Yrttikuorrutettu paahtopaisti

Erinomaisesti onnistuneen routapaistin innoittamana jatkoimme oitis paistin valmistuksen harjoittelua. Ensimmäisellä paahtopaistikerrallamme otimme lihaan pannulla paistopinnan ennen sen kypsentämistä, jottei paisti kuivuisi uunissa. Tällä kertaa jätimme paistopinnan väliin, eikä paistista tullut lainkaan kuivaa. Sanoisin siis ettei paistopinta ole mitenkään välttämätön.

05yrttipaisti3On yrttiä kerrakseen

Tämän kertainen paisti oli kypsynyt tasaisemmin, mutta maltoimmekin antaa sen lämmetä paremmin ennen paistamista kuin ensimmäisellä kerralla. Paisti oli myös maustunut erinomaisesti, viimeksi emme marinoineet paistia etukäteen. Paistopintaa emme tälläkertaa ottaneet, eikä sitä tunnuttu tarvitsevankaan, hyvin onnistui näinkin ja liha piti kosteutensa. Lihakimpale katosi jääkaapista parissa päivässä. 😉

05yrttipaisti1

YRTTIKUORRUTETTU PAAHTOPAISTI

n. 1 kg paahtopaistia
6-8 valkosipulinkynttä
Ruukullinen yrttejä silputtuna (meillä meiramia ja persiljaa)
Mustapippuria
Suolaa
½ dl punaviinietikkaa
¾ dl oliiviöljyä

Pistä paisti marinoitumaan edellisenä päivänä. Silppua yrtit ja sekoita marinadin ainekset suolaa lukuunottamatta kulhossa. Suolaa paisti kauttaaltaan ja hiero suola sen pintaan. Hiero loput marinadista ympäri paistia ja pistä se tiiviiseen kulhoon tai pussiin. Anna lihan marinoitua jääkaapissa yön yli. Käännä paistia marinoimisen aikana kerran tai pari, jotta se maustuu tasaisesti. Öljyn ja etikan määrät ovat summittaisia.
Ota paisti huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen ruoanlaittoa. Me rupesimme kypsentämään paistia kun sen sisälämpötila oli noin 10-12 ⁰C (2 tuntia huoneenlämmössä). Nosta paisti uunivuokaan ja kaada loput marinadit sen päälle. Työnnä paistomittari lihaan niin että mittarin kärki osuu paistin paksuimpaan kohtaan. Kypsennä paistia uunissa 125 ⁰C asteessa kunnes se saavuttaa haluamasi sisälämpötilan. 55 ⁰C paisti on sisältä punainen, ja 60 ⁰C on pinnasta harmaa ja keskeltä punertava. Aikaa on hyvä varata noin 1,5 tuntia per kilo. Kääri paisti folioon ja anna sen vetäytyä noin puoli tuntia ennen tarjoilua. Siivuta paisti ohuiksi siivuiksi ja tarjoa se haluamiesi kasvislisukkeiden kanssa. Paistin voi tarjota myös kylmänä.

05yrttipaisti2

Meidän paistimme pääsi livahtamaan 60 ⁰C asteiseksi, mutta se olikin oikein hyvä kypsyys aste. Liha oli ehtinyt maustua hyvin ja meirami erottui selkeästi. Ensi kerralla voisi kokeilla useampien yrttien sekoitusta. Etukäteen marinointi tuntuu siis toimivan hyvin kun paisti kypsennetään tuoreeltaan. Liha oli siis maukasta ja suolaisuus oli sopiva. Keskelle paistia oli sattunut joku jänne tai mikälie, minkä takia siivuista ei tullut niin kauniita, mutta ei se vauhtia hidastanut. Siivuista ei saanut leikattua myöskään yhtä ohuita kuin routapaistista. Routapaisti on kyllä edelleen se kaikista onnistunein paahtopaistiversiomme, mutta eri metodien ja mausteiden testailu jatkuu. 😉

Paistista irtosi uunivuokaan mukavasti herkullisen tuoksuista nestettä, joten saimme siitä oivallisen kastikepohjan. Paleompi tai maidoton vaihtoehto kermakastikkeelle on esimerkiksi kotitekoinen oliiviöljymajoneesi. 😉

KERMAINEN KASTIKE PAISTINLIEMEEN

n. 1,5-2 dl paistinlientä
1 sipuli
1 dl kuohukermaa
Mustapippuria

Silppua sipuli. Keittele sipuli silppua paistinliemessä kunnes se on kuultavaa ja pehmeää. Lisää kerma, anna kastikkeen kiehahtaa ja jatka keittelyä miedolla lämmöllä kunnes kastike on sopivan paksuista. Mausta mustapippurilla. Siivilöi valmis kastike.

Siivilöity sipulisilppu oli itseasiassa niin maukasta että sekin päätyi lautasillemme. 😉

Salsaa ja SIGG

Jeejee! Sairaslomani ja liikuntakieltoni ovat nyt ohi, ja uskaltauduin juuri ensimmäistä kertaa salsatunnille! Se olikin aika sopiva vaihtoehto tässä kunnossa. Koko kroppa pääsi liikkeelle, mutta askeleet olivat pieniä ja tempo maltillinen, joten liikaa ei kroppaa tarvinnut revittää. Ja tanssi on lajista niitä lemppareitani, joten mieliala oli tunnin jälkeen erityisen hyvä. 🙂 En minä ihan vielä täysin treenikunnosa ole. Kroppa sanoo että painavia juttuja ei kannatta paljoa nostella, eikä etenkään kantaa portaissa, mutta vähitellen eteenpäin ja hyvin tuntuu paikat parantuneen. 🙂

Treeni-innostuksen saattelemana kävin ostamassa itselleni Ruohonjuuresta paremman juomapullon. Päivittäinen muovipullosta lipittely ei ole kovinkaan terveellistä, joten hankin kestävämmäksi ratkaisuksi SIGG:n pirteän pinkin, 0,6 litran pullon. Minä ostin sen ennen kaikkea siitä syystä ettei siitä irtoaisi haitallisia kemikaaleja, kuten muoveissa esiintyviä toksiineja, juomaveteen.

03sigg

Pullo on alumiiniä, jota kukaan ei myöskään kehoonsa halua, mutta se on suojattu erityisohuella pinnoitteella. Sisäpinnoite on myös erittäin elastinen, eikä se hajoa pullonkaan kolhiintuessa. Pullot ovat sertifioituja eivätkä sisällä haitallisia kemikaaleja (BPA, ftalaatit, VOC (volatile organic compounds). Sisäpinnoite on tehty ei-toksisista co-polyestereistä. Hiilihapollisia juomia pulloon saa pistää, mutta kuumat juomat on syytä juoda muista astioista. Kuumuus voi vauroittaa sisäpintaa, ja alumiinin lämmönjohto-ominaisuuksien johdosta pullosta tulee varsin kuuma käsitellä. Lämmin vesi esimerkiksi pesutarkoituksissa on ok. Pulloa ei myöskään saa laittaa tiskikoneeseen, vaan se on käsinpestävä. Lisää tietoa SIGG:n sivuilta.

SIGG-pulloja mainostetaan ekologisinakin, mutta siinä näyttäisi olevan sijaa kiistelylle, kts. Uusi musta: SIGG: Veden, alumiinin vai viherpesun makua?), mutta pinnoitteen pitäisi kyllä olla kunnossa. Hetken tutkiskeluni paljasti, että muinoin SIGG:n pullot ovat saattaneet sisältää BPAta, mutta pinnoite uusittiin 2008 ja nykylaadun pitäisi olla hyvä (kts. Sigg bottles now BPA free but what were they before?). Toinen vaihtoehto (ja alkuperäinen suunnitelmani) oli Lifefactoryn lasipullo. Se olisi minun nähdäseni vielä SIGGiä ”pomminvarmempi” vaihtoehto, mutta se painoi sen verran paljon, että päädyin valitsemaan SIGGin. SIGGit olivat lisäksi tarjouksessa 19 €, kun taas Lifefactoryt olisivat olleet yli 30 €. SIGGin pintaratkaisukin kuullosti turvalliselta, mutta jos koen tähän liittyen vielä jonkun viisastumisen ja muutan mieleni, niin ilmoitan asiasta. Jos jaksaa kantaa, niin valitsisin varmaan lasipullon hinnasta huolimatta. Kestäviin hankintoihin ja terveyteen kannattaa sijoittaa. 😉

03ruohonjuuri

Muoveista irtoavia aineita ajatellen ostin myös Cocovin kookosöljyä. Olen tähän asti käyttänyt Iherbistä saatavaa Jarrow Formulasin Extra Virgin Coconut Oilia, jonka maku on erinomainen ja hinta edullinen, mutta se on valitettavasti muovipurkissa. Litran purkki Cocovin kookosöljyä oli kesäkuun tarjouksessa 17,50€. 😉 Toivottavasti maku olisi yhtä hyvä…

Kemikaalikuorman vähentämiseni kruunasi Santen kristallideodorantti. Se on alumiiniton, ja sen teho perustuu lähinnä sen ainoan ainesosan ammonium alumin antibakteerisuuteen, eli kovaan hikoiluun se ei välttämättä ole niin tehokas. Itse hikoilein kuitenkin melko vähän enkä ole kokenut kärsiväni haisevasta hiestä (eikä ympäristökään ole ainakaan uskaltanut valittaa :D), joten minulle tämä vaikuttaa ok ratkaisulta. Hintaa tällä kristallipuikolla oli 13 €, ja se on superriittoisa. Kirjoittelen käyttäjäkokemuksia, sitten kun tuo on päässyt näyttämään tehoan erilaisissa olosuhteissa – saa nähdä saavatko superhelteet minut kaipaamaan alumiiniä kainaloihini. 😛

Lisää luettavaa kemikaalikuormasta ja sen vähetämisestä:
Kaisa Jaakkola: Jokapäiväiset kemikaalimme
Kaisa Jaakkola: Jokapäiväiset kemikaalimme: Näin vähennät toksiinialtistusta

Aiempia kirjoituksiani kestävämmistä astiaratkaisuista:
Osso buccoa meksikolaisittain ja valurautapannun rasvapoltto
Banaanipannarit & valurautapannun hoito