Tag: vikellys

Otsikko on kohtalaisen tarkka kuvaus elämästäni.  No ei, on tässä muutakin, ihania ihmisiä ympärillä, töitä ja gradu, joka tänään edistyi kunnolla ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen.  Joka tapauksessa tämä postaus käsittelee sekalaisia vikellysasioita. Voi sitten mummona katsoa interwebsistä, että mikä kuohutti mieltä viikolla 45 vuonna 2015.  Asioita: Tänään treeneissä tuli hienoja onnistumisia vapaaohjelmaliikkeissä niin laukkayksinvikeltäjillä kuin […]

Olipa kerran vikeltäjä, joka antoi vikellykselle kaikkensa. Kun hän lopetti, mitä hänelle jäi? Niinpä. Ei mitään.   Olen huomaavinani, että nykyään on kovasti muodikasta urheilla verenmaku suussa ja kaiken muun unohtaen, tai ainakin väittää tekevänsä niin. Ilmiö on vahvimmillaan fitness-kissojen ja -karjujen blogeissa, mutta leviää sieltä muuallekin.  Logiikka on tämä: Menestys on kaikkein tärkeintä. (Miksikö? […]

Kirjoitin jo aiemmin, että kaudesta 2015 pitäisi kirjoittaa jotakin kokoavaa. Maanantaina treeneistä kotiin pyöräillessäni tuli sellainen fiilis, että nyt olen valmis kirjoittamaan. Vaikka kisakausi päättyi jo kuukausi sitten, lopulta maajoukkuevalmennus tarvittiin vielä kauden päätökseksi minulle. Nyt jos jollakin on kolme tuntia aikaa, niin tällainen oli kausi 2015:   Joulukuu 2014: Vikellystapaaminen, ABC-liikennemyymälä Tampereella Pidin ensimmäistä […]

Viikonloppu meni Ypäjällä maajoukkuevalmennuksessa, eilisilta siitä palautuessa, tämä päivä töissä ja treeneissä. Siksi siis saatte oheisen tavallista myöhemmin. Joku ehti jo kyselläkin oheisen perään, mikä suorastaan ilahdutti, koska ilmeisesti joku todella tekee näitä oheisia. Tai sitten vain lukee näitä käsi sipsipussissa ja naureskelee partaansa, tiedä häntä.  Saimme maajoukkueleirillä päävalmentaja Gero Meyeriltä ja toki muiltakin mukana […]

Siitä lähtien, kun lähes 14 vuotta sitten aloitin vikellyksen, olen pääsääntöisesti mennyt treeneihin hyvillä mielin. Joskus suorastaan hingun treeneihin, ja vaikka olo olisi lähtiessä välinpitämätön, tiedän, että tulen takaisin iloisena. Mutta on minullakin niitä päiviä, että ei huvita yhtään. Tänään oli sellainen päivä. Menin töiden jälkeen käsityötarvikeliikkeeseen ostamaan viimeisen paljettierän, jonka tarvitsen pukuprojektiini. Paljetit olivat […]

Tämä kuva on omille valmennettavilleni jo tuttu, mutta tässä vielä teille muillekin vähän vinkkiä. Olen nyt viettänyt kylmissä maneeseissa jo 13 talvea, ja voin kokemuksen syvääkin syvemmällä rintaäänellä sanoa, että ei todellakaan ole ihan sama, miten treeneihin talvella pukeutuu. Osa oivalluksista tosin on tullut vasta tässä viime vuosina.  Olen yrittänyt alkaa suhtautua tavaroihin vähemmän tunnepitoisesti, […]

Olen toteuttanut pitkin kesää ja syksyä kodissani KonMari-operaatiota, eli järjestänyt tavaroitani sen mukaan, tuottavatko ne iloa vai eivät. Suosittelen muuten KonMariin perehtymistä kaikille. Olen todellinen sotku-Petteri, ja olen metodin avulla onnistunut karsimaan kotoani kassikaupalla rojua ja oppinut pitämään vaatteeni järjestyksessä.  KonMari-projektin viimeinen vaihe on tunnepitoisten tavaroiden karsiminen. Minulla iso osa tunnepitoisista tavaroista on vihkoja (olettekin […]

Kausi 2015 on päättynyt (pitäisi kai kirjoittaa siitä jotakin kokoavaa) ja nyt valmistaudutaan kauteen 2016. Moni miettii uutta musiikkia, teemaa ja pukua. Minä päätin ottaa vähän tavallisesta poikkeavan lähestymistavan pukusuunnitteluun, ja katsoa inspiraatiota punaisella matolla nähdyistä iltapuvuista. Muutama selittävä sananen ennen kuvia: Minulla on vähän kaksijakoinen suhde hamepukuihin. Hameet ovat mahtavan näköisiä niin kauan kun […]

On vaikea sanoa, miten vikeltäjän pitäisi harjoitella. Pähkäilen tätä kysymystä jatkuvasti, kun koetan miettiä valmennettavieni treenaamista yleisesti ja yksilöinä. Toisaalta pitäisi harjoitella monta tuntia päivässä, kuten vaikka voimistelijat tekevät, ja toisaalta pitäisi antaa tarpeeksi lepo- ja palautumisaikaa. Harjoittelun pitäisi olla monipuolista, hauskaa ja vaihtelevaa. Pitäisi saada paljon toistoja, mutta ei missään nimessä saa tehdä liikaa […]

Onneksi vikellysvalmentajana toimiminen on opettanut vastaamaan puhelimeen silloinkin, kun epäilee vahvasti puhelinmyyjää. Sain hiljattain hyvin mieleisen soiton: Tampereen Yliopiston omaan radioon, Radio Moreeniin, juttua tekevä toimittajaopiskelija halusi haastatella minua vikellyksestä.  Vastasin tietenkin kyllä. Läheiseni kyllä kuuntelevat erinomaisen kärsivällisesti vikellysjuttujani, mutta on silti harvinaista herkkua, että joku oikein asiakseen haluaa kuunnella vikellyshöpöttelyjäni. Lisäksi olen sitä mieltä, […]