Kerroin jokin aikaa sitten olleeni viime vuoden lopusta ja nyt alkuvuodesta erityisen kiireinen sillä väitöskirjatutkimukseni on lähentynyt loppuaan. Loppuvuodesta tein tiukalla tahdilla viimeisiä laboratoriokokeita, ja nyt alkuvuodesta olen kirjoittanut väitöskirjani kirjallisuuskatsauksen lisäksi siihen tulevaa kolmatta artikkeliani. Sen lisäksi olen hakenut työpaikkoja, sillä väitöskirjan valmistuttua minun on aika vaihtaa työpaikkaa. Näillä näkymin tie on viemässä ulkomaille tutkijatohtorin toimiin.

Akateeminen työnhaku on jokseenkin erilaista kuin ”tavallisten” työpaikkojen hakeminen. Työpaikan hakeminen suositellaan aloitettavaksi hyvissä ajoin, ainakin puoli vuotta ennen valmistumista, jos ei jopa aiemmin. Tutkimusrahoitus vaihtelee eri maissa, mutta kuten olen aiemmassa kirjoituksessani maininnut, yliopisto maksaa harvoin tutkijan palkkaa, vaan palkka tulee ulkopuolisilta tahoilta, kuten esimerkiksi tutkimusta tukevilta säätiöiltä. Aikaisen työpaikan hakemisen etu onkin se että sekä tutkimusryhmä että hakija voivat hakea rahoitusta tutkijan palkkaan. Lisäksi akateemisella alalla liikkuvuus on tärkeää, ja siksi ulkomaille muuttoon kannustetaan vahvasti – senkin järjesteleminen vaatii varoaikansa. Lisäksi monesti suositellaan käymään tutustumassa ainakin pariin tutkimusryhmään, jotta löytyisi mahdollisimman itselle sopiva tutkimusaihe ja ympäristö. Tutkijatohtorin työjakso kestää yleensä helposti yli kolme vuotta, joten parempi miettiä kunnolla mihin lähtee.

Itse aloin pistämään kiinnostavien tutkimusryhmien nimiä mieleen jo hyvissä ajoin. Sen lisäksi pohdin pitkään haluanko ylipäätään akateemisen tutkimuksen parissa, vai siirtyisinkö esimerkiksi lääketeollisuuteen tai viranomaistehtäviin. Lopulta rupesin lähettämään hakemuksia erilaisiin, edes jokseenkin kiinnostaviin paikkoihin – ihan vain harjoitellakseni haastateltavana olemista että saadakseni tuntumaa siihen mikä minua oikeasti kiinnostaa/millaisessa työssä viihtyisin.

Tähän mennessä minua on haastateltu viranomaistehtäviin Suomessa, pohjoismaiseen lääkeyhtiöön ja Iso-Britanniassa sijaitsevaan tutkimusryhmään. Haastattelujen kautta kuva siitä mitä haluan seuraavalta työpaikaltani selkeytyi: haluan vielä jatkaa akateemisen tutkimuksen parissa ainakin pari vuotta. Sen jälkeen mielipide voi taas olla eri, mutta tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa haluan lähteä kokeilemaan akateemisia siipiäni ulkomaille.

Tällä hetkellä olen itse asiassa parhaillaan Saksassa työmatkalla. Olin viikolla Etelä-Saksassa tutkimusalani kokouksessa, ja nyt viikonloppuna päätin harrastaa vähän ”mää-matkailua” ja olin la-su yksin Frankfurtissa. Olen tottunut työmatkoillani matkustamaan yksin, mutta yksin turistina oleminen tuntuu edelleen vähän hassulta. Mieli on jotenkin ihan eri tavalla avoinna ympäristölle kun mukana ei ole ihmistä, jonka kanssa olisi jatkuvasti vuorovaikutuksessa. On minulla kuitenkin kamerani, jolla pyrin ikuistamaan muistoja. Kerron niiden saattelemana ensi viikolla lisää yksinmatkailusta Frankfurtissa. 😉 Muutenkin lähiviikkoina tulee matkailtua paljon – työmatkoja on niin Tanskaan kuin Helsinkiinkin, kotona Turussa ehtii lähinnä kääntymään välissä. Sen jälkeen onkin sitten aika ottaa kunnon lepo, poikaystävää ja koiraakin tulee ikävä!