Ennen kesäloman alkua sain työt kahta tutkimusartikkelia varten valmiiksi (ks. Koska minulla on kesäloma?! ja Tiedeartikkelin julkaiseminen – pitkä ja kivinen tie). Pystyin siis kerrankin lähtemään lomalle niin ettei minulla ollut mitään kesken. Nyt lomalta palatessa minulla on kuitenkin vastassani uudet haasteet: esimieheni ilmoitti kesäkuun lopussa vaihtavansa työpaikkaa, joka johti lopulta siihen että minäkin palasin lomalta eri työpaikkaan kuin mistä lähdin lomalle. Itse fyysinen työpaikka on kyllä sama – sama yliopisto, sama instituutti ja jopa sama toimisto, mutta eri esimies, eri labra ja uusi tutkimusprojekti. Oikeastaan siirryin vain naapuriin tekemään hommia, ja suurin osa uuden tutkimusryhmän jäsenistä on minulle entuudestaan tuttuja, mutta edessä on silti paljon uuden opettelua.
Ensimmäisenä työpäivänäni kesäloman jälkeen juhlistimme hyväksyttyä tutkimusartikkeliamme kuohuviinillä ja Gaggui Kaffelan kakuilla – Vähän liian tuhti-kakku oli ihana yhdistelmä mutakakkua ja juustokakkua!
Ehdin olla edellisessä tutkimusryhmässäni noin 2,5 vuotta ja sinä aikana kehitin osaamistani juuri tuon kyseisen tutkimusryhmän kiinnostusalueella. Naapuriryhmän tekemä tutkimus on samankaltaista solujen väliseen signalointiin ja syöpään liittyvää, mutta silti aihepiiri on niin laaja että joudun käyttämään huomattavasti aikaa perehtymiseen, uusien tekniikoiden opettelemiseen ja artikkelien lukemiseen.
Syksyllä lähden vielä esittämään tähän astista tutkimusdataani konferensseihin
Tutkimusryhmän vaihtaminen on myös herättänyt minussa kipinän näyttää uudestaan mihin minä pystyn ja mikä on minun arvoni. Vanhassa tutkimusryhmässä kaikki tiesivät jo missä olen hyvä ja minkälainen työntekijä minä olen. Uusi ryhmä(kin) on täynnä rautaisia ammattilaisia ja oman alansa eksperttejä. Sellaisessa ympäristössä oleminen on todella inspiroivaa ja innostavaa, ja samalla se pistää panostamaan omaan työhönkin entistä enemmän. Niinpä uskonkin että tulen kuluvan vuoden aikana kehittymään aivan uudella tavalla ja odotankin innolla mitä syksy tuo tullessaan – saatikka missä olen keväällä kun alan toivon mukaan olla perillä uudesta aihealueestani. 😉
Kesän aikana somessa levisi kuohuttava Netflix-dokumentti What the Health, joka käy läpi eläinperäisen ruokavalion haittoja ja ajaa vahvasti vegaaniruokavaliota. Näin tiivistettynä dokumentti väittää aika lailla kaikkien sairauksien olevan lihan, maitotuotteiden ja kananmunien aiheuttamia ja vegaaniruokavalion parantavan lähes tulkoon kaikista sairauksista. Lisäksi dokumentissa hyökätään yleishyödyllisiä terveysjärjestöjä (kuten esimerkiksi American Heart Association ja American Cancer Society) vastaan, sillä ne ottavat vastaab ruokateollisuudelta ja ovat siten lahjottuja ja pimittävät kansalaisilta todellista tietoa terveydestä.
What the Health?!
Ja ennen kuin pahoittaa mielensä:
En kritisoi tässä kirjoituksessa vegaaniruokavaliota, vaan What the Health-dokumenttielokuvaa.
What The Health-trailerin alussa mainostetaan että se on palkitun Cowspiracyn (vapaasti suomennettuna lehmäsalaliitto, jotenkin ihan näin kyseistä pätkää katsomatta veikkaan että siinä käsitellään maidon haittoja) tekijöiltä. Palkintohan ei itsessään kerro laadusta mitään, sillä mikä vaan voi tietty saada palkinnon: eikös kuulostaisi hienolta että Pilkettä-blogi olisi palkittu Siirin omalla spesiaalipalkinnolla? Viiniä juovat ovat varmaan myös huomanneet että erilaisilla palkinnoilla varustetut pullot voivat olla melkoista litkua. On Oscareita, ja sitten on Etelä-Afrikan ekofilmifestivaalin yleisöpalkintoja. Ei millään pahalla.
Ai että kananmunien syönti on sama asia kuin jos olisi tupakoinut koko lapsuutensa?
Se että televisio-ohjelma on dokumentti, ei tarkoita että se olisi totta.
What the Health on täynnä voimakasta retoriikkaa enkä ihmettele että se on joidenkin mielestä vakuuttava. Sen esittämät väitteet ovat kuitenkin niin paksuja että kenen tahansa perusmaalaisjärjellä varustetun pitäisi ruveta pohtimaan onko tässä nyt kaikki faktat kohdallaan. Valitettavasti olen kuitenkin kuullut useammasta, jotka juuri tämä dokumentti on vakuuttanut vegaaniruokavalion paremmuudesta ja eläinperäisen ravinnon haitoista. Kaikki mikä päätyy televisioon ei ole totta, ei vaikka kyseessä olisi dokumentti. Niinpä näenkin erittäin tärkeänä että kouluissa käsitellään lähdekritiikkiä ja miten tunnistaa luotettava uutinen ja tietolähde. Olen kirjoittanut tiedeuutisoinnista ja sen luotettavuudesta/luotettavuuden puutteesta blogissa aiemminkin:
En ole aina ollut ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmin kanssa samaa mieltä (esimerkiksi silloin kun hän väitti että sokeri ei addiktoi ja sokerikoukku on urbaanilegenda, lue lisää), mutta olin kyllä tyytyväinen kun hän ampui Aamulehdessä What The Health-dokumentin faktoja alas ”höpönä tai läheshöpönä”. Kertoja mainitsee dokumentissa monia tutkimuksia, mutta jää epäselväksi onko hän tulkinnut niitä oikein ja monessa kohdassa hän tuntuu poimivan tiedeartikkeleista vain ne faktat, jotka miellyttävät häntä. Esimerkiksi: tutkimusartikkeli summasi punaisen lihan ja prosessoitujen lihatuotteiden vaikutuksia x sairauden esiintyvyyteen ja tulosten mukaan prosessoidut lihatuotteet (leikkeleet, makkara, pekoni, hampurilainen) lisäsivät sairastumisriskiä, mutta pelkkä punainen liha (marinoimaton pihvi, file, jauheliha…) ei lisännyt riskiä – dokumentissa ei mainittukaan ettei punainen liha nostanut ko tutkimuksessa sairastumisriskiä, vaan esitti artikkelin jatkotodisteena lihan vaarallisuudesta, vaikka korrekti tapa olisi ollut kertoa että riski liittyi tässä tutkimuksessa nimenomaan prosessoituun lihaan. Dokumentti on siis kaukana puolueettomuudesta.
Dokumentin kertoja kertoo itse heti dokumentin alussa ovensa toipuva luulosairas ja pelänneensä pitkään kuolevansa samoihin tauteihin kuin mihin hänen suvussaan on kuoltu: verisuonisairaudet ja syöpä. Hän on hyvin huolestunut tällaisesta kohtalosta, mutta ikävä kyllä totuus on se, että harva kuolee terveenä. Jossain kohdassa ihmiselimistö alkaa rapistua, ja jos joku muu sairaus ei korjaa sinua sitä ennen, syöpä tulee ennemmin tai myöhemmin.
Terveelliset elämäntavat ehkäisevät monia sairauksia, mutta ihminen ei elä ikuisesti, vaikka välttelisikin verisuonitauteja, diabetesta ja syöpää.
Valitettavasti What The Health taitaa tehdä lähinnä haittaa kasvissyönnin maineelle.
Myös vegaanit ja eläinten oikeuksien puolustajat ovat ärsyyntyneet What the Health-dokumentin puutteellisilla tai suoraan virheellisillä faktoilla ratsastavasta propagandasta (ks. Vegan Dietitian Review What The Health). Minustakin on sääli että What the Healthin kaltaiset tuotokset saattavat viedä uskottavuutta ja pohjaa asialliselta keskustelulta ruokavalioiden terveellisyydestä ja eettisyydestä.
What the Health-dokumenttia katsoessa tulee samanlainen fiilis kuin Mad Menin ensimmäisten kausien osien kanssa, jossa mainosmiehet yhdessä tupakkayhtiöiden edustajien kanssa miettivät miten vakuuttaa kansa tupakan hyödyistä ja painaa villaisella huolestuneiden lääkärien faktat terveyshaitoista. Lisäesimerkkeinä asiattomuudesta mainittakoon että dokumentissa käytettiin jo aika likaisia ja manipulatiivisia keinoja vedota tunteiseen – verrattiin sairaskuolemien määrää 9.11. terrori-iskuun, nyyhkytettiin kuolleiden isoäitien perään ja haastateltiin sikafarmin vieressä asuvaa tympääntynyttä henkilöä, jolla oli Korean War Veteran-lippalakki.
Liha on tuskin se epäterveellisin elementti tässä ruoassa – kuva: Unsplash.com
Dokumentissa esiteltiin muutama selvästi ylipainoinen henkilö, jotka sairastivat diabetesta ja verisuonitauteja sillä idealla että lihan, maitotuotteiden ja munien syönti on aiheuttanut kaikki heidän ongelmansa ja kuinka he kokivat ihmeparantumisen kahden viikon vegaaniuden jälkeen. Pakko sanoa että henkilöt näyttivät siltä että heidän ruokavaliossaan olisi ollut joka tapauksessa jotain korjattavaa, mutta What the Health ei itse asiassa kertonut mitä he söivät ennen tuota kasvisinterventiotaan. En yllättyisi jos kasvisten määrä on ollut minimaalinen ja hampurilaiset, ranskalaiset, sokerilimsat, donitsit yms ovat maistuneet – siltä kuvatut henkilöt enemmän tai vähemmän näyttivät. Anteeksi stereotyyppinen ajattelutapani, mutta dokumentti oli hyvin provosoiva. Ja kukaan tuskin kiistää seuraavaa:
Runsas kasvisten syönti on hyödyllistä – tämä on ihan yleisesti tunnistettu fakta
Se että syö eläinperäisiä tuotteita, ei tarkoita että ei söisi lainkaan kasviksia vaan pihvinsä kanssa salaattia ja uunijuureksia nauttiva lihansyöjä voi itse asiassa syödä jopa enemmän kasviksia päivässä kuin kasvissyöjä, joka elää pestopastalla.
Somessa on myös levinnyt video, jossa eräs lääkäri katsoo What the Health-dokumenttia selvästi kärsivänä ja pöyristyneenä. Video on sekin tyyliltään hyvin asiaton, ja mielestäni sekä What the Health-dokumentti että sille tehdyt vastinevideot vievät huomion ns. oikeilta asioilta.
Ensimmäisenä työpäivänäni kesäloman jälkeen juhlistimme hyväksyttyä tutkimusartikkeliamme kuohuviinillä ja Gaggui Kaffelan kakuilla – Vähän liian tuhti-kakku oli ihana yhdistelmä mutakakkua ja juustokakkua!
Syksyllä lähden vielä esittämään tähän astista tutkimusdataani konferensseihin
Kuva: Unsplash.com
Ai että kananmunien syönti on sama asia kuin jos olisi tupakoinut koko lapsuutensa?
Liha on tuskin se epäterveellisin elementti tässä ruoassa – kuva: Unsplash.com