Kesäkuu oli blogissa tavallista hiljaisempi (pahoittelut tästä), mutta se ei suinkaan johtunut siitä että olisin ollut lomalla, vaan yksinkertaisesti priorisoinnista kiireen keskellä. Nyt pahin kiire alkaa ainakin lähestyä taittumistaan, joten ajattelin valaista vähän bloginkin puolella mikä minut on pitänyt niin kiireisenä, ja mitä täällä kulissien takana muuten tapahtuu. 😉

Väitöskirjatyöni kolmas osatyö lähestyy julkaisemista

Viime vuonna valmistunut väitöskirjani koostui kolmesta tutkimusartikkelista, joista kaksi on jo julkaistu vertaisarvioiduissa tiedelehdissä, mutta kolmannen julkaisuprosessin aloitimme vasta viime vuoden marraskuussa (lue Tiedeartikkelin julkaiseminen – pitkä ja kivinen tie). Alkuvuodesta eräs tiedelehti kiinnostui työstämme sen verran että he lähettivät sen vertaisarvioitavaksi ja kollegani ovat tehneet pitkin kevättä arvioijien pyytämiä lisäkokeita. Nyt kokeet ovat valmiina ja tulokset ovat ilokseni erinomaisia. Viime viikot olenkin tehnyt uusista tuloksista lisätuloksia artikkeliin ja päivittänyt sen tekstiä (oman nykytyöni ohella, mutta tämän artikkelin julkaiseminen on tärkeä edistysaskel uralleni). Artikkelin viimeistely onkin ollut pääsyy siihen minkä takia blogissa on ollut viime aikoina hiljaisempaa, mutta toivottavasti viimeistään kahden viikon päästä artikkeli on lähetetty uudelleen lehteen arvioitavaksi ja tilanne helpottaa. Sitten vaan pitää pitää peukut pysyssä ja sormet ristissä että vertaisarvioivat suosittelevat työmme julkaisemista.

Minusta on tullut mestarikloonaaja – ainakin melkein

Yksi tämän kevään merkittävimmistä edistysaskeleistani työsaralla on ollut kloonaamisen opettelu. Se muuten kuulostaa huomattavasti scifimmältä kuin on. En puhu nyt kokonaisen eläimen kloonaamisesta, vaan bakterien plasmidi-DNA:han perustuvasta geeniteknologiasta, jonka avulla voin pistää haluamani maljalla kasvavat solut tuottamaan tiettyä proteiinia niin että se vaikkapa hohtaa vihreänä ja pystyn heti näkemään mikroskoopilla missä proteiinini menee, tai sitten voin tehdä proteiinia koodaavaan geeniin mutaatioita ja tutkia vaikuttavatko nämä mutaatiot solujen ulkomuotoon ja käyttäytymiseen, kuten esimerkiksi kantasolujen erilaistumiseen. Käytännössä olen opetellut lukemaan geenisekvenssejä erilaisten tietokoneohjelmien avulla ja suunnittelemaan miten voin muokata geeniä niin että sen koodaamaan proteiiniin tulee haluttu muutos, kuten esimerkiksi taudin aiheuttava mutaatio tai ylimääräinen proteiinipätkä, joka vaikkapa hohtaa vihreänä tai pakottaa proteiinin sijoittumaan solussa solukalvolle soluliman sijaan.

Urheilu meets penkkiurheilu

Viimeiseen 1,5 kuukauteen on mahtunut myös uusi urheiluharrastus ja paljon penkkiurheilua eri lajien pareissa. Aloitimme siis toukokuun puolessa välissä tenniskurssin, ja se on alkanut jopa sujua pikkuhiljaa! Cambridgessa on paljon ilmaisia tenniskenttiä, joten olemme viikottaisen ohjatun tuntimme lisäksi käyneet pallottelemassa kerran pari viikossa. Vielä emme ole päässeet pisteiden laskuun saakka, mutta kohta tätä voi ehkä ruveta kutsumaan pelaamiseksi. 😉 Tennisintoa ovat tukeneet viime kuussa järjestetty Roland Garros/French open-tennisturnaus, ja viime viikolla alkanut Wimbledon, joita olemme seuranneet satunnaisesti TV:stä. Kiinnostus kasvaa sitä mukaa kun pelaajien nimet tulevat tutuiksi! Tenniksen lisäksi jalkapalloakin on tullut katsottua niin kotona kuin toimistossakin. 😉

Wimbledonin ja EM-jalkapallon lisäksi nyt on käynnisä myös Tour de France-pyöräily, mutta siihen en ole vielä päässyt ihan niin hyvin sisään, vaikka työpaikalla jotkut sitä seuraavatkin. Sen sijaan olen keskittynyt parantamaan omaa polkemistani. Innostus jatkuu siis edelleen vahvana, ja kerron lähiaikoina tästä omissa postauksissaan.

Suomi-visiitin suunnittelua

Me olemme tänä kesänä matkustamassa Suomeen joiksikin viikoiksi. Edellinen kerta Suomen maankamaralla olikin omalla kohdallani lokakuussa, joten on tässä jo tovi vierähtänyt. Haluamme osallistua kaverien häihin, sekä nähdä sukulaisia ja lähimpiä kavereita. Ihanaa olisi päästä pitkästä aikaa saunaan ja järveen uimaan. Meidäthän on onnekkaina jo rokotettu täysin, mutta otamme toki kaikki suositusten mukaiset testit ja varaamme aikaa eristäytymiseen. Matkaan liittyy valtava tunnelataus, muta ajatus läheisten näkemisestä saa olon kihelmöiväksi. Jos meno jatkuu nykyisenlaisena niin tämä saatta hyvinkin olla vuoden ainoa reissu Suomeen, joten olisi ihana nauttia siitä. Päädyimme lopulta ottamaan mukaan myös koiran (lue Koiran kanssa lentäen Iso-Britanniaan), sillä reissun pituus tulee olemaan vähintään kuukauden, poikaystävä saattaa jäädä jopa vähän pidemmäksi aikaa.

Englannin tragikoomiset matkustamisrajoitukset ja poliitikkojen likapyykit

Viimeisen kuukauden aikana paljon porua ovat herättäneet Englannin tragikoomiset matkustusrajoitukset, jotka jakavat maat kolmeen kategoriaan liikennevalomallin mukaan. Suomi on tällä skaalalla oranssiksi (ja oli sitä myös ennen Pietarin jalkapallotuliaisia, vaikka koronatilanne oli silloin käsittääkseni erinomaisella mallilla), siinä missä monet rantakohdemaat, joissa on enemmän tartuntoja ja vähemmän rokotettuja ovat vihreällä listalla. Kun toimittaja kysyi liikenneministeriltä (tai joku sen henkinen virkamies) mihin nämä rajoitukset perustuvat kun eivät ilmeisesti tartuntamääriin, vastasi herra poliitikko että maat on jaettu kategorioihin paljon sivistyneemmän mallin mukaan ja huomioon on otettu myös rokotusten määrä sekä maan kapasiteetti sekvensoida ja tunnistaa uusia variantteja – ja Suomi ei muka täytä näitä ehtoja?  Saa nähdä miten rajoitukset kehittyvät siihen mennessä kun matkustaminen olisi itselle ajankohtaista.

Epäluottamusta poliitikoihin on herättänyt myös terveysministerin uusin kohu, jossa hän rikkoi omia social distancing-sääntöjään suutelemalla alaistaan toimistossa. Kumpikin naimisissa ja perheellisiä omilla tahoillaan. Otsikoissa kuitenkin päähuolenaihe on tekopyhyys social distancing-sääntöjen noudattamatta jättämisestä. Muutenko tämä olisi ollut ok? Tämä johti terveysministerin vaihtumiseen, ja tuntuu että uusi terveysministeri haluaa saada suosiota juurikin purkamalla rajoituksia nopeasti…. Oh well.

Saa nähdä mihin tämän kaiken – erityisesti töiden ja matkustamisen suhteen – päädytään. Töiden kanssa olen alkanut vihdoin oppia sen että teen sen minkä pystyn niin hyvin kuin osaan, ja se riittää mihin riittää – voi kuulostaa joillekin itsestään selvyydeltä, mutta minulla on historiaa kovan luokan suorittajana ja täydellisyyden tavoittelijana. Matkustamisen suhteen ei auta muuta kuin toivoa parasta ja noudattaa omia, ylimääräisiä varotoimia. Kaikki ei kuitenkaan ole omissa käsissä, joten katsotaan kuinka käy.

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram /  Bloglovin