Vetoa ja mäkeä valmennuksessa viikolla 20

Onpas tämäkin viikko mennyt nopeasti! Kesä tulee kohisten ja siitepölyallergia alkaa tasaantua, vaikka täällä meillä siitepölyä on tällä hetkellä erittäin runsaasti. Tuntuu, että keho koki valtavan järkytyksen siitepölykauden alkaessa ja alkaa tottua tilanteeseen, tai ehkä kuitenkin lääkitys alkaa vähitelleen lieventää oireita.

Olen aikaisemminkin kertonut harjoittelevani Jalanjälki juoksuvalmennuksen valmentajien ohjelman mukaan. Olen ollut todella tyytyväinen valmennukseen ja siihen, miten hyvin treenit saadaan sovitettua perhe-elämän ja arjen kiireiden keskelle. Toisaalta, kun lapset ovat jo alakouluikäisiä, ei heitä tarvitse vahtia koko ajan ja he pärjäävät hetken keskenäänkin kotona. Valmennuksen avulla harjoittelu on niin sanotusti polarisoitunut yhä enemmän; pidetään kovat kovina ja kevyet kevyinä, siihen settiin sopii sitten myös aerobisen kynnyksen kutittelua sopivassa määrin. Isot valmennuksen hyödyt minulle voisi luetella näin: – Minulle jää ”vain” toteutus; valmentaja miettii mitä ja milloin antamieni reunaehtojen, arki, työ ja vapaapäivät, puitteissa  – harjoittelu monipuolistuu – harjoittelun intensiteetti monipuolistuu ja – treeniohjelmaa noudattaessani huomaan pystyväni sellaisiinkin harjoituksiin, joihin en olisi uskonut pystyväni.

Maanantaina tein ohjelman mukaan kevyen hölkän (1:00:14, 7.85 km, avg 123 bpm), vaikuttaa siltä, että peruskunto alkaa harjoittelun myötä vahvistua ja matalammilla sykkeillä saa taas vihdoin juosta hieman enemmän. Ei tarvitse niin helposti vaihtaa juoksusta kävelyksi ettei syke lähtisi liialliseen nousuun – Peruskunto kasvaa jee! Tiistaina tein suunnitellun kehonpainotreenin kohtuullisen kevyenä (30:13, avg 115 bpm) ja sen jälkeen kävin lyhyellä peruskuntolenkillä (39:41, 5.06 km, avg 125 bpm).

Keskiviikkona vuorossa oli hieman nopeatempoisempi lenkki, kuitenkin vielä peruskestävyysalueella, sisältäen lyhyet, kymmenen kertaa 20 sekunnin mäkivedot (1:13:25, 10.3 km, avg 137 bpm). Olen nyt käyttänyt rannesykemittausta lenkeillä, tällaisiin lyhyisiin intevallivetoihin rannesykemittaus on auttamatta liian hidas, korkeat sykkeet iskivät ruutuun vasta alamäkipalauttelun aikana.

Torstaina oli vuorossa viikon avaintreeni vetotreenin muodossa (1:22:29, 13.68 km, avg 140 bpm). Alkulämmittelyn jälkeen saavuin urheilukentälle tekemään kahdeksan kertaa kilometrin vedon, kahden minuutin kävelypalautuksilla. Etukäteen tuntui aika hurjalta lähteä tekemään kilometrin vetoja… Ehkä maailman kamalimpia vetotreenejä nämä tonnin vedot (minun mielelestä). Nyt suunnitelma oli kuitenkin pitää syke vauhtikestävyysalueella, ei maksimilla, joten aivan täysillä ei tarvinnut vetää, mutta kuinkas siinä sitten kävikään… Ajattelin, että saisin pidettyä sykkeen vauhtikestävyysalueella noin 4:30 min/km vauhdissa, mutta kyllähän se syke lähti aika helposti sinne maksimin puolellekin pomppimaan. Vielä on näissä vauhdeissa tehtävää. Kahden viimeisen vedon alkupuolella, siirryttäessä kävelystä juoksuun, vasemman pohkeen vaiva alkoi muistutella itsestään – illalla tein venyttelyä ja rullailua erityisesti pohkeisiin  (10:13, avg 84 bpm).

Perjantaina minulla oli poikkeuksellisesti töitä ja ohjelmassa oli siitä syystä ja edellisen päivän rankan treenin jälkeen palauttelevaa hölkkäilyä  (1:02:14, 7.5 km, avg 125 bpm). Lauantai oli lepopäivä, todellinen lepopäivä – en siis todellakaan tehnyt juuri mitään. Tein pieniä hommia pihalla, mutta pääasiassa suurin piirtein makoilin sohvalla ja sängyssä pyykkäyksen ja ruuanlaiton lomassa.

Sunnuntaina treeniohjelmassa oli viikon toinen avainharjoitus, mäkivetoja sekä vauhtikestävyysalueella että peruskestävyysharjoituksena (2:21:03, 15.2 km, avg 134 bpm). Ensimmäisen tunnin aikana ylämäkivedoissa pyrin pitämään sykettä vauhtikestävyysalueella, siinä täysin onnistumatta – vaikkakin rannesykemittauksen vuoksi sykkeen seuraaminen oli hankalaa. Toisen tunnin aikana tein mäkitreeniä hieman loivemmassa mäessä pyrkien pitämään sykkeen peruskuntoalueella, tästä syystä toinen tunti oli lähinnä kävelyä.

Vaikka viikko on treeneiltään ollut kovempi viikko, ei tämän viikon treenit ole tuntuneet kovinkaan rankoilta, lukuunottamatta tuota tonnin vetojen treeniä. Juoksukilometrejä viikkoon on kertynyt jopa himpun vähemmän kuin edellisellä viikolla; 59,6 kilometriä. Kokonaisuudessaan viikkoon on kertynyt liikuntatunteja 8 tuntia 27 minuuttia ja kilometrejä 60.1.

Innolla uuteen viikkoon höyryten,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Siitepölyn syövereissä kevyesti viikolla 19

Voi siitepölyallergia sentäs! Olen ollut todella tyytyväinen, että tämä viikko sattui harjoitusohjelmassa olemaan kevyt viikko, kovin kovia treenejä en olisikaan voinut tällä viikolla tehdä koivun siitepölyn aivan rajähdettyä ilmaan sään lämmetessä. Loppuviikosta olin jo aivan todella tukossa, marssin apteekkiin ja sain täydennystä lääkevarastoon; suun kautta tablettia, silmiin ja nenään suihketta menee tällä hetkellä säännöllisesti.

Vielä alkuviikosta, maanantaina ja tiistaina, sää oli vilpoisen keväinen eikä allergiaoireita ollut aivan massiivisesti. Maanantaina tein kevyen palauttavan juoksukävelyn osin poluilla ja osin tiellä (48:02, 6.14 km, avg 124 bpm). Tiistaina oli tällä viikolla lepopäivä, jonka aikana olisi pitänyt saada aikaiseksi kehonhuoltoa, mutta sekin jäi tekemättä, kun ei ollut mitään muuta tehtävää.

Keskiviikkona helleaalto alkoi kohisten tehdä kesää täällä Kajaaninkin korkeudella. Ohjelmassa oli pk2-juoksua (40:09, 6.18 km, avg ) ja sen jälkeen koordinaatio- ja loikkaharjoituksia (20:51, avg 123 bpm). Tykkään paljon noista koordinaatioharjoiutuksista, vaikka huomaan olevani niissä aika surkea. Kohtuullisen musikaalisuuden ja rytmitajun omaavana kuvittelisin pääseväni näissäkin harjoituksissa hyvin rytmiin, mutta jalat eivät tunnu tekevän sitä mitä pää käskee ja välillä huvitan itseäni olemalla aivan solmussa rytmeineni.

Torstaina vuorossa oli tasavauhtinen vauhtilenkki alku- ja loppuverkan välissä  – sykkeiden piti olla 40 minuutin ajan vk1-alueella vedossa(1:20:08, 12.6 km, avg 145 bpm). Saattaa olla, että sykesensori temppuilee, todennäköistä on juuri se, mutta saattaa myös olla, että sykkeiden heittelyyn vaikuttaa jonkin verran myös allergiaoireiden paheneminen. Vauhti tasavauhtisessa vedossa oli kyllä hämmentävän hidas (40:00, 7.5 km, avg 154 bpm, vauhti 5:20 min/km), tosin yritin pitää sykettä tuolla vk1-alueella, joten en lähtenytkään vauhteja nostamaan ja seurasin lenkillä vain pomppivia sykkeitä.

Perjantain pitkis oli juoskua pk2-alueella kahden tunnin ajan (2:00:10, 18.16 km, avg 138 bpm). Aamupäivällä kun lähdin liikkeelle, siitepölyä oli jo runsaasti ilmassa, vaikka yöllä oli satanut. Pystyin kuitenkin juoksemaan lenkin kohtuullisesti, ihmeen hyvin ilma kuitenkin kulkee keuhkoihin, vaikka nenä vuotaa kuin vesihana, silmät ovat punaiset kuin särjellä ja kutisevat aivan infernaalisesti. Lenkin jälkeen olin kuitenkin aivan tukossa ja kävelin lenkin jälkeen apteekkiin täydentämään lääkevarastoja ja sain kunnon dropit sekä neään, että silmiin systeemisen lääkityksen lisäksi. Päivän aikana allergiaoireet olivat todella pahana, välillä hengittäminenkin tuntui vaikealta ja kurkku tuntui paksulta, mietin pitääkö suoria jo lääkäriin, mutta ajattelin, että katellaan nyt vielä hetki ja oireet alkoivat hivenen helpottaa iltaa kohden.

Perjantai-aamuna sain todella odotetun paketin toimitettuna suoraan kotiin, samalla  tuli sekä Altra-lähettilään uniformu että polkujuoksukengät (Olympus 4), joilla suunnittelen juoksevani Pallas-Ylläs 100 kilometrin polku-ultran. Nyt onkin jo korkea aika alkaa ajaa kenkiä käyttökuntoon ja totuttaa jalkaa uuteen malliin. Tämä on minun ensikontakti Altran Olympus 4 -malliin, jota on kehuttu todella paljon. Edelleen suunnittelen postausta Altran kengistä, omasta kokemuksestani siis, mutta saatte odotella vielä hetken, että saan tuntumaa tähän uuteenkiin kenkään.

Lauantaina vointi alkoi jo hieman parantua, mutta olin todella tyytyväinen, että päivän lenkki oli vain rauhallista palauttavaa hölkkäilyä  (1:01:03, 8.04 km, avg 124 bpm). Sunnuntaina tuntui jo siltä, että allergiaoireet ovat alkaneet hieman helliittää kunnon lääkityksen myötä. Pk2-lenkki sujuikin mukavasti juoksusta ja äänikirjasta nauttien (50:05, 8.03km, avg 141 bpm). Jos oireet todellakin alkavat helpottaa, saatoin päästä tämän kevään siitepölyällergiasta nopeasti mutta tehokkaasti ohi. Jatkan toki lääkitystä, voi olla, että pahimmat ajat voivat vielä olla edessä näillä leveysasteilla…

Kokonaiskilometrit tällä kevyellä viikolla olivat 66.9, joista juoksua oli 61 kilometriä. Aikaa likkumiseen olen käyttänyt tällä viikolla 8 tuntia. Hämmentävää, että viikko on todella tuntunut kevyeltä, aikaisempaan verrattuna tuollaiset juoksumäärät eivät todellakaan olisi olleet kevyen viikon kilometrejä 🤔. Vaikuttaa siltä, että ainakin kestävyysominaisuudet ovat kehittyneet aivan huomattavasti tässä juoskusvalmennuksen aikana.

Kevättä ilmassa, nenässä ja silmissä, tulevaan viikkoon iloa,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys