Talviloma Lapissa ja totaalilepoa flunssassa viikolla 10

Niinhän siinä sitten kävi, että talviloma meni täydellisessä levossa hirmuisen flunssan kourissa. Saavuimme Muonioon maanantai-iltana, automatka oli mennyt jonkinmosessa horroksessa, kuumetta en millään saa itselleni mitattua, alilämpöä (esim. 34.4˚c) useamminkin. Kerran matkan aikana nousin autosta, Oulun XXL:ssä tietenkin, sekin pysähdys meni lähinnä hyllyihin nojaillessa. Itselleni en jaksanut katsoa mitään, onneksi mitään akuuttia tarvetta ei ollutkaan. Muut pysähdykset istuin autossa ja yritin vain selvitä.

Taidan olla ensimmäisen kerran kunnon flunssassa Polar V:n hankkimisen jälkeen – vaikka en täysin luotakaan tuohon Yöunen mittaukseen, kello selvästi reagoi aivan oikein näihin flunssaisiin öihin. Yöunen laatu on on ollut viimeisen viikon ajan aivan todella huonoa, vaikka unta on tullut kohtuullisen paljon.

Tiistaina muu perhe lähti hiihtämään upeaan auringonpaisteeseen, minä jäin makaamaan sohvalle nenäliinavuoren kanssa. Ikkunasta ihailin aurinkoista ja lumista maisemaa. Keskiviikkona luulin hetken olevani jo paremmassa kunnossa ja lähdin hiihtoretkeläisiä vastaan kävellen. Puolisen tuntia rauhallista kävelyä ja jutustelua oli aivan riittävästi liikuntaa tähän olotilaan. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämmittikin jo mukavasti.

Torstaina ei enää ollutkaan niin valoisa ilma, oikeastaan koko torstain tuli taivaan täydeltä lunta. Tämäkin päivä meni lähinnä sohvalla ja YLE areenasta sairaalasarjoja, Casualty ja Holdy Cityn sairaalaa, katsellessa. Entinen elämä sairaanhoitajana on näköjään jättänyt minuun tällaisen ikuisen sairaalasarjojen kiinnostuksen. Perjantai-aamu valkeni taas täydellisen kirkkaana ja aurinkoisena. Meidän revohka suuntasi kuitenkin auton nokan kohti Oulua ja Kajaania. Kirkas päivä autossa, niin kirkas, että silmiin ja päähän sattui, oikein hyvä ajokeli kuitenkin. Olin suunnitellut auttavani auton ajamisessa, mutta täytyy kyllä sanoa, että näillä voimilla oli parasta vain istua apukuskin paikalla.

Flunssan myötä olen menettänyt totaalisesti makuaistini, mikään ei maistu miltään. Ei tee oikein mieli syödäkään mitään, kun ei yhtään maista eikä tosiaankaan haista mitään. Ainoat mitkä ovat tuntuneet jotenkin syömisen arvoisilta, ovat olleet viinirypäleet, jotka tuntuvat suussa mukavan rapeilta ja jotenkin tuoreilta, voiko joku muuten tuntua tuoreelta 🤔. Maha kuitenkin muistuttelee kurnimisellaan, että syöminen on elintärkeää, vaikka mitään ei teekään mieli. Olen siis muistanut syödä aina silloin tällöin, mutta ilmeisesti tästä flunssasta tuli aivan huomaamatta pienimuotoinen dieetti. Tuntuu täysin turhalta syödä mitään herkkuja, menevät aivan hukkaan kun niitä ei maista. Mietin, että jos makuaisti puutuisi, ihminen söisi todennäköisesti varsin terveellisesti eikä mielihaluja juurikaan olisi. Luulen, että vihannesten kauniit värit saisivat syömään niitä ja muutenkin ruuan ulkonäkö vaikuttaisi vielä enemmän siihen, mitä haluaisi syödä, jos ei maistaisi mitään. Toisaalta, kyllä minulla teki mieli kahvitauolle pysähdyttäessä Omarmunkkia, en tosin sitä yleensäkään usein syö, mutta nyt ei edes harmittanut, kun ei se olisi maistanutkaan miltään.

Lauantai ja sunnuntai kotona ovat menneet lähinnä palautuessa ja edelleen flunssaa potiessa. Voimia mihinkään urheilusuoritukseen ei todellakaan ole, mutta myös aivan kauppareissu tai jauhelihan paistaminen ovat tuntuneet suurelta ponnistukselta. Sarvikuonolla kannuttaminen on ollut viimeisen viikon aktiiviharrastukseni, lima onneksi irtoaa poskionteloita myöten. Loman määrästä päätellen vointi alkaa parantua ja sairastetun lomaviikon jälkeen olenkin valmis taas palaamaan  kohtuullisen terveenä töihin 😅. Viikonloppuna olen pitkästä aikaa ottanut kutimet esiin, kun ulkoilusta eikä oikein mistään muustakaan tule mitään. Jospa saisin tuon ”juoksuhameen” valmiiksi vielä tämän talven pakkasille.

Ensi viikko alkaa edelleen rauhallisesti levolla, jos vointi sallii, voisi keskiviikkona haaveilla vaikkapa kävelylenkistä. Siihen mennessä ehtii kutoa jo monta kierrosta hametta valmiiksi – löytyy tästäkin flunssasta jotakin positiivista – on myös tullut todella levättyä lomalla.

Aurinkoista viikkoa teille,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Flunssa viikolla 9 ja helmikuun hippailut

Viikko alkoi mukavasti Polarin juoksuohjelmasta innostuneena 🤸‍♀️. Juoksuohjemassa on minun makuun ja juoksuideologiaani nähden hiukan liian paljon vauhtikestävyysharjoituksia. Haluaisin päästä nimittäin totuttamaan ideologiaa: ’kevyet kevyinä ja kovat kovina’. Joka tapauksessa juoksuohjelman kalenterissa oli tälle viikolle päivittäin suunniteltuja harjoituksia, jotka oli helpposti muokattavissa omiin tarpeisiini. Sitten alkoi tulla flunssan oireita eikä juoksuohjelman noudattaminen onnistunut tietenkään sairaana. Keräilen itseäni taas täällä sohvan nurkassa, huomenna maanataina on suunnitteilla lähteä kohti pohjoista ja omatoimista ”hiihtoleiriä” suunnittelin keräileväni oikein kunnolla hiihtokilometrejä, mutta nyt ainakin flunssa tuntuu vain pahenevan, joten jää nähtäväksi meneekö talvilomaviikko kokonaan sairastellessa.

Maanantaina kävin juoksemassa juoksuohjelman mukaisen keskipitkän juoksun, jossa ensimmäinen 10 minuuttia oli lämmittelyä peruskestävyysalueella (pk1-2) ja juoksua vaihtikestävyysalueella (vk3) 40 minuuttia, lopuksi vielä jäähdyttelyä peruskestävyysalueella 5 minuuttia. Kokonaisuudessaan treenistä tuli 55 minuuttia 8 sekunttia , 8.59 kilometriä, keskisykkeellä 147 bpm. Treenin päälle kolailin pihaa vajaa kymmenisen minuuttia (avg 107 bpm).

Tiistaina kuljettelin lapsia ympäri kaupunkia enkä oikein ehtinyt lenkille, joten tein kotona hieman muunnellun voimaharjoittelun, Polarin YouTube-videon voimaharjoittelun kolme eri tasoa (20:10, avg 108 bpm).

Keskiviikkoiltana tein itselleni hyvin tavallisen lyhyehkön peruskestävyystreenin – näillä sykkeillä ja tällä vauhdilla selvästi vedän usein nämä peruskestävyystreenit (1:08:49, 9.17 km, 135 bpm).

Torstaina olinkin töitten jälkeen aivan valmista kauraa, kaaduin sohvalle ja torkuin illan – kurkku oli turvonnut ja mittailin lämpöä, joka ei tosin noussut, vaikka oireita oli. Perjantaina olin poikkeuksellisesti töissä, pitkä lenkki ei olisi tuolloin tullut kysymykseenkään flunssan oireista johtuen. Yöllä yskä piti minua hereillä, mutta päivällä vointi ei ollut ollenkaan niin huono, kuin edellisen illan olo ja yö antoi ymmärtää. Kävelin töistä kotiin, auto kun oli huollossa. Rauhallinen kävely ulkoilmassa piristi kummasti (34:28, 2.84 km, avg 108 bpm).

Lauantaina nuha yltyi pahemmaksi ja vointi muuttui selvästi flunssaiseksi, silti kävelimme lasten kanssa kauppaan ja leivoimme päivälliseksi pitsaa. Tuli muuten herkullista 🙂.

Helmikuussa liikuntaa on tästä loppukuun flunssasta huolimatta tullut 40 tuntia ja 39 minuuttia, kilometrejä kertyi yhteensä 243.5, joista juoksua kylläkin vain 151.7 kilometriä, mutta yhdessä hiihdon kanssa kestävyysurheiluliikuntaa on tullut 190. 2 kilometriä. Liikunta on kuitenkin ollut monipuolista, juoksun lisäksi kävelyä, uintia, hiihtoa, lihaskuntoharjoittelua, coretreeniä ja liikkuvuusharjoittelua. Näillä pohjilla olisi nyt hyvä lähteä kasvattamaan juoksun osuutta kohti toukokuun Karhunkierrosta, ensin pitää kuitenkin hoitaa tämä flunssa kuntoon. Olen vihdoinkin saanut taottua itselleni päähän, että on parempi levätä vaikka viikko, kuin tehdä yksi treeni flunssaisena. Se flunssainen treeni voi tuhota pitkän työn, mutta lepoviikko sairaana ei tuhoa mitään, ennemminkin antaa keholle aikaa palautua ja valmistautua terveenä tehtäviin treeneihin.

Aivan mahtavaa maaliskuuta ja lomaviikkoa, jos sinulla sellainen on!

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys