensimmäistä kertaa mämmiä.

Ja ai että kuinka hyvää se gluteeniton mämmi olikaan!

gluteeniton mämmi

Yllätin ihan itsenikin. Kuka olisi uskonut että bataatista, kuivatuista luumuista ja tattarijauhoista syntyisi todellakin jotain, joka oikeasti muistuttaa mämmiä? Kyllä siinä vaan niin kävi. Ensimmäinen mämmiyritykseni oli leipämäisen tiivistä, ja itse asiassa nekin kaupan gluteenittomat mämmit ovat olleet koostumukseltaan aika ”lohkeavia”. Sitten tajusin että avain onneen olikin koostumuksen säätäminen sopivan pehmeäksi ja tahmaiseksi vasta kypsennyksen jälkeen. Ja niin syntyi gluteeniton mämmi, jossa on paras koostumus mitä tiedän.

gluteeniton mämmi

Gluteeniton mämmi

1-2 vuoallista

  • 300 g bataattia (tai perunaa)
  • 1 ps (200 g) kuivattuja luumuja
  • 200 g tattarijauhoja (tämän voi jauhaa myös itse tattarihiutaleista!)
  • 1 rkl pomeranssinkuorta (tai piparkakkumaustetta)
  • 1 appelsiinkin kuoret ja mehu
  • 1,5 tl (ruusu-)suolaa
  • 4 dl tummaa siirappia
  • Vettä

Kuori ja pilko bataatti. Keitä bataattipalat kypsiksi. Keitä myös kuivatut luumut pehmeiksi. Soseuta luumut ja bataatti. Sekoita joukkoon siirappi, tattarijauho, appelsiinin kuori ja mehu sekä muut mausteet. Lisää seokseen vettä kunnes se on löysää sosetta. Kumoa sose vuokaan ja paista sitä uunissa 175 C asteessa 1,5 tuntia. Anna mämmin jäähtyä uunista ottamisen jälkeen ja peitä sen pinta sitten foliolla tai leivinpaperilla. Anna mämmin jälkikypsyä huoneenlämmössä kaksi vuorokautta. Jälkikypsymisen jälkeen lusikoi vuoasta mämmiä tehosekoittimeen ja lisää sen joukkoon vettä pienissä erissä sekoittaen aina välillä. Lisää vettä kunnes mämmin koostumus on mieleisesi (sopivan paksu ja tahmea). Nauti kerman kanssa (ei mitään maitoa – kermaa sen olla pitää!).

Reseptillä syntyvä gluteeniton mämmi on paiston jälkeen melko tiivistä ja jopa leipämäistä, mutta veden kanssa sekotettaessa siitä tulee täydellistä.
Reseptillä syntyvä gluteeniton mämmi on paiston jälkeen melko tiivistä ja jopa leipämäistä, mutta veden kanssa sekotettaessa siitä tulee täydellistä.

Lue lisäksi: Kolme menua pääsiäiseen – helppo, harras ja hieno

Muistathan myös töhnämunat? 😉

töhnämuna-vähähiilihydraattinen

Lisää muita reseptejä löytyy reseptihakemistosta.

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram Bloglovin

Hyvinvointi Ruoka ja juoma