Viime viikonloppu oli niin onnistunut, että pakko jakaa se rakkaiden lukijoiden kanssa. Taisinpa kerätä muutaman hyvä tyttöystävä-pisteenkin. 😉
Poikaystäväni täytti viime viikolla pyöreät 30 vuotta. Hän on hyvin sosiaalista sorttia ja viihtyy juhlissa, mutta on erittäin huono järjestämään niitä itselleen. Suomalainen vaatimattomuus. Vanhoja ystäviään mies tapaa nykyään ihan liian harvoin – suuri osa on muuttanut Turusta Kaarinaan, ostaneet omakotitalon ja perustaneet perheen, siinä missä me olemme vielä semiopiskelijoita/vastavalmistuneita. Arjen rytmit ovat siis hyvin erilaiset, eikä kohtaamisia tapahdu juurikaan vahingossa. Niinpä päätinkin ryhtyä ovelaksi, ja rupesin salassa selvittelemään pääsisikö vanha porukka juhlimaan poikaystäväni synttäreitä. En odottanut kiireisiltä, perheellisiltä miehiltä liikoja, mutta yllättäen kaikki saivat aikaa järjestymään! Jopa yksi Poriin muuttanut lupasi tulla. Haastavammaksi osaksi suunnitelmaa osoittautuikin miehen huijaaminen. Miestä oltiin kysytty juuri sinä sopivaina lauantaina laulunjohtajaksi eräille vuosijuhlille. Hommaan ei ollut mitään erikoista poltetta, mutta olin varma, että sosiaalisuudessaan hän suostuu hommaan, jos mitään parempaa tekemistä ei ilmene. Hän oli selkeästi varannut perjantain merkkipäivän juhlimiselle minun kanssani, mutta lauantai sopi kavereille paremmin. Olin jo varautunut huijaamaan että meillä on liput jonnekin konserttiin/teatteriin/leffaan, jos hän äkkiä päättäisikin haluta vuosijuhlille, mutta näin pitkälle ei onneksi tarvinnut mennä – hän jäi ihan suosiolla kotiin. Niinpä sainkin rauhassa junailla mestarisuunnitelmaani.
Perjantaiksi suunnittelin meille herkkuillallisen – hirvipataa ja amaronea, namnamnam. Riistaa himoitsemme aina, ja amarone on viinien aatelia. Ei tarvitse arvailla toimiko homma, resepti löytyy täältä. Jälkiruokia syömme harvoin (minä syön niitä kyllä aamiaiseksi usein, ks. Dekadentisti kakkua ja lihaa aamiaiseksi), mutta kyllä nyt synttärikakku pitää olla. Mies on suklaan ystävä, joten tein suussa sulavaa (vaikka itse sanonkin) suklaamoussetäyekakkua, joka teki hyvin kauppansa. 🙂
Ostin minä sitten synttärilahjankin. Tiesin, että mies on pidempään pohtinut kellon hankintaa, mutta parin kuukauden työttömyyden jälkeen vasta työllistyneellä ei juuri ylimääräistä rahaa ole. Tutustuin monien merkkien malleihin, mutta Gantin Harrison teräksen värisellä kellotaululla, rosékultareunalla ja ruskealla nahkahihnalla oli vain se kaikista nätein.
Kaverijuhlat tuottivatkin sitten käytännönjärjestelyjen osalta enemmän päänvaivaa. Kaksiossamme istumapaikat loppuisivat auttamatta kesken, ja vieraisiin olisi vähän vaikea varautua tarjoiltavien tai suursiivouksen osalta kun homma piti pitää mieheltä salassa. Niinpä päädyinkin etsimään jotain sopivaa kabinettiä turkulaisista baareista ja ravintoloista. Paikkoja löytyi kuitenkin nihkeästi, mutta mielessäni koko ajan pyörinyt panimoravintola Koulu pystyi onneksi tarjoamaan meille pöydän. Olin haaveillut omasta kabinetista, jotta miehet pääsisivät vaihtamaan kuulumisia kunnolla, mutta Koulun Historianluokkaan olimme vielä liian pieni seurue. Viinitupa on kuitenkin kiva paikka, ja sinne sitten päädyimme. 

Salaattia miedosti savustetusta mozzarellasta ja salamista

Haudutettua porsaanpotkaa ja hapankaalia



Potka oli tosiaan näin mureaa 🙂



Lakritsipannacotta ja mandariinisorbettia


Söimme kaikki kolmen ruokalajin illallisen. Alkuruokalista oli varsin kapea, ja neljästä vaihtoehdosta vain yksi oli gluteeniton. Niinpä päädyinkin mozzarellasalaattiin, jonka salami oli kyllä maukasta, mutta mozzarella ei kovin erikoista. Ei mielestäni 10,40 € arvoinen. Pääruoaksi otin haudutettuaporsaanpotkaa, mutta pyysin sen perunamuussin tilalle listan makkara-annoksen hapankaalia (rakastan hapankaalia!), ja henkilökunta ystävällisesti suostui vaihtoon. 🙂 Porsaanpotka oli juuri niin mureaa kuin olin toivoutkin, ja irtosi luusta kosketettaessa. Nam! 🙂 Mies otti pääruoakseen ankankoipiconfitin kirsikkakastikkeella ja olutperunalla, ja tykkäsi myös kovasti annoksestaan. Jälkiruoaksi otimme kumpikin lakritsipannacottaa ja mandariinisorbettia. Listalta olisi löytynyt myös lajitelma kotimaisia juustoja (yleensä otan aina juustojälkkärin jos sellainen on tarjolla), mutta valikoima oli vähän liian tuttu minulle (olen ollut useamman voden juustotiskillä töissä eikä niitä kotimaisia juustoja niin loputtoasti ole). Olin kyllä todella tyytyväinen valintaani, sillä lakritsipannacotta oli erinomaista. Lakritsi maistui selvästi ja pannacotassa oli kiva suola. Sorbettikin oli kivan raikasta, mutta vielä enemmän tykkäsin annoksen marjoista. Suosittelisin kyllä pää- ja jälkiruokiani koska tahansa. 🙂

Panimoravintola Koulu
Eerikinkatu 18, Turku

Kaikki seurueen jäsenet olivat tyytyväisiä ateriaansa, ja Koulu tarjosi kaikille mieluista juotavaakin. Nappivalinta tällaiselle illanvietolle, joskin oma, rauhallisempi tila olisi ollut plussaa. Klo 19 aloittaminen oli kuitenkin vielä ihan riittävä, klo 22 aikoihin Viinitupa alkoi täyttyä. Koulusta jatkoimme vielä Mallaskukkoon oluita maistelemaan (miesporukalla oli nostalgisia muistoja, olivat kuulemma menneet samalla porukalla sinne ylioppilaskirjoitustensa jälkeen) ja Citykebabin kautta kotiin. Ilta toimi juuri niin kuin pitikin. Mies oli ajatellut loppuun saakka että menisimme kahdestaan syömään, ja hänen piti kotimatkalla vielä selvittää kuka oli ollut homman takana. 😀 Ja kyllä hän tosiaan ilahtui juuri tällaisesta yllätyksestä. 🙂

Lisää juttuja turkulaisista (ja muistakin) ravintoloista löytyy Ravintolat ja kahvilat-hakemistosta. 😉

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);