Kirjoitin heinäkuussa ensimmäistä kertaa ”päivä kanssani”-kirjoituksen, jossa raportoin peruspäiväni kulumisesta aamusta iltaan. Ensimmäistä tekstiä väsätessäni epäilin vähän ketä tämä oikeastaan kiinnostaa, mutta kirjoitus vetikin yllättävän paljon lukijoita. Sain siitä ajatuksen kokeilla tätä kuukausittaisena tapana. Jotta päiväksi ei valikoituisi mitään tavallista mielenkiintoisempaa päivää, yritän muistaa tehdä homman samana päivänä joka kuukausi. Viimeksi elämääni dokumentoitiin lauantaina, nyt päivä oli keskiviikko. 🙂

Mies lähti edellisenä iltana vielä parille oluelle kaverinsa kanssa, joten menin nukkumaan yksin. Kuuntelin iltasaduksi Biohakkerin podcastia, mutta uni ei ottanut tullakseen. Yleensä nukun yksin oikein hyvin (ennen muinoin nukuin huonosti toisen vieressä, mutta tämä mies on poikkeus ;)), mutta tällä kertaa olo jäi levottomaksi. Ehkä kyttään koiran tavoin alitajuisesti hissin ääniä joko se mies sittenkin tulee kotiin. Nukahdin kuitenkin Polar Loopin mukaan aika pian yhdentoista jälkeen ja nukuin itselleni poikkeuksellisen pitkään – katsoin kelloa 8.05. Unta tuli siis kuitenkin liki yhdeksän tuntia, mikä on ennätys siltä ajalta kun Loop on ollut ranteessani – jes. 🙂 Illan nukahtamisvaikeuksien takia skippasin aamukahvin ja join sen sijaan vihreää teetä, vaikka onhan siinäkin kofeiinia. Aamiaiseksi söin poikaystävän äidin lahjoittamista suklaakirsikoista leivottua piirakkaa (resepti muokattu aprikoosipiirakan reseptistä) sekä possun ulkofileetä.

Mies saattoi minut koiran kanssa töihin, ja pääsin työpöytäni ääreen yhdeksän aikoihin. Koko aamupäivä meni oikeastaan päätetyöskentelyssä. Kävin läpi edellisenä päivänä mikroskoopilla kuvaamiani soluja ja laskin niistä tosi kiinnostavia juttuja (niin varmaan :D). Oikea lonkkani on ollut taas viime aikoina melko kireä, joten istuskelin aamupäivän tennispallon päällä jos se saisi takareiden ja pakaran lihaksia pehmenemään. 😛

Puolen päivän aikoihin lähdin tekemään esivalmisteluita iltapäiväksi suunnittelemiani solukokeita varten vain huomatakseni solumaljojeni saastuneen bakteereilla tai ties millä. Paska, siinä meni suurinosa loppuviikon hommista alas viemäristä. Laihana lohtuna sama oli käynyt pomolleni aiemmin aamulla, mutta silti. Olisi kiva saada välillä kunnon dataa ulos kokeista. Tämä on sitä tutkijan elämää…

Lounaaksi söin samaista possunfileetä kuin aamulla. Urakoimme sitä poikaystävän kanssa uunissa edellisenä päivänä 3,2 kiloa (tarjouksesta tuli ostettua vähän reilummin…), joten nyt sitä syödään pari päivää vähän reilummin. Lisäksi pakatimemme oli ollut viikonlopun mökkireissumme ajan raollaan, ja se odottaa sulatusoperaatiota ennen kuin ylimääräistä voi varastoida sinnekään. Muuten lounas koostui aika lailla mistä sattuu jämistä. Jostain oli jäänyt yli selleri-kesäkurpitsamuhennosta, jonka lisäksi söin pari minibanaania ja porkkanaa (minulla on aina porkkanapussi työpaikan jääkaapissa). Rasvojen saannista huolehdin avokadolla, ja hörppäsin jääkaapista myös kalaöljyä, jota olen myöskin tuonut työpaikalle (syön yleensä omia eväitä enkä käy ruokaloissa).

Ja tältäkö se ruokabloggaajan lounas näyttää? Kyllä, useimmiten. Ei siten, että briljeeraisin muutenkaan blogin ruokakuvituksella – se on yleensä totuttua Iphone-laatua, mutta kameran ulkopuolella välitän aterioideni ulkonäön houkuttelevuudesta vielä vähemmän. Syön sen kuitenkin. 😀
Lounaan jälkeen koitin pelastaa sen, mitä solukokeistani pystyi pelastamaan. Hyvin vähän. Pomo oli jo lähtenyt kotihommiin samasta syystä, joten hänelle pääsen tunnustamaan tappioni vasta seuraavana päivänä. Taisi loppuviikko mennä lukuhommiksi. 😛 Epäonnisen operaation jälkeen hoitelin vielä jonkin aikaa kirjallisia hommia ennen kuin lähdin kotiin muhittelemaan asioita. Uudella tarmolla sitten huomenna!

Kotiin päästyäni seurustelin ja vaihdoin kuulumisia ensiksi miehen kanssa (valitin hukkaan menneistä kokeistani :P). Sitten pakkailin treenikamat iltaa varten, kassi tuli poikkeuksellisen täyteen, sillä olin tapaamassa tanssitunnin jälkeen vielä opiskelukaverini viinilasillisen merkeissä. Tein myös treenien jälkeiset eväät valmiiksi kaappiin odottamaan.



Riisiproteiinia, vadelmia, mustikoita, banaania, kookoslastuja, L-glutamiinia, liivatejauhetta, ruususuolaa ja loraus kombuchaa, vettä perään kunnes riisiproteiini on liennut ja koostumus on sopivan paksu 😉

Sh’bamilla olivat käytössä uudet, Zalandon kesäalestahankkimani Nike Free Studio Dance 3.0-kengät. Olen ollut niihin todella
tyytyväinen. Tanssitunneilla hyvät kengät ovat kaiken a ja o. Huonoilla
kengillä askel ei kulje kun kengissä on liikaa tai liian vähän kitkaa, polvet
vääntyvät kun kengät tarraavat lattiaan jalkoja vetkutettaessa ja koko tanssin
nautinto kärsii. Hyviä kenkiä ei edes huomaa, ne pehmentävät iskuja, ja minun
vänkyröillä jaloillani parantavat tasapainoa ja ehkäisevät jumeja ja kipuja.
Nämä Niket täyttävät ehdot, ja niihin mahtuu oma tukipohjallisenikin. 🙂
Tajusin myös että tämä oli toistaiseksi viimeinen Sh’bam-tuntini. Motivuksen
kesäkausi loppuu tämän viikon jälkeen, ja syksyllä olen päättänyt kokeilla
Turun yliopistoliikunnan tarjontaa. Olen ollut Motivuksen tyytyväinen asiakas
monen vuoden ajan niin Helsingissä kuin Turussakin, mutta täytyy kyllä sanoa
että tanssituntien tarjonta on viime aikoina ikävästi heikentynyt ainakin Turun
päässä. Ennen oli Partya, Party Fitiä, Bailatinoa, Afroa ja Motivus Freetä,
muinoin Motivus Fiestaakin, mutta nyt syksyllä valikoimassa on kaksi kertaa
viikossa Sh’bam. Sh’bamissa siis toistetaan useamman kuukauden ajan samaa 10
biisin koreografiaa (ellei ohjaaja rupee itse vaihtamaan biisejä vanhoihin
ohjelmiin), ja mina ainakin ehdin kyllästyä jauhamaan samaa koreografiaa, joka
ei kehity alun jälkeen mihinkään…

Tunnin
jälkeen kävin suihkussa ja pesin hiukset, kuivattelin ja ehostin naamaa. Polar Loop-aktiivisuusranneke kertoi että tunnin aikana tuli taas otettua noin 4000 askelta, eli noin 80
askelta minuutissa. Kävin hakemassa kaupassa vielä herneitä ja pyöräilin
valmiiksi tapaamispaikkamme viiniravintola E. Ekblomille ja nautin evääni joenrannassa
ystävääni odotellessa. Märät hiukset saivat oloni sen verran viluiseksi että
päädyimme terassin sijaan ravintolan sisätiloihin. Pidän E. Ekblomin
sisustuksesta kovasti, kuten aiemmassa kirjoituksessani mainitsinkin.
Ravintolaan kannattaa ehdottomasti tulla viinin maistelun lisäksi myös
ruokailemaan, herkullinen, viikottain vaihtuva Jannen Kattila-menu maksaa vain
29 euroa. Tarkemmin tällaisesta kokemuksesta voi lukea tästä kirjoituksesta. 😉

Yhdeksän
aikoihin lähdin polkemaan kotia kohti, seuraavana päivänä on kuitenkin työpäivä
ja uni on minulle välttämätöntä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on vain
entisestään korostanut unien tarvetta, ja minulle paras tapa lisätä yöunien
määrää on mennä aikaisemmin nukkumaan. Katsoimme kuitenkin vielä poikaystävän
kanssa yhden osan Housea (vika kausi menossa!), jotta saisin vähän laskettua
kierroksia ennen nukkumaanmenoa. Mies maisteli samalla mökkireissulla ostamaani
Rekolan panimon Amerikan serkku-olutta, joka osoittautui varsin positiiviseksi
yllätykseksi. Mies on vähän leikitelly ajatuksella juomablogin aloittamisesta,
ja minä tietty olen kannustanut tätä ajatusta. Voi kuinka kätevää olisikaan jos
minä voisin kirjoitella ruoasta ja resepteistä, ja hän voisi tarjota tarkan
viiniluonnehdintansa! 😉 Aloittaminen on kuitenkin aina vaikea… Polar Loop ehti viinilasillisen aikana antaa istumisvaroituksen, mutta aamupäivän istumisia pätkin sen verrran ettei varoituksia tullut. Askelia kertyi yli 11000, mutta se oli lähinnä Sh’bamin ansiota – muuten liikuin kyseisenä päivänä varsin vähän. Mieskin hoiti kaikki lenkit koiran kanssa. Nukkumaan päästiin 22.30 aikoihin. 

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);