Viimeisen kuukauden aikana en ole juuri ehtinyt muilta postauksilta kirjoittaa juustoista, mutta se ei tarkoita etteikö niitä olisi tullut syötyä. Sain jouluna siskoltani lahjaksi kotimaisen Mouhijärven Herkkujuustolan punahomejuustoja (kts. Munakoiso-artisokkapitsa ja vaniljapannacotta mustaherukoilla), joihin olenkin halunnut tutustua jo pitkään. Loppuvuosi on myös ranskalaisten homejuustojen juhlakautta. Niihin kuuluu useita pieniä, kokonaisina noin parisataagrammaissia valkohomenjuustoja. Niistä on tullut nautittua mm. ranskalaisia Langresia ja Neufchâtelia. Juustojen kypsyydessä olisi ollut toivomisen varaa, lisäkypsytys ei olisi ollut haitaksi, mutta maukkaita ne silti olivat. Kaikki nyt mainitsemani juustot olivat jokseenkin saman kaltaisia. Maut olivat miellyttäviä ja mietoja, monipuolisia ja samettisia. Varsinaisia herkuttelu- ja hemmottelujuustoja siis. Pienet ja kokonaiset, sekä erikoisen tai kauniin värisen kuoren omaavat juustot ovat myös oivia lahjoja ja viemisiä.

Metsuri
Metsuri on kotimaisen Mouhijärven Herkkujuustolan punahomejuusto. Juusto on itsessään jo kaunis, ja se on pakattu viehättävään mäntyviilurasiaan. Juustokiekon koko on noin 200 g. Nuori juusto on kiinteä, mutta juusto muuttuu kypsetessään valuvaiseksi. Minun juustopalani oli vielä turhan nuorta, mutta hyvää se on silloinkin. Juusto on maultaan mieto, miellyttävästi hapan, metsäinen, kermainen ja herkkusienimäinen. Metsuri kannattaa todellakin tarjota huoneenlämpöisenä, juuston aromit tulevat tällöin paremmin esiin.  Rasvaa juustossa on 26 %. Metsuri sopii sellaisenaan nautittavaksi tai leivänpäälle. Hyviä lisukkeita sille ovat esimerkiksi päärynäsiivut ja kirsikkahillo, itse söin Metsuria myös piparkakkujen (kts. viljattomat LCHF-piparkakut) kanssa ja se oli todella hyvää. Valmistaja Kokonaisen juuston voi myös lämmittää samaan tapaan kuin camembertin (kts. Uunicamembert yrteillä ja valkosipulilla ja Nigellan joulusuklaakakku). Juomasuositus juustolle on kuiva, ranskalainen omenasiideri ja lämpimälle juustolle Chardonnay tai Fendant.

PunaHeidi
PunaHeidi on Metsurian tavoin punahomejuusto. Sen pitäisi olla Metsuria pehmeämpää ja muistuttaa ranskalaisia, pestykuorisia punahomejuustoja. PunaHeidin kannattaa antaa kypsyä kunnolla. Kypsyessään juusto muuttuu valuvaisemmaksi ja sen maku voimistuu. Minun palani oli vielä liian nuori ja siten varsin kiinteä, koostumukseltaan se oli hyvin lähellä Metsuria, mutta kuoren kuviointi sentään kertoi kyseessä olevan eri juusto. Nautin Metsuria ja PunaHeidiä eri kerroilla, ja makuja on vaikea vertailla, sillä ne olivat jokseenkin samanlaisia. Myös PunaHeidi oli mieto, hieman hapan, ja hedelmäinen. Rasvaa PunaHeidissä on 26 %. Viineistä PunaHeidin seuraksi suositellaan Sauvignon Blancia tai ihan shamppanjaa. Shamppanjan ja juustojen parittaminen voi olla hieman haastavaa, mutta onnistuessaan se on hieno makukokemus. Shamppanjajuustoiksi suositellaan myös Langresia ja ranskalaisia triplé créme-valkohomejuustoja, joista kirjoitin aiemmin Triplé creme-valkohomejuusto ja muut viikon juusto-ostokset-postauksessani.

Olen myös maistanut Herkkujuustolan puolikovaa, voimakasta, kypsytettyä appenzeller-tyyppistä Vilhoa. Se ei kuitenkaan peitonnut sveitsiläisiä appenzellereita.

Langres
Langres on ranskalainen, termisoidusta lehmänmaidosta valmistettu valkohomejuusto. Langresilla on AOC-alkuperäsuoja, ja se on kotoisin Champagne-Ardennen alueelta. Se kuuluukin niihin harvoihin juustoihin, joita suositellaan shampanjan pariksi. Langres on malliltaan sylinterinmuotoinen, ja kokonainen juusto painaa vajaa 200 g (180 g). Kuori on oranssihtava ja ryppyinen, hieno penicillium candidum-homekasvusto siis. 🙂 Juusto tuoksuu hieman, vaikka maku ei olekaan niin voimakas. Ryppyisen kuoren alla on pehmeä juustokerros, ja sylinterin keskeltä löytyy kiinteämpi ja murenevainen ydin. Maultaan Langres on sopivan suolainen ja hapan samettisen kermaisella suutuntumalla. Rasvaa siinä on kuitenkin vain 23 %. Maku on mietoudesta huolimatta monipuolinen. Langres sopii sellaisenaan herkutteluun, juustotarjottimelle tai vaikkapa salaattien kanssa syötäväksi. Shamppanjan lisäksi myös burgundin punaviinit ja ranskalainen omenasiideri voisivat sopia sen kanssa.

Neufchâtel
Neufchâtel on ranskalainen pastöroidusta lehmänmaidosta valmistettu valkohomejuusto. Myös sillä on AOC-alkuperäsuoja. Neufchâtel muistuttaa ulkonäöltään perusbrietä tai camembertiä. Sen pinta on aivan sileä tai hyvin vähän ryppyyntyvä. Rakenteeltaan Neufchâtel on kuitenkin erilainen, sillä sillä on Langresin tapaan Neufchâtelilla kiinteämpi ja murenevainen ydin. Erikoisuutena on myös juuston sydämenmallinen muoto. Minun juustoni oli varsin kiinteä koostumukseltaan. Voi olla että se pehmenisi reunoilta kypsyessään. Rasvaa juustossa on 25 %. Neufchâtel on maultaan mieto, hieman hapan ja herkkusienimäinen. Neufchâtel sopii esimerkiksi aamiaiselle, juustotarjottimelle tai salaatteihin. Neufchätel jäi nyt mainitsemistani juustoista vähinten mieleen, mutta sekin on oivavaihtoehto juustotarjottimen perusbrielle niin kiinnostavan koostumuksen kuin muotonsakin puolesta. Juomista Neufchâtelin pariksi lähtisin kokeilemaan valkoviinejä.

Katso lista juustoesittelyistä. 😉