Helsingin sanomissa julkaistiin viime torstaina (3.11.16) juttu, jossa ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm julisti että sokeri ei auheuta riippuvuutta ja sokerikoukku on urbaanilegenda (ks. Professori: Sokeri ei aiheuta riippuvuutta – nollalinja sokerin kanssa on terveyden kannalta turha). Voin kuvitella että moni tuon lukenut (etenkin nainen) on meinannut hörppäistä aamukahvit väärään kurkkuun.

En ole itse ikinä ollut juurikaan makean perään. Lapsena herkkuni olivat jälkiuunileipä, tuoreet ja porkkanat, nyt aikuisena karkkiani ovat marjat, hedelmät ja tumma suklaa. Pärjään hyvin pitkiä aikoja ilman mitään edellä mainittuja makeampia herkkuja, mutta ai että jos ostan jostain syystä maitosuklaalevyn – sitä tulee syötyä heittämällä enemmän ja nopeammin kuin tavallisia herkkujani. Mitä enemmän syön sokeria, sitä enemmän sitä tekee mieli. Moni varmasti tuntee tämän ilmiön. Kun on päässyt sokerin makuun, siitä on vaikea päästä irti. Ei kai muuten karkkilakkoja ja herkuttomia kuukausia olisi olemassakaan?

Osaatko sinä jättää herkkubuffetissa maistamisen yhteen, vai pitäisikö kaikkia kokeilla?

Miten Fogelholm sitten pystyi väittämään että sokerikoukku olisi urbaanilegenda? Jos asiaa katsotaan tieteen kannalta, sokeri ei aiheuta samanlaista addiktoitumista kuin artikkelissakin mainitut huumeet. Huumeet ja nikotiini vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin luoden riippuvuuden. Sokeri ei tee tätä. Makeat ja rasvaiset ruoat aktivoivat voimakkaasti aivojen palkkiojärjestelmää, ja tekee siten niiden syömisestä houkuttelevaa ja ”kannattavaa”. Muun muassa Gearhardt et al., 2011 totesivat että tietty ruoka voi laukaista riippuvuuden kaltaista käytöstä vähentäen ruoan kulutuksen kontrollia palkkiojärjestelmän aktivaation seurauksena. Myös Zilberter, 2012 käy kommentissaan läpi viime aikaisia havaintoja ruoka-addiktioista, ylipainosta ja makroravinteista tiivistäen, että juuri makeus ja runsaat hiilihydraatit yhdistettynä rasvaan ovat se kaikista koukuttavin ja ylipainoa edistävin vaihtoehto. Esimerkiksi pelkkä runsas rasva ei aiheuta samaa, vaikka onkin energiamäärältään runsas. Elikkä mitenkäs olisi, maistuuko viineri tai maitosuklaa? Ja tekeekö sellaisen jälkeen nopeasti mieli seuraavaa?

Maitosuklaassa ja valkosuklaassa on koukuttava sokerin ja rasvan yhdistelmä

Fogelholmin mukaan totaalikieltäytyminen sokerista on turhaa (joskaan ei haitallista) ja makean jälkiruoan voi syödä vaikka joka päivä, jos aikuisen sokerinsaanti pysyy 50-70 g päivässä. Yksi sokeripala painaa 2,5 grammaa eli aikuiselle olisi ihan okei syödä 20-35 palaa sokeria päivässä. Olen ehkä vieraantunut siitä miten keskivertosuomalainen syö, mutta minusta ainakin tuo määrä kuulostaa valtavalta. Oma oloni ei varmastikaan olisi hyvä jos söisin tuollaisen määrän sokeria JOKA PÄIVÄ – vatsaoireita, turvotusta ja mielialan heilahteluita.

Itse en myöskään kannata totaalikieltäytymistä, jos ei ole pakko. Jos sokeria pystyy käyttämään kohtuudella, en näe syytä rajoittaakaan sitä. Toisilla toimii vähän joka päivä, toisilla pitää olla karkkipäivä. Joillain taas karkkipäivä tarkoittaa sitten sitä, että silloin vedetään niin paljon että tulee huono olo. Oma kikkani sokerihimojen hillitsemiseen on säännöllinen ja riittävä syöminen. Liian kevyet ja rasvattomat ateriat saavat verensokerini heilahtelemaan ja sokerihimo iskee. Sama seuraa siitä että ateriavälit venyvät liian pitkiksi. Siksi pidänkin aina huolen siitä että syön riittävästi ja laadukasta ruokaa. Näin minun ei tarvitse kieltäytyä mistään ja voin paremmin. 🙂

Mikä on sinun niksisi ja suhtautumisesi sokeriin?

Lisää terveysaiheisia kirjoituksia:
Gluteenista oireita ilman keliakiaa?
Hyvä, paha punainen liha?
Lukustressi
Liian kova treeni, liian vähäinen syöminen
Liivatteen hyödyt
Heraproteiinivalmisteet ja niiden laatuerot laadusta
Maitotuotteiden haitat
Nivelkivun taltuttaminen
Leikkauksesta toipuminen, osa 1: Antibiootit, probiootit ja lisäravinteet
Leikkauksesta toipuminen, osa 2: Toipilaan ruokapäiväkirja ja parantava puuro
Leikkauksesta toipuminen, osa 3: Liikuntastoppi ja neljä seinää