Lisää kuulumisia Saksasta. 🙂
Toinen viikko on nyt hyvässä vauhdissa – kokoukset on kokoustettu ja Mannheimista on siirrytty Berliiniin. Koska Mannheim meni Heidelbergin tapaan työn merkeissä, en ehtinyt juuri turisteilemaan siellä, mutta kokosin tähän kirjoitukseen joitain huomioita. Siinä missä ihastuin Heidelbergin vanhaan kaupunkiin ja luontoon, on Mannheim modernimpi ja kaupunkimaisempi. Hotellini oli aivan keskustassa, ja siellä elo on melko vilkasta. Sunnuntaisin kaikki kaupat olivat kiinni, mutta ihmiset kokoontuivat kahviloihin, cocktailbaareihin ja terasseille viettämään aikaa. Tunnelma vaikutti oikein mukavalta ja leppoisalta. Kaupungin keskustassa on myös vesitorni (wasserturm) ja Friedrichsplatzin puisto (pahoittelut saksankielisistä linkeistä!), joka oli aurinkoisilla keleillä hyvin suosittu. Nyt lämpöä oli tosin sen verran, että piknikkeilijätkin tajusivat vetäytyä varjoon auringossa istumisen sijaan. Jäätelön myynti kävi varmasti kovana – Saksassa kotitekoisen jäätelön ja italialaistyyppisen gelaton tarjonta on erinomainen.

Friedrichsplatzin puisto ja sen vesitorni

Siinä missä Heidelberginkokouksen tarjoiluissa ei ollut sijaa moitteille, oli täällä vähän sellainen ”ota tämä tai pärjää ite”-meininki. Kokouspäivinä osallistujat saivat lounasboksit, ja esimerkkisisältö oli bagel, cookie ja banaani. Keliaakikolle siitä menee vain se banaani. Myös kasvisruoka loisti poissaolollaan ensimmäisenä päivänä, toisena päivänä sitä oltiin saatu hankittua. Gluteenitonta ei ollut saatavilla missään kohdassa, vaikka ruokavaliota kysyttiin konferenssiin rekisteröidyttäessä. Onneksi olen tottunut elämään eväillä. 😛 Pakkasin mukaan hedelmiä ja kirsikkatomaatteja, ja proteiinilähteeksi otin kotona Suomessa tekemääni proteiinimysliä tai kaupasta ostettua saksalaista ”käsijuustoa” . Myös pähkinät ja tumma suklaa olivat kavereita. Illallisia ei järjestetty.
Konferenssin lunch box (bagel, cookie ja banaani) vs mitä tuli syötyä sen sijaan: proteiinimysliä, omenaa, ja kirsikkatomaatteja – pitää se ainakin hengissä 😛


Evääksi päätyi myös pieni, kokonainen juusto

Helpotusta tähän köyhään lounaaseen toi onneksi hotellini Leonardo Mannheim City Center. Kyseessä on ketju eivätkä odotukseni olleet kovin korkealla, mutta heti check-inissä jouduin muuttamaan mielipiteeni. Minulle tarjottiin huoneen upgradea kun olin varannut huoneeni niin aikaisin, ja koska ilmastointi ei toiminut sain mukaani myös tuulettimen. Aulassa tarjottiin myös kuohuviiniä. Huoneeni oli varmaan ainakin 30-neliöinen ja sieltä löytyi kylpyamme, iso sänky ja sohva – tilaa siis oli todella. Me like. Lisäksi hotellista löytyi ihan hyvän kokoinen uima-allas, sauna ja jopa pikkuruinen ”kuntosali”! Kuntosalilla ei tosiaan tehty juuri lihaskuntoa, sillä sieltä löytyi vain juoksumatto, crosstrainer ja kuntopyörä, mutta kyllä minä kävin siellä pariin otteeseen hoitamassa liikkumattomuudesta syntyneitä vieroitusoireita. 😉 Ihanaa ettei tarvinut lähteä metsästämään liikuntamahdollisuuksia väsyneenä kokouspäivän päätteeksi! Uima-altaalla oli myös kattoterassi, oikein kiva näillä helteillä… 😉 Olin jo kaikesta tästä innoissani, mutta aamiaisbuffet räjäytti potin: bratwursteja, pekonia, HERKULLISTA munakokkelia, tuoreita hedelmiä, tuoretta ananasta, luonnonjogurttia, rahkaa, juustoja, ilmakuivattua kinkkua sekä monia mutia peruskinkkuja (vaikka tykkäsinkin Heidelbergin hotellin aamiaisesta, oli kaikki sen lihatuotteet melko halvan oloisia), graavilohta… Kahtena ensimmäisenä aamuna söin pahasti liikaa. 😛 Viljatuotteitakin olisi olluit vaikka mitä ja vaikka sivuutankin ne, en voinut olla huomaamatta tarjolla ollutta mahtavaa, tuoretta pullapitkoa… Ja sen aamiaisenkin sai syödä terassilla. 😀 Lisäksi hotelli oli mielestäni hyvin edullinen (noin 280 € / neljä yötä). En voi muuta kuin suositella lämpimästi!

Tällä aamiaisella pärjää pitkälle vaikka lounas olisikin heppoinen 😉

Se pullapitko…