Pitsa oopsipohjalla

Vakiopitsapohjani pääraaka-aineet ovat kookosjauho, psyllium ja kananmunat, mutta nyt kokkailin vieraassa keittiössä, eikä kookosjauhoa ja psylliumia ollut saatavilla. Pitsanhimo oli kuitenkin kova, joten rupesin pohtimaan vaihtoehtoja. Mieleeni tupsahti karppaus.infossa erittäin suosittujen ”oopsien” resepti, joka perustuu kananmunille ja tuorejuustolle, joten se pääsi sitten kokeiluun.

20pitsa2 20pitsa3

METWURST-FETAPITSA OOPSIPOHJALLA
Pellillinen

Pohja:3 kananmunaa
85 g maustamatonta tuorejuustoa
Hieman leivinjauhetta
Suolaa

Tomaattikastike:
Tomaattimurskaa
1 tlk (70 g) tomaattipyrettä
Paprikajauhetta
Mustapippuria
Chiliä
(Suolaa)

Päälle:Metwurstia
Fetaa
Punaleima-emmentalia
Oreganoa

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset ja leivinjauhe kovaksi vaahdoksi. Vatkaa sitten keltuaiset ja tuorejuusto keskenään, mausta suolalla. Kääntele keltuaisseos varovasti valkuaisvaahdon sekaan ja paista uunissa 150 C asteessa n. 30 minuuttia, kunnes pohja on kauniin kullanruskea.
Kaada tomaattimurska siivilään valumaan. Kumoa tomaattipyree kulhoon ja lisää tomaattimurskaa kunnes määrä on riittävä peittämään koko pitsan (tuskin tarvitset koko murskatölkkiä). Mausta paprikajauheella, chilillä ja mustapippurilla, lisää suolaa tarvittaessa. Levitä tomaattimurskaa tasainen kerros valmiin pitsapohjan päälle. Lisää päälle metwurst, feta ja juustoraaste. Paista uunissa 200 ˚C asteessa kunnes juustoraaste on sulanut ja se rupeaa saamaan hieman väriä. Ripottele valmiin pitsan päälle oreganoa.
Minä nautin pitsan kaverina oikein aromikasta rucolaa suoraan äidin kasvimaalta. 😉

20oopsipohja

Oopsipohja ei muistuta yhtä paljon perinteistä pitsapohjaa kuin kookosjauhopohja. Poikaystäväni totesi heti että tuoksuu ja maistuu ihan pannukakulta (mikä oli kyllä totta), mutta pannukakkuhan on hyvää. 😀 Pohja jäi aika pehmeäksi ja taivuteltavaksi, mutta se pysyi kyllä hyvin kasassa. Oopsipitsa ei tuntunut aivan yhtä tuhdilta kuin kookosjauhopitsa, sitä olisi mennyt melkein toinenkin pala- toisaalta se oli kyllä niin hyvää että sekin saattoi olla syy. 😉 Suosittelen kookosjauhopohjaa jos kaipaa pohjaa enemmän ”vastusta”, mutta oopsipohjakin on kyllä ihan kelpovaihtoehto – ja kaiken lisäksi superhelppo. 🙂 Tulee varmasti tehtyä toistekin.

HUOM/vinkki: Pitsapohjan voi halutessaan tehdä etukäteenkin jääkaappiin tai pakastimeen.

Aiempia pitsapostauksia:
Kinkku-koskenlaskijapitsa
Kinkku-fetapitsa
Lounas linja-autossa

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);

Muutto Hollantiin

Valmistuin keväällä luonnontieteiden kandidaatiksi, ja se tarjosi loistavan tilaisuuden tehdä jotain erilaista kun mikään kerran ei ollut yliopistolla varsinaisesti kesken. Hain ja pääsin Hollantiin Erasmus-opiskelijavaihtoon. Se on tuntunut tähän asti vielä niin etäiseltä etten ole siitä hirveästi huudellut. Asunnonhankinnasta oli pitkään päänvaivaa, mutta nyt nekin tuntuvat ratkenneen, ja homma muuttui äkkiä paljon todellisemmaksi. Minä tosiaankin muutan Hollantiin, tarkemmin sanottuna Utrechtiin, ja vieläpä alle kuukauden sisällä! Alan olla aika innoissani. Olen vuosia sitten käynyt Amsterdamissa, ja pidin siitä kovasti. Kiva ja hauskannäköinen, toimiva kaupunki eikä liian isokaan. Utrecht vaikuttaa myös minun makuuni sopivalta. Kartan perusteella etäisyydet ovat okei, ja olen kuullut että Utrecht olisi kanavineen vielä Amsterdamiakin nätimpi ja idyllisempi. Hollantilainen ruokakulttuuri vaikuttaa kuitenkin vähän epäilyttävältä. Lounas kuitataan yleensä vain jollain leivällä tai keitolla, kun minulla lounas on ehdottomasti päivän tuhdein ateria. Ruokavalioon kuuluu muutenkin paljon perunaa ja viljaa (ai että niitä ihania pannukakkuja!), mutta eiköhän tästä selvitä – onhan Hollanti myös goudan kotimaa. 😉

Meinaan edelleen jatkaa blogiin kirjoittamista. Ruoanlaittoa tuskin lopetan, mutta saa nyt nähdä minkälaiseksi ruokarytmi siellä kehittyy, ja minkälaiset keittiövarusteet ovat. Odotan kyllä jo innolla että pääsen katsomaan miltä hollantilaiset ruokakaupat näyttävät ja miten niiden perusvalikoimat eroavat Suomen valikoimiin. Tuskin nyt mitenkään radikaalisti, mutta joka maasta löytyy aina omat jännät juttunsa. Esimerkiksi Unkarissa olin innoissani löytäessäni kaupasta kefiiriä, josta olin Suomessa saanut vain kuulla. Paikallinen Stockmann pitää myös löytää, sillä ostoslistalla on ainakin poffertjes-pannu miniminipannukakkuja varten. 😉

Mietittävää ja järjesteltävää on vielä paljon (esim. lento on hankimatta). Huomasin myös että aikaa on auttamatta liian vähän ja viimeiset viikot tulevat menemään siivillä. Hyvästeltäviä, rakkaita ihmisiä on paljon, mutta onneksi aika menee siivillä ja kohta sitä taas nähdään. 😉 Matkakuume on ehdottomasti nousussa.
Hihihi, kohta sitä mennään! 🙂

saaresta