Pyöräkuumeen välivaihe – vaihtoehtojen tutkimista ja helpotusta pahimpaan kutinaan

Kirjoitin tuossa noin kuukausi sitten uuvuttavan pitkän vuodatuksen polkupyöristä ja siitä miten poikaystävän pyörää lainattuani tajusin tarvitsevani itsekin hyvän pyörän nykyisen prutkun sijaan. Draaman kaari kuitenkin tyssäsi siihen että suinkaan ole ainoa joka on tajunnut tämän koronan alettua – pyöräliikkeet antavat toivoa varastojen täyttymisestä vasta loka-marraskuulle. Ajattelin ettei tämä vouhkaamiseni kiinnostaisi ketään, mutta yllätyksekseni poikkeuksellisen moni lukija otti minuun yhteyttä asian tiimoilta. Ilmeisesti osa niistä pyöräkaupat tyhjentäneistä ja odotuslistalla olevista henkilöistä ovat siis blogin lukijoita. 😉 Niinpä halusinkin antaa kanssatovereilleni päivityksen mitä on tapahtunut sitten viime päivityksen.

Omat toiveet selville erilaisia pyöriä kokeilemalla

Sitten viime postauksen, lähdin ensiksikin hankkimaan varmistusta siitä minkä tyyppisen pyörän haluan. Vanha pyöräni on tosiaan korillinen Apollo-kaupunkipyörä, jossa on hyvin pysty ajoasento. Poikaystävän Nishiki on sen sijaan maastopyörä, jossa on paksut renkaat ja etujousitus (ja toki se on myös mitoitettu huomattavasti minua pidemmälle henkilölle). Uudeksi verrokiksi sain vielä kaverilta lainaan hänen vanhan hybridipyöränsä, Bianchi Sport Camaleonte II:n. Se on minun kokoiseni (toisin kuin poikaystävän pyörä) ja tarjoaa vähän sporttisempaa ja monipuolisempaa vaihtoehtoa minun Apollolleni. Näiden lisäksi kävin testailemassa useammassa pyöräliikkeessä erilaisia malleja, mutta kuten aiemmin kerroin, myymälöissä on sen verran tyhjää ettei jokaisesta löytynyt minulle ylipäätään mitään testattavaa.

 

Poikaystävän ja kaverin pyörien lainaaminen sekä pyöräliikkeessä asiointi vakuutti minut siitä että haluan vauhdikkaan sporttipyörän, jossa ajoasento on ennemmin hieman etukenossa kuin aivan pystyssä kaupunkipyörien tapaan. Tällaiseen tarkoitukseen minulla on jo nykyinen korillinen kaupunkipyöräni, jolla saa polkea ihan toden teolla liikkaukseen. Haluan pyörän, joka liikkuu nopeasti ja kevyesti pienemmälläkin vaivannäöllä.

Haluan vauhdikkaan sporttipyörän, mutta en korkeatankoista runkoa

Sporttisten pyörien runkoon kuuluu kuitenkin tyypillisesti miesten malleista tuttu korkea tanko, ja toinen jalka pitää heilauttaa takarenkaan yli satulaan kiivetessä. Noh, minun liikkuvuuteni ei nyt vaan oikein riitä siihen. Poikaystävän pyörällä polkiessa teen kaikenlaisia pyöränkallistamiskikkailuja kun kiipeän satulaan ettei jalkaa tarvitsisi nostaa aivan niin korkealle. Hänen pyöränsä runko on toki muutenkin minun pituiselleni liian iso, mutta samaa ongelmaa oli havaittavissa Bianchillakin. Siinä kohdassa totesin että ei auta – jos meinaan oikeasti panostaa uuden pyörän hankintaan, parempi ostaa juuri sellainen kuin mitä oikeasti tarvin, eikä tyytyä ”sinne päin”-vaihtoehtoon.

En tiedä minkälaisia termejä Suomessa käytetään (en tosiaan ollut siellä asuessani näin kiinnostunut pyöristä), mutta tajusin tarvitsevani rungon, josta käytetään englanniksi termiä ”step through” tai ”lowstep”, eli sellainen runko, jonka keskitanko on niin matala, että jalan saa pyörän rungon läpi toiselle puolelle ilman sen kummempia heilautteluja tai jalannostoja. Tällaiset step through-pyörät tunnutaan yleensä miellettävän naisten pyöriksi, sillä niiden kyytiin pääsee myös hame päällä, mutta ei ole mitään syytä mikseivät ne sopisi yhtä lailla miehillekin. Ilman käsiä ajaminen ei ole step through-malleilla yhtä helppoa kuin korkeatankoisilla, mutta väliäkös tuolla.

Kapea- ja sileärenkainen maantiepyörä vai jotain jolla uskaltaa mennä maastoonkin?

Valitettavasti sporttisia step through-malleja ei kuitenkaan ole paljoa markkinoilla. Hybridipyöriä kyllä löytyy, mutta nyt haaveilin oikein pidemmän matkan road bikestä (maantiepyörä? anteeksi tämä puolikielisyyteni, siinä on ollut jo ihan tarpeeksi haastetta että olen opetellut nämä sanat englanniksi…). Toisaalta, täällä on ihan valtavasti erilaisia polkuja ja sorateitä peltojen ja laidunten poikki, joilla voisi monipuolistaa reittejä ja päästä näkemään kaikkea kivaa! Niille ei välttämättä maantiepyörällä tulisi lähdettyä… Työkaverieni kanssa asiaa pohdittuani rupesin kiinnostumaan niin sanotusta ”gravel bikesta”, eli ennemminkin sorateille tarkoitetuista pyöristä. Jotain road biken ja maastopyörän väliltä, älkää kysykö miten gravel bike eroaa hybridistä – täällä joka toinen vastaantuleva tuntuu olevan pyöräharrastaja ja termistöä riittää... Jonkin verran nopeutta, mutta myös kestävyyttä erilaisia maastotyyppejä kohtaan. Se voisi olla se mitä etsin.

Unelmieni pyörän ominaisuuksia:

  • step through-runko
  • maantiepyörä vaiko sittenkin kevyt hybridi, joka kestäisi enemmän maastoa?
  • sähkömahdollisuus kiinnostaa, kunhan se ei haittaa pyörän poljettavuutta ilman sähköä

Olen bongaillut joitain kiinnostavia malleja näillä spekseillä (esim. Ribble CGR e AL Step Through), mutta pitkien toimitusaikojen ja koronarajoitusten takia pohdintani jatkuu edelleen. Esimerkiksi juurikaan tuota Ribbleä ei pääse koeajamaan ennen kuin koronarajoituksia lievennetään parin viikon päästä. Tätäkin varten minun pitäisi reissata pari tuntia suuntaansa julkisilla, mutta kukapa sitä nyt haluaisi ostaa sian säkissä? Sen verran vakava tämä pyöräkuumeeni on että suunnittelen oikeasti tekeväni tuon retken sitten kun se on mahdollista. 😀

Täydellisen pyörän etsintä jatkuu, mutta ainakin sitä odotellessa minulla on hyvä menopeli

Realiteettien takia (testaamisen vaikeus koronan aikana ja piiiitkät toimitusajat) päädyin lopulta ostamaan kaverini Bianchin väliaikaispyöräksi. Sillä on jonkin verran ikää, ja siihen piti vaihdattaa ketjut, rattaat ja jarrupalat, mutta nyt se onkin sitten oikein hyvässä kunnossa. Sillä on kiva polkea, ja työmatkat suhahtavat huomattavasti kevyemmin kuin sillä koripyörälläni. Bianchini on hybridi, mutta sen renkaat ovat ennemmin kapeat ja maantiepyörähenkiset, joten haen sillä nyt tuntumaa pidempiin pyörälenkkeihin. Teiden ulkopuolelle sillä ei tee mieli lähteä, mutta ainakin pääsen kehittämään sillä pyöräilyharrastustani ja tutustumaan lähialueen pyöräreitteihin. Seuraava tavoitteeni on pidentää pyörälenkkejä pikkuhiljaa siitä normaalista max viiden kilometrin kaupunkipyöräilystä 10 ja 20 km lenkkeihin! Maltti on valttia. 😉 Samalla jatkan uuden pyörän hankkimisen suunnittelua – ehkä sitten muutaman viikon päästä teen päiväretken kokeilemaan sitä unelmieni soratiepyörää matalalla rungolla. Nyt kun alla on hyvä menopeli niin sitä unelmien pyörääkin malttaa odotella – ei tarvi tyytyä muuhun kuin täydelliseen. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuun hankkia Bianchi väliaikaispyöräksi!

Pärjäätkö yhdellä pyörällä vai onko sinulla useampi pyörä eri tarkoituksiin tai erilaisille maastoille?

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram Bloglovin

hyvinvointi liikunta ostokset trendit
Kommentit (6)
  1. Joo, mä en tiennyt että pyöräily voisi olla näin hauskaa vaikka olen minä aina siitä pitänyt : D Samaa kyllä mietin että jos rahaa ja tilaa ei tarvitsisi miettiä niin ehkä olisin hankkinut erikseen sähköpyörän sellaisena asfaltille sopivampana versiona. Tai sitten en.. koska nyt työmatkallakin voi pyörähtää polkujen kautta 😀

    Mulla on Tunturin e-fat, tälläinen: https://tunturi.fi/tuote/arkisto/2020-mallisto/sahko-20/emax-sahkofatbike-2020/ Vaihtoehtoja ei ollut saatavilla paljonkaan silloin reilu vuosi sitten kun hankin ja kun oon vielä tämmöinen pätkä niin tuosta oli saatavilla pienempää runkokokoa :). On mun eka sähköpyörä ja eka läskipyörä, joten sen kummemmin en osaa vertailla muihin.

    Jostain syystä tämä ei anna minun kommentoida vastaamalla edelliseen viestiin mutta menköön tähän jatkoksi.

    1. Kuulostaa kyllä aika hyvältä tilanteelta jos nykypyöräkin on sellainen että se houkuttelee tekemään lisälenkkejä työmatkan ohella. 😉 Vänkän näköinen menopeli! Tuo hankinta on ollut selvästi sinulle juuri nappivalinta, toivottavasti itselläkin osuu kaikki yhtä hyvin kohdalleen seuraavaa pyörää hankkiessa. 😉

  2. Mulla on Nishikin hybridi, millä ajoin yli 15 vuotta. Sitten kokeilin uudempaa pyörää ja huomasin että ennen pyörät on tehty kovemmasta kamasta = se on tosi painava. Renkaat ovat kapeammat kuin maastopyörässä joten metsään sillä ei ole asiaa, sopii soralle ja asfaltille. Mietin pitkään sähköpyörän hankintaa ja vuosi sitten päädyin sähköistettyyn läskipyörään. Ja mulla on hymy korvissa joka kerta kun ajan sillä 😀 On tosi hauskaa ajaa maastossa kun pääsee huonommillakin poluilla. Ajan sillä myös työmatkat, mutta saatan poiketa jonkun metsäpolun kautta.

    Hirveästi tietysti vaikuttaa missä asuu ja millaisella alustalla aikoo ajaa. Tuo fatbike ei ole optimaalisin asfaltille, mutta koska en haluaisi saapua töihin hikisenä (mulla on koko matka asfalttia mutta julmia mäkiä), ajan sillä työmatkat. Halusin kuitenkin pyörän millä pääsee myös metsään ja viikonloppuna pakkasinkin riippukeinun ja eväät reppuun ja ajoin maastoon päiväksi.

    En ole vuoteen ajanut kertaakaan hybridillä. Ja lisäksi varastossa lojuvan vaihteettoman jopon ajattelin myydä. Hoidin sillä ennen lyhyet kauppakäynnit mutta nyt otan mieluiten fatin ja ajan samalla jonkun pidemmän lenkin kautta sinne kauppaan 😀

    Ainiin ja piti vielä kommentoida: en ole millään tavalla asiantuntija näissä pyöräasioissa, mutta luulisin että sähköistys vaikuttaa aina pyörän poljettavuuteen ilman sähköä. Moottori ja akku painavat jo sen verran että se tuntuu ilman sähköä ajaessa. Mun pyörässä avustuksen määrää voi säätää ja alimmalla portaalla se kompensoi suunnilleen noiden tuoman kuorman.

    1. Heh, kiva kuulla että muutkin ovat kokeneet tällaisia ”voiko pyöräily tuntua tältä?!”-ahaa-elämyksiä. 😀 Sähköinen läskipyörä kuulostaa kyllä superhauskalta. Olet ihan oikeassa siinä että erilaisilla pyörillä on omat käyttötarkoituksensa, ja nyt kun on päässyt kunnolla pyöräilyn makuun, sitä haluaisi erilaisiin tarkoituksiin omat välineensä. Täällä Cambridgessa on hyvin tasaista ja paljon asfalttia, joten kevyt maantiepyörä houkuttelisi viikonlopun pidemmille lenkeille, mutta sitten taas toisaalta täällä olisi myös erilaisia polkuja laidunten poikki ja metsäpolkuja, joiden tutkiminen kiinnostaisi, mutta jonne en ihan heti nykyisellä kapearenkaisella pyörälläni lähtisi. Jos raha ja tila eivät tulisi vastaan, niin haluaisin varmaan monipuolisen työmatkapyörän (mahdollisesti kokoontaittuvan), kevyen maantiepyörän ja ns. soratiemaastopyörän (gravel bike) sähköllä, jolla voisi lähteä maastoonkin seikkailemaan, mutta joka sopisi myös maantiepyöräksi talvioloissa. 😀 Rankkaa, kun hurahtaa. Täällä monilta tutuilta löytyy vielä ”pub bike”, eli pubipyörä, jolla ei ole juuri arvoa ja jonka uskaltaa tarvittaessa jättää keskustaan yöksi – pyöriä siis varastetaan täällä melkoisesti, joten lempipyörää ei kannata jättää minne tahansa.
      Ihan uteliaisuudesta, minkä merkkinen muuten tuo sinun sähköpyöräsi on?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *