Veriappelsiinipiirakka Key Lime Pien tapaan

Veriappelsiinikausi on täällä! Herkullisten veriappelsiinien kausi on lyhyt – vain pari kuukautta – joten niitä kannattaa syödä kun niitä kerrankin saa. Viime vuonna yksi ruokablogien puhutuimmista resepteistä oli veriappelsiinirisotto ja tulen varmasti tekemään sitä tänäkin vuonna. Itsellä veriappelsiinikauden korkkasi tänä vuonna veriappelsiinipiirakka.

Veriappelsiinipiirakka Key Lime Pien tapaan

Jälkiruokaklassikko Key Lime Pie on varmasti monille tuttu. Siinä on ihanan samettinen, vanukasmainen täyte, jota kirpeä sitrus ihanasti raikastaa. Jos lime toimii, niin miksei veriappelsiinikin? Ja voi pojat, sehän toimi. Veriappelsiinipiirakka Key Lime Pien tapaan tehtynä on kerrassaan herkullista. Veriappelsiinin maku erottuu hienosti täytteestä ja mitä punaisemmat veriappelsiinit, sitä hienomman sävyn veriappelsiinipiirakka saa. Lisäksi veriappelsiinipiirakka on helppo tehdä myös gluteenittomana kunhan käyttää gluteenittomia keksejä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Veriappelsiinipiirakan väri vaihtelee hedelmän punaisuuden mukaan

Veriappelsiinipiirakka

Pohja:

  • 200 g digestive-keksejä (gluteenittomista Semper on suosikkini)
  • 100 g voita

Täyte:

  • 2 pienen/keskikokoisen (luomu-)veriappelsiinin kuoret ja mehu
  • 1 tlk (397 g) kondensoitua maitoa
  • 5 kananmunan keltuaista

Sulata voi ja jauha keksit hienoksi muruksi tehosekoittimessa tai blenderissä. Vimpaisten puutteessa keksit kannattaa pistää vaikkapa muovipussiin ja murskata kaulimella. 😉 Sekoita voisula ja keksimuru tasaiseksi massaksi. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan päälle (vuoan halkaisija n. 20 cm). Voitele reunat ja taputtele keksimassa vuoan pohjalle ja reunoille.Paista pohjaa uunissa 175 C asteessa 7-8 minuuttia. Laske uunin lämpötila 150 C asteeseen ja valmista sillä aikaa täyte. Raasta veriappelsiinien kuoret ja purista niistä mehut. Sekoita kondensoitu maito, kananmunan keltuaiset, veriappelsiinimehu ja -raaste keskenään. Kumoa täyte esipaistetulle pohjalle ja paista veriappelsiinipiirakkaa vielä 20-25 minuuttia. Täytteen kuuluu olla keskeltä vielä hieman hyllyvää kun otat piirakan uunisa. Anna veriappelsiinipiirakan tekeytyä jääkaapissa ennen tarjoamista ainakin pari tuntia, mielellään yön yli.

Vinkki: Maidottoman version voit tehdä vaihtamalla voin kookosöljyyn tai margariiniin ja kondensoidun maidon kondensoituun kookosmaitoon. Sitäkin löytyy valmiina säilykkeenä hyvin varustelluista, isommista marketeista. Kauppiaille voi aina esittää toiveita, jos tuote ei ole vielä valikoimissa. 😉

Vinkki: Yljääneet valkuaiset voi käyttää vaikkapa proteiinilettuihin, ks. resepti!

Lisää reseptejä kondensoidusta maidosta:

Sokeriton tammikuu tai herkkulakko? Katso terveellisten herkkujen reseptit täältä. 😉

Lisää reseptejä löytyy blogin reseptihakemistosta.

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram Bloglovin

Hyvinvointi Ruoka ja juoma

Mitä odotan vuodelta 2019?

Moni tekee uuden vuoden lupauksia ja aseittaa itselleen erilaisia tavoitteita. Itse en yleensä harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta mietin alkavan vuoden tavoitteita. Vuonna 2019 onkin todennäköisesti luvassa suuria merkkipaaluja ja muutoksia.

Kultanen hetki San Diegossa

Vuodelta 2019 odotan seuraavaa:

Tohtorintutkinto
Jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu, minun pitäisi väitellä tohtoriksi solu- ja molekylääribiologian alalta loppuvuoteen mennessä. Olen työstänyt väitöskirjaani keväästä 2015 saakka ja neljässä vuodessa valmistuminen olisi oikein mukava suoritus. Tohtorinväitös tarkoittaa kuitenkin uuden tittelin ja tutkinnon lisäksi myös muita muutoksia: on aika vaihtaa työpaikkaa. Akateemisella alalla liikkuvuus – mieluiten kansainvälinen liikkuvuus – on hyvin tärkeää, ja niinpä väitöksen jälkeen olisikin hyvä hakeutua post doc-tutkijaksi kauas edellisestä tutkimusryhmästä. Liikkuvuus on tärkeää etenkin tutkimusrahoituksen saamisen kannalta – tällä alallahan yliopisto harvemmin maksaa tutkijoiden palkkaa, vaan tutkijoiden ja ryhmänjohtajien on itse haettava jatkuvasti rahoitusta ulkopuolisilta tahoilta, kuten esimerkiksi säätiöiltä. Keskustelu tieteenrahoituksesta on onneksi pinnalla myös politiikassa (#tiedevaalit), mutta se ei poista tosiasiaa, että ulkomaille muutto on oikeastaan ensiarvoisen tärkeää tutkijan uran kannalta.

Tutkijan töistä voi lukea lisää Elämää tiedenaisena– ja Tiedeartikkelin julkaiseminen – pitkä ja kivinen tie-kirjoituksista.
Uran seuraava askel
Kuten edellisessä kohdassa mainitsinkin, tutkijatohtoreita yleensä kannustetaan muuttamaan ulkomaille ainakin pariksi vuodeksi väitöskirjan valmistumisen jälkeen. Olen kuitenkin edelleen kahden vaiheilla haluanko jatkaa akateemisena tutkijana vai saattaisinko siirtyä yritys- tai vaikkapa viranomaispuolelle. Mahdollisia tulevia työpaikkoja voisivat olla esimerkiksi lääketeollisuus tai terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL).
Muutto?
Niin, tuleeko eteen sitten muutto? Post doc-tutkijana jatkaminen tarkoittaa 99 % varmuudella muuttoa – jos ei ulkomaille, niin jonnekin muualle Suomen sisällä. En oikein näe vaihtoehtoa jatkaa Turussa jos haluan olla tutkijana yliopistolla. Helsingissä olisi paljon mielenkiintoista tutkimusta ja olen sieltä kotoisin, joten se on kiinnostavin kotimaan vaihtoehdoista, mutta edelleen post docin tekeminen ulkomailla pitäisi enemmän ovia auki jatkoa ajatellen. Lisäksi voisin oppia jotain, mitä kukaan muu ei vielä Suomessa osaa tai tutki. Näen muuton myös aika todennäköisenä siinäkin tapauksessa että jättäisin akateemisen tutkimuksen ja siirtyisin yksityiselle/yrityspuolelle. Turussa bioalan työnantajia on vain tietty määrä. Pidän tietysti silmäni auki jos unelmatyöpaikkani sattuisikin löytymään naapurista, mutta jälleen Helsinki ja ulkomaat tarjoaisivat paljon enemmän vaihtoehtoja. Muutto ei kuitenkaan ole mikään pikkujuttu, sillä minulla on omistusasunto ja poikaystäväni on yrittäjä, jonka firma on tällä hetkellä kiinni Turussa. Asuntoja voi onneksi vuokrata ja myydä, ja poikaystävän työkin on onneksi luonteeltaan liikuteltavaa, vaikka nykyinen asiakaskunta onkin Turussa. Ja oikeastaan näen muuton siinäkin tapauksessa todennäköisenä siinäkin tapauksessa että jäisimme Turkuun: nykyinen 41-neliöinen kaksio voitaisiin päivittää vaikkapa kivaan pikkurivariin. 😉

Rehellisesti sanottuna en osaa edes itse arvata mistä löydän itseni vuoden päästä. Turusta, Helsingistä, Ruotsista vai jostain ihan muualta? Ja mitä teen työkseni? Se selviää kai sitten jossain kohdassa, nyt vaan innolla kohti väitöskirjan loppusuoraa. 😉

Mitä sinä odotat vuodelta 2019?

Hyvinvointi Parisuhde