Synttärijuhlintaa ja hierojakäynti

Teinpä jälleen pääkaupunkiseudulle yhdistetyn huvi-, työ- ja terveysmatkan. Sunnuntaina juhlimme sukulaislapsen synttäreitä. Tarjolla oli voileipäkakkua, erilaisia voitaikina-cocktailpaloja, macaron-leivoksia, karkkia ja tietenkin se perinteinen täytekakku.
05synttari305synttari5

05synttari2

Minulle oltiin varattu oikein oma herkkuannos: lohi-avokadococktaileja ja fetajuusto-antipastotikkuja. 🙂 Jälkkäriksi itse tekemiäni, lahjaksi vietyjä viskitryffeleitä. 🙂
05synttari1

05synttari605synttari4

Lonkka kuntoon

Lisäksi olen tässä pari viikkoa kärvistellyt lantio-ongelmien kanssa, mainitsinkin asiasta viikonlopun pilates-postauksessa. Oikea lonkka on ollut liikkuessa selkeästi kireä vasempaan verrattuna. Kipua on hieman, muttei niin paljoa ettenkö olisi pystynyt liikkumaan. Kipu on kuitenkin vähitellen pahennut, ja viimeinen pisara tuli vastaan kun huomasin jumppatunnilla peilistä kyykkääväni oikeata puolta varoen – notkautin itseni alas vasemman jalan varassa. EI HYVÄ.
Tämä ei ole mitään uutta. Kaikilla lienee omat paikkansa, minne kivut ja vaivat ensimmäisenä iskevät. Minulla tämä on alaselkä, tarkemmin oikea lonkka. Sain jo lapsena diagnoosin että jalkani ovat hieman eri pituiset, mutta aikuisiällä kun minulla oli pidempään jatkuneita selkäongelmia, hieroja totesi alaselkäni ja lantioni väärään asentoon. Oikean asennon saa palautettua hieronnalla, ja sitä voi ylläpitää venyttelyllä ja tiettyjen harjoitusten avulla. Ajan kanssa väärä asento kuitenkin yleensä palautuu. Nytkin koitin aluksi parantaa tilannetta itse, mutta se ei tällä kertaa onnistunut, joten varasin ajan vakiohierojalleni. Hän tietää tietää ongelman, ja osasi heti käydä oikeiden asioiden kimppuun. Kipukin oli sen mukainen. Enpä ole aiemmin kironnut hierojalla ääneen, vaikka mieli on kyllä tehnyt. 😛
Heti tuli kyllä parempi olo kun tietää että kohta helpottaa. 🙂

Hevosen ulkofilee kermaisella pippurikastikkeella ja lanttulohkoilla

Torstaina kirjoittelin innoissani kun olin löytänyt meille hevosen ulkofileepihvit. Hevosenlihakohu on jo menneen talven lumia, mutta koska en silloin saanut tilaisuutta maistella hevosenlihaa, piti tähä tilaisuuteen (kts. Tarjoushaukka liikenteessä) tarttua heti! 😉

04heppa

HEVOSEN ULKOFILEE-PIHVIT

Hevosen ulkofileetä syöjien määrän mukaan, meidän pihviemme painot olivat n. 170 g ja 190 g.
Marinadia
Voita ja oliiviöljyä paistamiseen

MARINADI

4 valkosipulinkynttä
½ dl oliiviöljyä
2 rkl härkäfondia
1 tl jauhettua juustokuminaa

Murskaa valkosipulinkynnet ja sekoita marinadin ainekset keskenään. Pistä lihat marinoitumaan niin aikaisin kuin mahdollista ja laita lihat muovipussissa (mahdollisimman vähän ilmaa) jääkaappiin. Ota lihat ajoissa, vähintään tuntia ennen kypsentämistä huoneenlämpöön. Kuumenna pannulla voin ja oliiviöljyn seosta. Pyyhi pihveistä ylimääräiset marinadit ja paista pihvit pannulla voin ja öljyn seoksessa. HUOM! Älä heitä ylijäänyttä marinadia pois mikäli teet kastikkeen. Käännä pihvi, kun se alkaa hikoilla. Kääri molemmilta puolilta paistetut pihvit vielä hetkeksi folioon vetäytymään ja tee sillä välin kastike.

KERMAINEN PIPPURIKASTIKE

2 dl kermaa
Härkäfondia
Mustapippuria (paljon)
+pihvien paistopannu
+marinadin loput

Lisää marinadin loput pihvien paistopannulle ja anna sen lämmetä hieman, näin valkosipulin maku tulee paremmin esiin. Lisää joukkoon kerma  ja runsaasti pippuria. Keittele hetki kasaan ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa hieman fondia.

LANTTULOHKOT

Lanttulohkoja olemme tehneet monesti ennenkin, resepti löytyy täältä. Olen päättänyt että poikaystäväni on meillä lanttulohkismestari, ja ulkoistin siis niiden tekemisen hänelle – vastuu mikä reseptin löytämisestä seuraa. 😉 Lanttulohkojen lisäksi lautaselle päätyi myös vuonankaalia, niiden tupsumainen ulkomuoto vetosi minuun kaupassa.

Ateria oli oikein maittava ja täyttävä! Hintaa per annos tuli n. 3,5 € (ilman viiniä), eli kuka vielä väittää ettei opiskelijat voisi syödä kunnon ruokaa. (Vinkkiä Tarjoushaukka liikenteessä-postauksessa) Marinadin juustokumina toi lihaan miellyttävän mausteisuuden. Lihan itsessäänkin oli maukasta. Siinä oli vähän enemmän pureskeltavaa kuin viime aikoina syömissäni karitsanpaahtopaistissa tai naudan entrecôtessa, mutta sitkeää se ei missään nimessä ollut. Voisin ostaa hevosta toistekin! Kastike oli jälleen kerran erinomaista – se sopi niin lihan, lantun kuin salaatinkin kaveriksi. Poikaystävä kehui erityisesti lanttujen ja kastikkeen yhdistelmää. Kastiketta tuli juuri sopiva määrä kahdelle. Aterian kanssa me nautimme espanjalaista Bienvenido Gran Reserva-punaviiniä. Se sopi erinomaisesti lihan mausteisuuden kanssa. 🙂

Marinadi vastasi aika lailla perusmarinadiani punaiselle lihalle (vrt. Suussa sulavaa karitsaa), mutta Ylen nettisivuilla olleesta reseptistä sain idean lisätä siihen myös juustokuminaa. 😉  Härkäfondissa on punaviinipohja, mikä sopi hevoselle oikein hyvin. 🙂