Kävin tuossa Alisalle kommentoimassa, kuinka meilläkin lahjotaan isovanhempia, kummeja ja muita läheisiä jouluna lapsen kuvilla. Joulukorteissakin komeilee -kukapa muukaan, kuin pikku kersnaakkeli.

Tänä jouluna meidän polkkatukkaisesta ipanasta vaan ei saa niitä kaikkein mairittelevimpia kuvia, vai mitäs olette mieltä:

”Olisittepa nähneet sen toisen kaverin!”

Toim. huom. otsatukka on tänään leikattu. Kovin ei enää sinerrä tuo silmänalunen ja onpahan astetta kovempi siitä kohti!

Nokkapielus on auki, sillä perjantaina vuoden viimeisen hoitopäivän kunniaksi toisen hoitoryhmän parivuotias lapsi oli ohimennessään tönäissyt ja jäppinen oli mennyt naama edellä ottamaan kontaktia liukumäen kanssa. Nyt nokanpielessä on enää pieni rupi, mutta perjantaina silmänalus oli turvoksissa ja silmään asti punainen. Lisäksi toisen silmän alla on myös mustelma, sillä kakara riekkui ostoskärryssä sivulta toiselle ja paukautti naamansa kärryn laitaan. Jos ihmettelette miten se siinä onnistui, niin sitä teen minäkin. Niin se kuulkaa vaan taipui ja sinne se kolahti. Että parkua piti vähän jouluruuhkaisessa hypermarketissakin, mikäs sen mukavampaa.

Vähän äitiä hävetti liikkua noin pahoinpidellyn lapsen kanssa julkisilla paikoilla, mutta ehkä ne ymmärtää että lapselle sattuu mennen tullen ja palatessa. Ihana hoitajakin laittoi vielä eilen viestiä: ”Hei, pakko kysyä, miltä pikkuisen Pätkä-rassun kasvot näyttää? Minä oon huolissani ja mun työkaveri oli nähnyt painajaisia (oli sen hoitopoika joka työnsi). Pätkä on niin kiltti ja sulonen, niin sille sitten käy niin kurjasti :-]” Minä koitin lohdutella, että kovin on murjottu nyt kun justiin kolautti toisenkin silmäkulman mustaksi ja että sattuuhan noita.