Kipua ja muutoksia viikolla 12

Tähän asti olen toteuttanut Jalanjälki juoksuvalmennuksen juoksuohjelmaa pilkuntarkasti. Nyt tuli vastaan kuitenkin se viikko, jolloin ohjelman toteuttaminen ei enää onnistunutkaan. Useimmiten näin käy jossakin vaiheessa kautta, tulee vaikkapa flunssa, jolloin ohjelma jää tauolle tai elämäntilanne vaatii muutoksia treeneihin, myös jokin vamma saattaa estää juoksemisen tai treenaamisen kokonaan. Kaikista näistä minulla on kokemusta, pisin juoksutauko tuli ensimmäisen NUTS karhunkierroksen 55 kilometrin polku-ultran jälkeen, jolloin sain vaivakseni juoksijan polven. Sitä parantelin noin kuukauden parhaimpaan juoksuaikaan. Tuntui todella pitkältä ajalta ja pyöräily tuli tutuksi. Toisaalta juoksijan polvi voi estää juoksun paljon pidemmänkin aikaa, joten tuostakin vaivasta pääsin eroon lopulta yllättävän nopeasti.

Jostain syystä sykesensorikin on temppuilut tämän viikon juoksulenkeillä aivan urakalla ja kellosta loppui akku kesken pitkän pyörälenkin. Tässä lisäsyitä siihen, ettei viikko mennyt aivan putkeen monessakaan suhteessa. Nämä ovat pieniä syitä kuitenkin, lähinnä ärsytyksen aiheita 😜.

Maanantaina ohjelmassa oli pk2-juoksua, jossa lenkin loppupuolella oli kymmenen 20 sekunnin vetoa kävelypalautuksin (1:18:37, 11.71 km). Mittarin mukaan lenkin keskisyke 125 lyöntiä minuutissa, joka ei todellakaan pidä paikkaansa. Vedoissa syke lähti jopa laskuun, joten aika vaikea uskoa, että sensori olisi toiminut oikein. Lenkin aikana vasemman jalan pohje alkoi yllätteän kipeytyä, mietin olisiko se ärtynyt edellisen päivän lihaskuntotreenistä.

Tiistain suunnitelmissa oli mäkinen vauhtikestävyysuoksu. Pyrin juoksemaan kohtuullisen mäkisessä maastossa, mutta kun juoksin tiellä, ei mäkiä aivan vallattoman paljon reitille kuitenkaan tullut (nousumetrejä kertyi vain 90 metriä), toisaalta myös pohjekipu vaivasti edelleen, joten reittivalinta oli ehkä parempi näin (1:20:28, 11.97 km). Kun kyseessä oli vk-juoksu keskisykkeeksi ilmestynyt  126 lyöntiä minuutissa ei voinut mitenkään pitää pakkaansa. Syke vaihteli hypäten yhtäkkiä maksimiin peruskestävyysssykkeistä. Kun yleensä juoksen sykeohjatusti, juoksusta tuli aika tempoilevaa, vaikka en syketietoa uskonutkaan. Olisi vain pitänyt laittaa vauhti näkyville kelloon ja juosta tiettyä vauhtia, jonka tiedän jo olevan vauhtikestävyysalueella. Toisaalta vasemman jalan pohje alkoi juoksun aikana vaivata sen verran paljon, että keskittyminen meni pitkälti jalkaterän asennon miettimiseen ja miten sen tuon maahan, jotta saisin hillittyä hieman kipua.

Pohjekivun vuoksi olikin hyvä, että seuraavina päiväni ei ollut suunnitelmissa juoksua. Keskiviikkona piha vaati kolailua, lämpö oli sulattanut lunta sohjoksi ja loskaksi, joten  työntelin hetken aikaa raskasta ja vetistä loskalunta  pihatieltä (16:23, avg 108 bpm). Päivän varsinaisena harjoituksena oli liikkuvuustreeni, jonka aikana yritin hieman enemmän availla pohkeita ja varsinkin tuota vasemman jalan kiukutteleva pohjetta (15:26, avg 90 bpm). Torstaina tulin jo päivän aikana siihen tulokseen, että jos yön aikana ei tapahdu ihmettä, on turha kuvitella juoksevansa poluilla kuutta tuntia perjantaina. Otin yhteyttä valmentajaan ja yhdessä päädyttiin siihen tulokseen, että kisojen kannalta ei ole nyt merkityksellistä juosta tuota pitkää juoksua tai sillä voin jopa aiheuttaa suurempaa riskiä koko kesän kisoille, joten päädyin korvaavaan treeniin pyöräillen. Piti taas vähän kolailla loskaa (19:13, avg 109 bpm) ja päivän treeninä tein lihaskuntoharjoittelun, jossa keskityin enemmän keskivartaloon ja pyrin  välttämään pohkeen rasitusta (35:20, avg 105 bpm). Siinä vaiheessa, kun innostuin pyörälenkistä,  en muistanut, että pyörässäni, lähes vuosikymmeniä palvellesessa Tunturin maastopyörässä saattaa olla vikaa vaihteissa. En ole pyöräillyt pyörällä koko talvena… Torstai-iltana sitten suihkuttelin  ketjuihin jotakin miehen suosittelemaa ainetta ja toivon, että seuraavana päivänä vaihteet toimivat.

Perjantaina aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lähdin aika innoissani kokeilemaan pyöräilyä. Yllättäen aine, jota suihkin ketjuihin, sai vaihteet toimimaan moitteettomasti koko lenkin ajan. Maastopyörässäni on klossipolkimet, mutta siitä huolimatta polkeminen on aika raskasta suhteessa vaikkapa maantiepyörään. Lähdin polkemaan noin neljän-viiden tunnin pyörälenkkiä, vaikka en aivan varma reitistä ollutkaan. Loppujen lopuksi kiersin Nuasjärven ja kävin keikan kohti Nurmestakin. Kesken matkan kellosta loppui akku, joten aivan tarkkoja speksejä en matkasta saanut. Laskujeni mukaan matkaa kertyi vähän yli 92 kilometriä ajassa pari minuuttia vaille viiteen tuntiin. Keskisyke ensimmäisen 70 kilometrin aikana oli 135 bpm. Mukana matkalla oli juoksurepussa kaksi litraa  Tailwindiä, josta sain tarvittavan määrän energiaa noin neljän tunnin ajaksi, sen jälkeen energiat ja samalla vauhtikin lähti laskuun. Käytän nykyisin kaikissa pitkissä suorituksissa lähes poikkeuksetta energiana Tailwindin tuotteita, joista saa juoden kaiken tarvittavan energian. Nyt kun matka venyi ja neste loppui kesken, olisi ollut hyvä olla vaikkapa energiakarkkeja repussa hätävarana. Kuitenkin olen aika tyytyväinen vuoden ensimmäiseen pyörälenkkiin – kestävyyttä tuntuu riittävän.

Lauantai oli viikon lepopäivä ja siihen mahtui kaikkea mukavaa yhteistä touhuilua perheen kanssa. Pohje tuntui levossa hyvältä ja lauantaina kipua ei oikeastaan enää tuntunut ollenkaan, joten ajattelin sunnuntain kevyen lenkin onnistuvan jo hyvin. Voi kuinka väärässä olinkaan! Lähdin lenkille hyvin kevyillä asfalttikengillä, oli ihanaa päästä lähes sulille teille kokeilemaan juoksua kesätamineissa. Heti alusta alkaen pohje tuntui jotenkin tönköltä, mutta ei kipeältä. Ajattelin, että pohje voisi vetreytyä lenkin aikana. Noin puolen tunnin juoksun jälkeen kokeilin jalkaterän asentoja, ajattelin, että painetta pohkeessa voisi hillitä muuttamalla jalkaterän asentoa. Kun jalka tuli tavallisessa juoksuasennossani, lähes päkiävoittoisesti maahan, vasempaan pohkeeseen, keskelle pohjetta (olisiko kyseessä akillesjänteen yläpään kiinnityskohta) iski kipu kuin veitsellä leikaten. Muutaman askeleen kipu tuntui viiltävänä, mutta jalkaterän asentoa muuttaessa kipu muuttui jomottavaksi. Kävelin kotiin ja vaihdoin vaimennetummat kengät jalkaan. Ajattelin, että jatkan lenkin kävellen, mutta kun sain vaimennetut kengät jalkaan juoksukin onnistui kohtuullisesti, joten loppulenkistä tuli juoksukävelyä. Sain suunniteluun lenkin tehtyä (1:02:28, 8.14 km, avg 122 bpm), mutta lenkin jälkeen iski aivan lohduton epätoivo jalan tilanteen vuoksi. Selvästikään kaikki ei ole kunnossa vasemman jalan pohkeessa, joten asialle pitää tehdä jotain. Juoksut taitaa hetkellisesti olla tauolla, ainkaan tulevana viikkona ei tarvitse kauheasti miettiä juoksuja tuolla jalalla… Heti huomanna soitan ajan fysioterapeutille ja käynnistä ehkä saan jotakin viisautta elämään tai sitten en… Suututtaa, itkettää, ärsyttää ja kaikkea. Kroppa on toiminut tähän asti upeasti, harjoitukset ovat osuneet ja uponneet, kunto on kasvanut ja palautuminen on vauhdittunut.

Joka tapauksessa tämä viikko on nyt taputeltu pakettiin liikunnan osalta, yhteensä aikaa liikkumiseen käytin 10 tuntia 37 minuuttia, kokonaisuudessaan kilometrejä kertyi 126.1, joista juoksua kuitenkin vain 31.3 kilometriä. Nyt tuntuu siltä, että vajoan sohvan nurkkaan seuraavaksi viikoksi itsesäälin syövereihin, mutta tiedän, että kun en pääse juoksemaan,todellisuudessa minut löytää tuon samaisen pyörän päältä sotkemasta ja huomenna… Periksi ei anneta ja voihan sitä muutakin tehdä kuin juosta, paitsi että sitä haluaisin tehdä enkä mitään muuta.

Onko teillä jollakin ollut vastaavaa pohjekipua? Löytyikö syytä kipuiluun ja kuinka kauan oireilu kesti? Tuleeko tästä jalasta vielä juoksujalka?

Turhautunein ja kärsimättömin miettein tulevaan viikkon, toivotan meille kaikille aurinkoisia päiviä,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä  sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

22 x millainen juoksija olet?

Juoksija-lehden instastoryissa on ollut joskus kauan aikaa sitten ”millainen juoksija olet”-kysely. Sieltä sen on napannut Marakatri-blogiinsa Katri, jonka sivuilta minä tämän juoksija-kyselyn äkkäsin aika vasta, vaikka postaus itsessään on julkaistu jo 2019. Aloitin talviloman kunniaksi itsetutkistelun juoksijana, mutta niinpä vain loma meni, enkä ehtinyt saada postausta valmiiksi. Olen tätä itseanalyysia nyt sitten touhunnut useamman viikon ja alla näet, mitä sain aikaiseksi. Nappaa sinäkin kysymykset ja vastaa niihin omien mieltymystesi mukaan, saatat huomata jotain uutta itsestäsi juoksijana.

Millainen juoksija olet?

Tavoitteet / ei tavoitteita
Olen ehdottomasti tavoitteellinen juoksija. Vaikka nautin juoksusta ilman mitään tavoitteita, silti koen, että saan ryhtiä, täsmällisyyttä ja monipuolisuutta juoksuun, kun teen sitä jotakin tavoitetta varten. Tällä hetkellä tavoite on sadan kilometrin polku-ultra ja se asettaa jo varsin konkreettisen tavoitteen tulevaisuuteen ja todella kannustaa harjoitteluun. Toisaalta juoksusta on tullut myös osa elämäntapaa, joten vaikka tavoitetta ei olisi, juoksisin varmasti edelleen. Ajattelen silti, että ilman tavoitetta osa viikoittaisista treeneistä saattaisi helpommin jäädä aivan laiskuuttani tai muiden kiireiden vuoksi pois ja voisin hetken päästä olla tilanteessa, jossa huomaisin, etten enää juuri käykään lenkillä, vaikka haluaisin.

Kello / fiiliksellä
Ehdottomasti kellon avulla. Tykkään fiiliksellä menosta, mutta kun tavoitteet on asetettu ja niitä kohti treenataan, kello kertoo oikean sykealueen. Minulla kello ja sykkeenmittaus lähinnä rauhoittaa tekemistä riittävän rauhalliselle tahdille, etten innoissani ja fiiliksissäni tee koko ajan liian rasittavaa treeniä.

Puolikas / maraton
Jos näistä on valittava, niin kallistun kyllä maratonin puoleen, mielummin vielä sinne maratoninkin yli, blogin nimenkin mukaan. Ajattelin aikaisemmin, että puolimaraton on karmeaa raastoa siksi, että siinä pitää mennä täysillä koko ajan, nyt huomaan, että sama ajatus on hiipinyt maratonillekin, ainakin sykkeiden osalta, sillä edellisen maratonin keskisyke oli anaerobisella kynnyksellä…

5km / 10km
En oikein osaa sanoa… Testilenkkinä vedin kympin tammikuussa lumisilla pyöräteillä; aivan hirvittävää, mutta viisi kilometriä saattaa olla vielä hirveämpää… Joten en osaa oikein valita, näin lyhyistä matkoista en ylipäänsä voi sanoa nauttivani, kun alusta loppuun mennään verenmaku suussa ja sykkeet maksimissa.

Maksimikestävyys / pitkä rauhallinen lenkki
Nuoruudessani harrastin aerobicia, jossa vedettiin tunti alusta loppuun maksimilla. Minulla on laaja maksimikestävyysalue pitkälti nuoruuden ”hölmöilyistä” johtuen. Molemmat puoltavat todellakin paikkansa juoksutreeneissä, mutta kyllä minä nautin erityisesti pitkistä rauhallisista lenkeistä. Uudessa harjoitusohjelmassa on ollut jopa viiden tunnin lenkkejä, jotka haastavat, mutta toisaalta ovat todella ihania. Olen ollut iloisesti yllättynyt siitä, että palaudun näistä pitkistä rauhallisista lenkeistä nopeasti.

Musat korvilla / ympäristön äänet
Ei varsinaisesti musta korvilla, mutta äänikirjat kylläkin! Musiikkia saatan kuunnella juoksikisoissa ja vetoharjoituksissa, mutta useimmiten kuuntelen äänikirjoja aivan kaikilla lenkeillä. Viime vuoden aikana kuuntelin yli sata äänikirjaa pääosin juoksulenkeillä.

Juoksutapahtumat / treenit riittää
Juoksutapahtumissa tapaa juoksuystäviä ja tutustuu oikeassa elämässä somessa jo tutustuneisiin tyyppeihin. Nautin juoksutapahtumien huumasta ja fiiliksestä. Polkujuoksukisoissa reitin varrella saattaa tutustua uusiin ihmisiin, ehtii vaihtaa kuulumisia ja pohtia juoksijan elämääkin yhdessä. Yhteisen kokemuksen ja matkan jakaminen yhdistää niin polkujuoksussa, rataultralla kuin maratonin jälkeen pesuhuoneessa. Olen ollut onnesta ymmyrkäisenä ja todella otettu, sen kerran  kun joku on uskaltautunut moikkaamaan minua ” bloggaajana” ja kiitellyt innostavaa blogiani.

Valmentajan ohjeilla / etsin tietoa itse
Rakastan sitä, että joku toinen sanoo, mitä pitää tehdä ja minä saan vain toteuttaa suunnitelman. Valmentajan ohjeilla harjoittelusta tulee monipuolisempaa ja niin kokonaisuudessaan, mutta myös juoksuun tulee selkeämmin peruskestävyys- ja vauhtikestävyysharjoituksia. Ne omat inhokitkin tekee, kun ohjelma käskee, ilman valmentajaa harjoittelu lähtee helposti yksipuolistumaan. Olen ollut todella tyytyväinen Jalanjälki juoksuvalmennuksen etävalmennukseen ja olen saanut huomata, että pystyn käskettäessä paljon enempään, mitä koskaan olen itsestäni kuvitellutkaan.

Polkujuoksu / kaupunkilenkki
Molemmat sopii mulle, niin kisoissa kuin treeneissäkin. Haluaisin olla polkujuoksija, mutta en ole siinä mitenkään erityisen hyvä, tarvitsisin polkujuoksuun paljon treeniä, erityisesti polkujuoksutekniikkaan. Silti luokittelen itseni pääasiassa polkujuoksijaksi ja kisaan mieluummin polkujuoksussa. Tarvitsisin enemmän harjoittelua juuri polkuoksuun, mutta helposti lähden kuitenkin tielenkille, kun se on niin paljon helpompaa…

Paikat jumissa / notkea kuin gepardi
Onhan ne paikat jumissa, mutta pääosin olen notkea. Minua on jopa kielletty venyttelemästä pitkiä lihaskudosta venyttäviä venytyksiä, koska ne voivat helposti kohdistua niveliin, jotka minulla ovat jo  valmiiksi lievästi yliliikkuvia. Nykyään ei yleisestikään suositella pitkiä venyttelyjä, vaan dynaamista venyttelyä, liikkuvuusharjoittelua, jota teen mielelläni, kunhan saan vain aikaiseksi aloittaa…

Venyttely / unohtui
Hmmm… Jos aivan rehellisiä ollaan, jos se minusta olisi kiinni, venyttely kyllä unohtuisi. Tästäkin syystä on oikein hyvä, että treeniohjelmaan on laitettu myös kehonhuoltoa.

Lyhyt lenkki / pitkä lenkki
Mikä on pitkä ja mikä lyhyt lenkki? Minulle alle kymmenen kilometrin lenkit ovat lyhyitä ja yli viidentoista kilometrin lenkit sitten jo niitä pitkiksiä. Välillään ollut aikoja etten oikein saa edes lähdettyä lenkille, jos se kestäisi alle tunnin, miksi edes lähteä, kun pitää lopettaa jo lähes saman tien 🤷‍♀️. Olen alkanut ymmärtää myös lyhyiden lenkkien merkityksen, mutta edelleen nautin siitä, että pääsen ihan oikeasti pitkikselle.

Aikainen aamu / myöhäinen ilta
Näistä en haluaisi valita kumpaakaan, mutta jos olisi pakko valita, ottaisin ehkä kuitenkin mieluummin myöhäisen illan lenkin. Olen aamu-uninen ja nukun mielelläni pitkään vapaa-päivänä, ennen töitä en millään voisi ajatella käyväni lenkillä. Iltaisin valvon usein liian pitkään, mutta iltaisin treenaaminen saa kehon kierroksille, enkä saa sitten nukuttua koko yönä. Kesäisin saatan käydä myöhemmin illalla lenkillä, kun ei ole niin kiire mennä nukkumaan ajoissa.

Ennen aamupalaa / aamupalan jälkeen
Aamupalan on usein varsin kevyt, joten vaikka lähtisin aamupalan jälkeen, saattaa se aamupala olla kahvi ja banaani. Joka tapauksessa haluan erityisesti juoda mutta yleensä myös syödä edes jotain ennen treeniä.

Yksin / porukassa
Pääosin juoksen yksin ja nautin siitä, että saan viettää aikaa itseni ja äänikirjani kanssa lenkillä. Useimmiten siis juoksen yksikseni ja nautin siitä. Joskus on kuitenkin todella mukavaa lähteä yhteislenkille ja vaihtaa kuulumisia lenkillä, jopa tutustua uusiin ihmisiin. Aikaisemmin kävin yhteislenkillä lähes viikoittain ja kivahan se sekin oli 🙂. Mitä tavoitteellisemmin harjoittelee, sitä tärkeämpää on kuitenkin pitää vauhti ja syketaso omalle harjoitukselle sopivana. Silloin yhteislenkillä juokseminen on haastavaa, kun vauhti muokkautuu porukan mukaan. Useimmiten yhteislenkillä sykkeeni on ollut minulle aivan liian korkealla, osin johtuen juttelusta juoksukavereiden kanssa, osin liian kovasta vauhdista suhteessa omaan kuntotasooni. Täällä meillä ei ole silloin ennen ainakaan ollut eri vauhtien ”lähtöryhmiä”, joten porukalla mentiin sitä vauhtia, mitä vetäjä veti.

Porrastreeni / mäkitreeni
Mäkitreeni ehdottomasti mieluummin. En ole oikein kummankaan treenin ihailija, mutta ymmärrän mäkitreenin hyödyllisyyden erityisesti polkujuoksijalle ja siksi sen teen, kun se ohjelmassa lukee.

Juoksumatto / ulos ja nastat jalkaan
Ulos säällä kuin säällä, näin on ollut jo pidemmän aikaa. Pakkasrajaa ulkoiluun ei ole, mutta kun asteet huitelevat reilusti alle -25˚c, niin ulkoilu vaihtuu juoksusta kävelyksi. Viime talven aikana taisin tehdä yhden juoksutreenin juoksumatolla. Ja vetotreenitkin ovat onnistuneet pikkupakkasilla aivan mukavasti.

Kuntosali / kotijumppa
Olen harrastanut salitreeniä aktiivisesti opiskeluaikanani. Tällä hetkellä salitreenailu on kuitenkin täysin tauolla johtuen tietysti osin koronasta, mutta myös siksi, että minua ei oikein kiinnosta harrastaa salilla sisäliikuntaa. Kotiin olen hankkinut käsipainoja, painoliivin, voimapyörän, kasan kuminauhoja ja muuta kamaa, jotta voisin tehdä lihaskuntotreenin kotona. Suunnitelmissa olisi tähän settiin ostaa vielä ainakin yksi painavampi kahvakuula. Ymmärrän toki saliharjoittelun hyödyn erityisesti maksimivoimaharjoitteluun,  joten uskon palaavani saliharjoitteluunkin vielä joskus.

Sataa, lenkki jää välistä / lenkille säällä kuin säällä
Jos ohjelmassa lukee juoksu, juoksen säällä kuin säällä ja ulkona. Tähän oikeastaan vastasinkin jo tuossa aiemmin. Oikeastaan mikään sää ei saa minua jättämään lenkkiä välistä, juoksu sateessa on esim jopa aivan huippua!

Vähän hikeä / paljon hikeä
Olen vähähikinen. En luonnostani hikoile kovin paljon, en myöskään yleensä tule punaiseksi kasvoiltani kovasta treenistä johtuen, ennemminkin kasvoni muuttuvat valkoisiksi kovan treenin aikana. 

Helle / Vesisade
Kehoni ei ole kovinkaan tottunut helteeseen. Mieluummin juoksen virkistävässä kesäsateessa kuin paahtavassa auringossa.

Metsä / asvaltti
Molemmat käyvät hyvin! Rakastan juoksu niin metsässäkin tiellä. Toisinaan valitsen maaston mielentilan mukaan, useimmiten harjoituksen mukaan. Koskapa päätavoitteeni on tällä hetkellä polkujuoksussa, tulee polkujuoksua yhä enemmän harjoitusohjelmaan kisan lähestyessä. Vetotreenit teen kuitenkin pääasiassa tiellä, ellei niitä erikseen kehoiteta tekemään poluilla.

Tuliko valinnoissani yllätyksiä? Mitä sinä valitsisit? Kerro kommenteissa tai listaa vaikka omaan blogiisi ja käy linkkaamassa vastauksesi kommentteihin. Olisi huippua kuulla, millaisia vastauksia sinä kerrot näin pareihin ja ennen kaikkea, mitä uutta saan tietää sinusta näiden kysymysten avulla ☺️.

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä  sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys