Eilen oli oikein nautinnollinen lauantai-ilta. Kävin kuuntelemassa ylioppilaskuoroista koottujen kvartettien konsertin , jonka ohjelmisto oli todella viihdyttävä! Esiintymässä oli sekä mies-, nais- että sekakvartetteja, ja musiikkityyli vaihteli laidasta laitaan. Konsertin jälkeen oli vuorossa maukas illallinen poikaystävän seurassa. 

Tarjosin taannoin ystävälleni illalliseksi gruyérepiirakkaa (gruyére on siis yksi maailman parhaista juustoista, esittely juustosta aiemmassa postauksessa). Piirakka katosi tuolloin nopeasti parempiin suihin, eikä poikaystäväni ehtinyt ollenkaan sitä maistamaan. Hänkin pitää maukkaista juustoista, muttei ole samanlainen juustohiiri kuin minä, tavoitteena oli siis vakuuttaa että juustosta on pääruoaksi. 😉

Gruyérepiirakan resepti

KERMAINEN PEKONI-RUUSUKAALIPAISTOS

1 pkt (400g) ruusukaaleja
1 pkt (140g) pekonia
1 dl kermaa
1 rkl dijon-sinappia
Mustapippuria

Siisti ruusukaalit ja höyrytä ne. Valuta ylimääräiset vedet pois lävikössä tai siivilässä. Pilko pekonit palasiksi ja paista ne pannulla. Lisää ruusukaalit pannulle ja sekoita. Lisää kerma ja mausta. Anna muhia jonkin aikaa niin että kerma hieman kiehahtaa kasaan. Tarjoile.

Viimeksi tarjosin lisukkeena pekoni-parsakaaligratiinia, jossa käytin myöskin gruyéreä juustona, ja se toimi hyvin. Tällä kertaa kotona ei tosiaan ollut konsertin takia ruoanlaittajaa, joten nyt piti keksiä nopeampi vaihtoehto. Viimeksi kun tein gruyérepiirakkaa, oli tarkoitukseni käyttää lisukkeessa parsakaalin sijaan ruusukaalia, mutta silloin sitä ei mistään kaupasta löytynyt. Nyt sitä kuitenkin sattui olemaan, joten se piti hyödyntää. 🙂 Pekoni-parsakaaligratiini oli hyvää, mutta tämä oli kyllä ehkä vielä parempaa! Edellisellä kerralla piirakka oli niin täydellinen makuelämys, että päätin pelata varman päälle ja valitsin ruokajuomaksi saman viininkin kuin viimeksi, etelä-afrikkalainen KWV Shiraz.

Minun suussani oli juhlat. Gruyérepiirakan suolaisuus ja aromit olivat juuri kohdallaan, ja dijon-sinappi ja kerma olivat täydelliset kaverit ruusukaaleille. Viini oli mehukas, lämmin ja mausteinen – juuri tällaiseen talvi-iltaan sopiva. Poikaystäväkin sai todeta että lihatonkin ruoka voi olla varsin ravitsevaa, joskin sai lihantarpeensa tyydytetyksi kun sai pekonia sisäänsä. 🙂 Pari toistoa vielä, niin voinkohan kutsua tätä jo bravuuriksi?

Vinkki: Piirakan voi hyvin valmistaa etukäteen ja lämmittää sitten halutessaan tai syödä kylmänä. Näin tein tällä kertaa itsekin, sillä olin illalla katsomassa konserttia. Kotiin päästessä oli ihanaa kun piirakka oli jo valmiina odottamassa.

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);