Huhtikuu vaihtui toukokuuhun ja maailma muuttui hieman muutenkin. Erityisesti etäkoulun päättyminen tällä erää on puhuttanut ympäri Suomea. Meillä lapset ovat erittäin tyytyväisiä päästessään kouluun ja erityisesti, kun pääsevät näkemään ystäviään ja opettajiaan. Me vanhemmat emme oikein tiedä, miten asiaan suhtautua. Onhan se mukavaa, että lapset pääsevät taas tavalliseen arkeen ja tavallisen koulun rutiineihin kiinni, mutta silti mietityttää se valtava kontaktien lisääntyminen ja kuinka noita lapsia saadaan pidettyä tarpeeksi etäällä toisistaan. Nyt en kyllä yhtään kadehdi opettajia, jotka joutuvat taas todella kovaan paikkaan.

Omalla kohdalla huhtikuu on mennyt vallan mainiosti liikunnan osalta. Huhtikuu on pitkä kuukausi ja siihen on mahtunut niin talven viimeiset hiihdot kuin kevään ensimmäiset suunnistuksetkin – yhteensä liikuntaa kuukauteen on tullut jopa hieman yli 58 tuntia. Juoksukilometrejä karttui 254.6 ja yhdessä kävelyn kanssa kilometrejä kertyi jopa 330.5. Huhtikuu on ollut aktiivinen kuukausi, olen työmatkapyöräilyn ansiosta liikkunut päivittäin ainakin sen pyöräilyn verran.

Myös kuukauden vaihtavalla viikolla olen ehtinyt harrastaa monipuolista liikuntaa. Työmatkapyöräilyn lisäksi, olen pyöräillyt ensimmäisen lukkopolkimilla vedetyn pyörälenkin, kävellyt ja juossut niin poluilla kuin tielläkin ja käynyt metsästämässä rasteja omatoimisuunnistuksessa.

Maanantaina kävin viikon kävelylenkillä (1:27:03, 8.55 km, avg 104 bpm). Alkaa tuo esikoisen kävelyinto hiipua, sain kävellä tällä kertaa nimittäin koko lenkin itsekseni. Toisaalta, hän on kovasti innostunut keppariharrastuksestaan ja käy ulkoiluttamassa keppareita kävellen ja kotipihassa esteitä hypellen lähes päivittäin ja on näin ulkona monta tuntia päivässä. Taidan silti yrittää seuraavalla kerralla saada hänet edes hetkeksi lenkkiseuraksi, on niin mukava vaihtaa kuulumisia välillä kahdestaan nuoren neidin kanssa.

Tiistaina töiden jälkeen kävin jo valmiiksi väsyneenä ja rasittuneena lenkillä (55:02, 8.24 km, avg 140 bpm), keskiviikkona tilanne taisi olla sama. (1:10:08, 10.37 km, avg 141 bpm). Välillä mietin, onko näitä pikkuisen liian rankkoja ja kuluttavia lenkkejä järkevä tehdä työpäivän päälle, mutta toisaalta kuitenkin tarvitsen päästä ulos ja nauttimaan juoksusta – ovat siis tarpeen ainakin pääkopalle. 

Torstaina lähdin juosten ensin omatoimisuunnistuksen lähtöpaikalle, siellä kellotin kierroksen niin, että suunnistukseen meni aikaa noin 34 minuuttia. Kello tosin oli automaattipysähdyksellä ja kun jäin ihmettelemään ja etsimään rastia, kello pysähtyi. Todellisuudessa aikaa meni siis huomattavasti enemmän. Maalin jälkeen juoksin vielä kiertotietä kotiin, joten kokonaisuudessaan olin liikkeessä aivan himpun vaille kaksi tuntia (1:21:41, 10.93 km, avg 137 bpm). Kellosta loppui akkukin hieman ennen kotia. Ajattelin alkaa rukkailla tuota aikaa ja matkaa, mutta lopulta totesin, että antaapa olla, ei minun liikkuminen niin kilometrin tai minuutin päälle ole 🙂.

Perjantaina aamupäivällä tein simanosto-pyöräilylenkin  kauppaan (26:54, 7.18, avg 118 bpm)  kiertoteitä. Oli jäänyt hieman viimetinkaan tuo siman hankkiminen… Lähdimme perheellä Vappuretkelle miehen löytämälle laavulle, jossa ei ollut ketään muita kuin me koko retkemme aikana. Jätimme auton hieman kauemmaksi, jotta saimme kävelytettyä lapsia edes vähän pidempään ennen laavulle saapumista. Juhlimme siis Vappua lähinnä makkaran, munkkien ja vaahtokarkkien voimalla. Retkeilyn jälkeen yritin saada pihan lumikinoksia hieman pienemmäksi lapioimalla niitä (27:52, avg 109 bpm) ja sen jälkeen lähdin vielä lenkille (1:30:23, 12.69 km, avg 137 bpm).

Lauantaina päivä meni siivoillessa niin sisällä kuin ulkonakin. Hieman illemmalla lähdin pyöräilemään kevään ensimmäisen lenkin pyöräilykengillä, jotka kiinnittyvät lukkopolkimiin.  (2:12:12, 44.09 km, avg 125 bpm). Lukkopolkimilla pyöräillessä polkemiseen ja erityisesti nostovaiheeseen saa voimaa, jolloin pyörä liikkuu nopeammin, mutta myös lihaksia pystyy käyttämään aktiivisemmin. Oma pyöräni on rungoltaan ja renkailtaan maastopyörä, joten en pääse sillä sellaisiin vauhteihin, mihin voisi maantiepyörällä päästä.

Sunnuntaina mies teki sellaisen oudon ehdotuksen, että lähdettäisiin yhteiselle lenkille – hetken asiaa pohdittuani totesin, että tilanne voisi olla enemmänkin mahdollisuus kuin uhka 😅 Usein meillä on niin eri tahti lenkillä ettei meillä ole mitään saumaa lenkkeillä yhdessä, mutta nyt kun mies vielä palauttelee edellisen sunnuntain ultralta, voimmekin lähteä yhteiselle lenkille 👌🏻 Huomasin lenkillä olevani aikamoinen polkujen prinsessa. En millään olisi halunnut kastella jalkojani mudassa ja rapakoissa, selitinkin miehelle, että en halua kastella kenkiä treeneissä, mutta kisoissa menen suorinta reittiä kohti maalia (51:08, 6.32 km, avg 136 bpm)… Sitten kun kenkä hörppäsi kunnolla vettä, jäätävä vesi tuntuikin vain mukavalta virkistykseltä. Mies jatkoi omaa polkulenkkiään, kun minä lähdin kipittämään vielä pikaista vauhtilenkkiä tielle (46:37, 8.02 km, avg 150 bpm), olipa mukava saada kaksi hyvää ja erilaista treeniä putkeen.

Tämän viikon liikunnat kokonaisuudessaan olivat 14 tuntia ja 15 minuuttia, kilometrejä viikkoon kertyi 147.08, joista juoksua oli56.6 kilometriä. Reipas ja monipuolinen viikko takana. Mitähän sitä ensi viikkoon keksisi?

Keväisin terveisin,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.