Viime viikonloppuna oli Ruisrock, ja minäkin pääsin taas sinne kahden vuoden tauon jälkeen. Viime vuonna tyydyin vain majoittamaan muita ruissilaisia, mutta sainpahan ainakin heistä brunssiseuraa. 😉 Täytyy suoraan tunnustaa, että musiikin sijaan Ruississa tärkeintä minulle on aika ystävien kanssa – musiikki on kiva bonus. Kokemuksen jakaminen ystävien kanssa nostaa musiikinkin uudelle tasolle.

Lauantai alkoi brunssilla pitkäaikaisessa suosikissani, Aula caféssa (Itäinen rantakatu 4-6, Turku). Aulassa on tullut käytyä monituiset kerrat (Sunnuntaibuffet Aula Caféssa, Lounas Aula Caféssa, Brunssilla ruissilaisten kanssa), mutta tämä oli itse asiassa ensimmäinen kerta lauantain jazzbrunssilla. Useimmiten on näköjään tullut käytyä sunnuntaibuffetissa, joka sekin menee kyllä ihan brunssista. Ja arjen salaattibuffetlounas on myös suosikkejani. Jono oli klo 12 melkoinen. Varustuksesta päätellen moni oli matkalla Ruissiin, mutta en tiedä oliko ruuhka ”vain” turistien aiheuttama, vai onko jazzbrunssi normaalistikin näin suosittu – veikkaan vähän jälkimmäistä, sillä Turun brunssivalikoima ei ole turhan suuri. Kassalle jonottamisen jälkeen ruokaa sai melko nopeasti. Joku kerta tarjoilut meinasivat päästä jatkuvasti loppumaan, mutta tällä kertaa henkilökunta onnistui täyttämään kulhoja hyvällä tahdilla kiirestä huolimatta.

Kylmiin tarjottaviin kuului monenlaisia salaatteja. Perusvihersalaatin lisäksi oli coleslawta, waldorfinsalaattia, perunasalaattia, couscoussalaattia, pastasalaattia, marinoitua mozzarella-parsasalaattia sekä valikoima erilaisia marinoituja kasviksia. Kylmäpöydästä löytyi myös mm. simpukoita ja viininlehtikääryleitä. Salaattien ja kylmien herkkujen lisäksi tarjolla oli myös lämpimiä ruokia; kevätrullia, nuudelipaistosta, kanaa, nyhtöpossua, sieniä, makkaralajitelma, munakokkelia ja karjalanpiirakoita. Kysyin henkilökunnalta gluteenittomista vaihtoehdoista, ja kana, sienet ja munakokkeli olivat gluteenittomia. Suureksi ihmetyksekseni ja harmikseni nämä gluteenittomat ruoat oli kuitenkin poikkeuksetta sijoitettu samaan kupuun gluteenillisen ruoan kanssa, ja ruokien ottimet olivat samat tai vähintäänkin kosketuksissa toisiinsa. Not good enough! On vähän turhaa (virheellistä) puhua gluteenittomista vaihtoehdoista jos niitä otetaan samoilla ottimilla kuin karjalanpiirakoita. Laitoin asiasta palautetta, ja sain siihen jo vastauksen että hommaa on tarkoitus parantaa. 🙂 Nälkäiseksi en nyttenkään jäänyt. Munajuusto on edelleen herkkuani, ja sitä tuli santsattuakin. Salaateista coleslaw oli perushyvää, mutta waldorfinsalaatti(?) oli upotettu aivan liikaan majoneesiin eikä oikeastaan maistunut miltään muulta kuin majoneesiltä – itsetehty on parempaa. Muutenkin kiinnitimme huomiota siihen, että aika lailla kaikki salaattipöydän kasvikset lilluivat jossain liemessä tai öljyssä – ja niin lillui sitten lautanenkin. Oli marinoitua kesäkurpitsaa, marinoitua sipulia, marinoitua, porkkanaa, marinoitua bataattia, marinoitua punajuurta ja se mozzarella-parsasalaattikin lillui liemessä. Ehkä nesteiden määrää voisi vähän vähentää? Marinoiduista punajuuret, porkkanat ja mozzarella-parsasalaatti maistuivat itselle, mutta muu alkoi olla jo vähän liikaa. Jogurttipöydässä oli kivoja lisukkeita, mm. pähkinöitä ja pakastemarjoja, mutta marjoihin oltiin makuaistini mukaan lisätty sokeria, mikä on ainakin minusta turhaa. Toivottavasti en nyt hauku väärää puuta. 😉 Jälkkäreitä porukkamme ei enää jaksanut juurikaan maistella, salaatit ja lämpimät ruoat olivat täyttäneet kaikkien vatsan. Itse kuitenkin söin mustikka-vaniljapannacotan, joka oli kyllä todella hyvää. 😉 Aula pysyy kyllä edelleen suosikeissani, etenkin jos palautteeseeni reagoidaan. 😉 Yleisesti Aula sopiaa runsaalta kasvistarjonnaltaan ja muulta valikoimaltaan hyvin niin paleo- kuin LCHF-ruokavalioonkin – ja toki ihan tavalliselle pulliaisellekin. 😉

Tulin brunssille suoraan tanssitunnilta, joten hyvä oli aloittaa tuhdilla, juustoilla ja kanalla ladatulla ”proteiinikierroksella” 😉

Yhteen mennessä jono oli hälvennyt, joten jos haluaa välttyä ruuhkalta, kannattaa lähteä vähän myöhemmin liikkeelle. Jazzbrunssille ei myöskään oteta varauksia. Kylläisinä ja navat paukkuen lähdimme sitten suuntaamaan kohti Ruissaloa. Jäimme matkan varrelle istuskelemaan ja nauttimaan kesästä, ja festarialueelle pääsimme puoli viiden aikoihin. Tulimme nähneeksi aluksi mm. Jenni Vartiaisen ja Disco Ensemblen, ennen eniten odottamaamme Veronica Maggiota, jota pääsimme seuraamaan melkeinpä eturivistä. Hyvin se veti. 😉 Festarien ruokatarjonta oli varmaan paras ikinä, sillä mukana oli perinteisten makkara-peruna- ja kebukiskojen lisäksi turkulaisia ravintoloita, kuten esimerkiksi Karu Izakaya, Tiirikkala ja Ludu. Festariruoka on kuitenkin aina kallista, ja leipä-/höttölisukepainotteista, joten olin taas pakannut mukaan omat eväät: sardiineja tomaattikastikkeessa, kirsikkatomaatteja ja porkkanoita. Pitkän päivän aikana nälkä ehti kuitenkin tulla useampaankin kertaan, joten turvauduin vielä kebabkiskankin tarjontaan. Kebab oli gluteenitonta (tarkistin) ja ranskalaiset sai korvattua kaalisalaatilla. Hintaa annoksella oli suolaiset 10 €, mutta hei – festarit.

Veronica Maggio rantalavalla

PS. Lisää juttuja ravintoloista ja ulkona syömisestä niin Turussa kuin muuallakin löytyy Ravintolat ja kahvilat-hakemistosta. 😉

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);