Matkapäiväkirja: tiedekonferenssi Yhdysvalloissa
Monet ystäväni ja perheenjäseneni ovat enemmän tai vähemmän pihalla siitä mitä teen työkseni. Biokemia kuulostaa vaikealta ja kun yritän selittää että tutkin proteiineja solun sisällä, on monen ensimmäinen mielikuva varmaan että proteiineja syödään ennemmin kuin että proteiinit tekisivät jotain solujen sisällä (paitsi ehkä rakentaisivat lihasta – se ei ole ihan niin yksinkertaista). Niinpä päätinkin koota matkapäiväkirjan tiedekonferenssin ajalta. Osallistuin siis juuri Philadelphiassa järjestettyyn suureen, kansainväliseen tiedekonferenssiin, ja koska minulla ei ollut yhtään vapaapäiviä Philadelphiassa, on suurin osa muistikuvistani tiedekonferenssi-aiheisia. Postaan kyllä tässä lähipäivinä myös ihan vain Philadelphiaa käsittelevän kirjoituksen, joten stay tuned. 😉
En koe että arkeni olisi kovinkaan mielenkiintoista – tutkimuksen tekeminen kiinnostaa varmaan mielenkiintoisemmalta kuin se on, mutta jos haluat kuitenkin nähdä miltä päiväni näyttävät ilman sen suurempaa sensurointia tai viilausta, niin mene Instagramiin. Olen pyrkinyt nyt parin viikon ajan päivittämään @pilketta-tilillä Instastorya, eli sieltä löytyy joka päivä uusia lyhyitä videonita pävästäni sekä kuvia tilanteista ja sattumuksista päivän varrelta. Jos Instastory ei ole tuttu, niin materiaali säilyt siellä vain 24 tuntia, joten viikonloppuna ei voi urakoida koko viikon videoita. 😉 Tänään tiedekonferenssi päättyi, mutta seuraavaksi tarinoita tulee New Yorkista. 😉
Päivä 1 – matkustaminen
Lento Turusta Helsinkiin, Helsingistä Lontooseen, ja Lontoosta Philadelphiaan. Lennot olivat Finnairin ja British Airwaysin operoimia, ja BA ei kyllä pisteet kotiin mannerten välisellä lennolla: jokaisella oli oma tabletti, josta löytyi niin paljon uusia ja vanhoja elokuvia että oli ihan vaikea valmis! Gluteeniton ateriakin oli okei.
Lähdin kotoa 4.45 Suomen aikaa ja olin hotellilla Philadelphiassa klo 17 Yhdysvaltain itärannikon aikaa – eli puolilta öin Suomen aikaa. Matka-aika oli siten noin 20 tuntia, mutta yllättävän hyvin jaksoin. Ei tullut nukuttua edes päikkäreitä, mutta menin kyllä nukkumaan 20.30 Philadelphian aikaa.
Päivä 2 – tiedekonferenssi alkaa
Odotin hotelliaamiaista innolla, mutta se osoittautui yllättäen donitsipainotteiseksi. Donitseja oli ainakin viittä erilaista. Henkilökunnan gluteenitietämys loisti poissaolollaan – toisen mielestä munakkaan ei ole gluteeniton, ja toinen taas luuli hiivan sisältävän gluteenia – mutta gluteenitonta leipää kuitenkin löytyi! Leivänpäällisiä ei tosin ollut – tai siis leikkelettä, juustoa tai kasviksia ei ollut – hilloa ja maapähkinävoita tietty oli. Lopulta söin valkuaismunakasta ja gluteenittomia englantilaisia aamiaismuffinsseja.
Tiedekonfereinsseilla on harvemmin mitään kevyitä aloituksia: nytkin ohjelma alkoi klo 8 aamulla ja loppui klo 20 – ei sentään yöhön saakka niin kuin monissa muussa konferensseissa (esim. Täällä ja tällä). Tämänkertainen tiedekonferenssi oli vieläpä ihan valtava – tarkkaa lukua en tiedä, mutta osallistujia on kuulemma tuhansia.
Ensimmäisenä kokouspäivänä jet jag oli kaikista pahin. Heräsin aamuneljältä enkä saanut enää unta. Odottelin pari tuntia että hotellin aamiainen alkoi ja kävin jopa tutustumassa vähän hotellin kuntosaliin, mutta ei sitä väsyneenä kannata hirveästi huhkia (ks. Kuinka treenata työmatkalla ja koska vain levätä?).
Päivä 3
Tässä kokouksessa ei ole mitään tarjoiluja, joten kävin kollegoiden kanssa hakemassa lounasta ihan messukeskuksen vieressä sen ja Chinatownin kulmalla sijaitsevasta Food Marketista. Kojuista löytyi kaikkea mahdollista ja porukkaa oli niin paljon että ei meinannut mahtua liikkumaan! Otin kanasalaatin ja wrapin shwarmakioskista, joka oikein mainosti että heillä on gluteenittomia wrappeja (päättelin että siellä gluteenitietämys on parempi kuin hotellin aamiaishenkilökunnalla). Lisäksi näin kojun, jossa oli paljon erilaisia gluteenittomia leivonnaisia – muun muassa whoopieita.
Tämä kokouspäivä oli hieman erilainen kuin muut, sillä tutkimusluentojen ja -postereiden lisäksi vietin pari tuntia ura-aiheisessa sessioissa. Olen nimittäin miettinyt millaista olisi olla töissä tiedelehdessä esimerkiksi editorina. Usein tohtorikoulutettava jatkaa väitöskirjan valmistuttua akateemista uraansa tutkijatohtorina, mutta minä olen kovin viehtynyt myös kirjallisuuteen: tekstien lukemiseen, kirjoittamiseen ja analysointiin – alallamme tutkimussuunnitelmia ja artikkeleita annetaan usein luettavaksi muille tutkimusryhmän jäsenille, jotta he antaisivat palautetta ja parannusehdotuksia ja huomaamaan virheet, joille itse on tullut sokeaksi. Se on minusta hauskaa ja mielenkiitoista, ja siinä oppii samalla uutta asiaa oman tutkimusaiheen ulkopuolelta. Rakkauteni teksteihin on myös yksi syy tämän blogin kirjoittamiselle. 😉
Päivä 4
Tämän päivän ohjelma oli niin tiivis etten malttanut lähteä etsimään lounasta keskellä päivää, mutta pakkaan yleensä joka reissulla mukaan jotain hätävararuokaa. Niinpä söinkin lounaaksi heraproteiinilla höystettyä Urtekramin chia-kookospuuroa, pussillisen Päivän pähkinät-sekoitusta, kirsikkatomaatteja ja miniporkkanoita. Whatever keeps you going. 😉
Kahvia sain sentään yhden näytteillepanijan pisteestä 😉
Illalla kävin syömässä kollegan ja hänen kaverinsa kanssa illallista hotellin lähellä sijaitsevassa ihan vastikään avatussa CiBo-ravintolassa, joka tarjosi italialaista ruokaa. Gluteenitonta sai ongelmitta, ja gluteenitonta pastaakin olisi löytynyt. Tilasin listan mielenkiintoisimman annoksen; haudutettua porsaan vatsaa/kylkeä ja grillattuja katkarapuja suklaa-punaviinireduktiolla ja sienirisotolla. Annos oli maukas, mutta kevyen lounaan ja pitkän päivän jälkeen nälkä oli niin kova että enempikin olisi maistunut. Annos ja lasi viiniä maksoivat 40 dollaria, mutta Jenkeissä asuvien kollegoideni mukaan se oli aika perushintataso. Söin hotellilla raejuustoa jälkiruoaksi. 😉
Braised Pork Belly & Grilled Shrimps with chocolate red wine reduction and mushroom risotto
Päivä 5
Kokoukseen ei siis kuulunut oikein edes kahvitarjoilua ja aiempina päivinä kahvia oli saanut yhden näytteileasettajan pisteeltä, mutta tänään hekään eivät enää tarjonneet kahvia. Lähdin sitten hakemaan kahvia Starbucksista, sillä konferenssipaikan kioskin kahvi oli todella pahaa. Starbucksin sijaan päädyinkin puolvahinogssa Double Knot-kahvilaan ja tilasinkin sieltä elämäni ensimmäinen matcha latten. Se oli ihan hyvää ja onhan siinäkin kofeiinia, mutta jäin silti vähän kaipaamaan kahviani.
Tämä päivä meni suurimmaksi osaksi postereita kiertäessä. Posterit olivat messukeskuksen valtavassa hallissa johon mahtuisi vaikka lentokone, joten kävelyä tuli melkoisesti. Lisäksi posterisession päätyttyä oli tunnin tauko ennen puheiden jatkumista joten lähdin yhden kollegani kanssa kävelemään Benjamin Franklin Bridgelle, joka oli todella vaikuttava. Suosittelen! Kyseinen päivä oli myös poikkeuksellisen lämmin ja kävellessä tarkeni ilman takkiakin (17 astetta joulukuussa?!). Laskin että tuona päivänä tuli käveltyä yli 10 kilometria ja muutenkin konferenssissa oli enemmän seisomista kuin istumista juuri tuona päivänä, joten jalat olivat aika muusina illalla kun pääsi hotellille.
Päivä 6
Vaikka hotelliaamiaisen donitsit ihmetyttivätkin ensimmäisenä päivänä, niin kyllä täälläkin onnistui loppujen lopuksi kokoamaan ihan hyvän aamiaisen. Olen syönyt munakkaita, keitettyjä munia, gluteenittomia englantilaisia aamiaismuffinsseja pähkinävoilla ja tuorejuustolla (pienissä annospakkauksissa, ei gluteenikontaminaatiovaaraa), saksanpähkinöitä, kreikkalaista jogurttia ja mansikkajogurttia sekä hedelmiä. Ihan hyvää settiä, joskin vähän erilaista kuin odotin/toivoin. Jos miettii minkälainen hotelliaamiainen on minun mieleeni niin kannattaa kurkata kirjoitukset, joissa mainitaan Hotel Leonardo Mannheimissa Saksassa ja Hotel Galaxy Iraklio Heraklionissa Kreetalla. Täydellistä ympäristöä myöten!
Kokous kesti viimeisenä päivänä vain puoleen päivään ja sen päätyttyä otin junan New Yorkiin jonne poikaystäväni oli lentänyt Suomesta edellisenä päivänä. Siitä alkoi kuuden päivän loma New Yorkissa, josta kerron lisää muissa kirjoituksissa. 😉
Lue myös: Tiedeartikkelin julkaiseminen – pitkä ja kivinen tie
Seuraa blogia:
