Oikeasti kevyttä viikolla 10


Juoksuohjelmassa* tämä viikko oli merkitty kevyeksi viikoksi. Edellinen kevyt viikko meni öveksiksi liian juoksemisen ja lähes kolmen tunnin kolaussession vuoksi… Nyt ajattelin aivan tosissani pitää kevyen viikon kevyenä ja aika hyvin siinä omasta mielestäni onnistuinkin, ainakin treenit ovat pysyneet hienosti peruskestävyysalueella. Tämä viikko oli muutenkin kevyt viikko, sillä vietimme lasten kanssa talvilomaviikkoa, minä kävin töissä tiistaina, muuten olemme olleet lomalaisia ja kaksi nuorimmaista ovat käyneet uimakoulussa.

Maanantaina tein viikon ensimmäisen avainharjoituksen, joka oli matalatehoinen tunnin juoksulävely (1:15:51, 9.01 km, avg 125 bpm), jonka tein osaksi lapsen uimakoulun aikana ja lopun treenistä tein, kun olimme tulleet kotiin.

Tiistaina kävelin töihin (24:31, 2.52 km, avg 121 bpm) mukavassa pikkupakkasessa ja töistä kotiin hieman pidempää reittiä (53:33, 4.8 km, avg 105 bpm). Kävely töihin onnistui, koska tälle viikolle ei ollut sovittu asiakaskäyntejä. Illalla tein liikkuvuus- ja venyttelytreeniä, vasemman jalan pakara ja takareisi olivat selvästi ärtyneet kävelystä.

Kesikiviikon kävelytreenin tein uimakoulun aikana (40:48, 4.01 km, avg 112 bpm) ja myös torstaina uimakouluaika oli kävelyaikaa (54:07, 5.28 km, avg 115 bpm). Päivällä yritin saada pakarajumia hellittämään pienellä dynaamisella veyttelyllä (10:45, avg 90 bpm). Illalla lähdin innokkaana sauvakävely-yhteislenkille, mutta sainkin kävellä aivan yksikseni, sauvakävely ei ollut innostanut muita polkujuoksijoita yhteislenkille (1:40:55, 10.29 km, avg 121 bpm). Rauhallisella kävelyllä sain muutaman upean otoksen joenrantamaisemista.

Perjantaina tein viikon toisen avainharjoituksen, jossa ensin kävelin reippaasti puolisen tuntia, sitten juoksin kevyesti puolisen tuntia ja lopussa tein viisi 20 metrin rentoa juoksuvetoa puolen minuutin palautuksilla, loppuun tein vielä 15 minuutin loppuverryttelyn kevyesti juosten (1:18:13, 10.08 km, avg 128 bpm).

Lauantaina kävin pienellä happihyppelyllä (38:02, 5.03 km, avg 136 bpm). Koko aamupäivän oli satanut pienesti lunta, lapset olivat käyneet miehen ja vieraiden kanssa pulkkamäessä, minä jäin kotiin tekemään lounasta. Kun aurinko sitten iltapäivällä pilkisti pilven lomasta, lähdin salamana lenkille.

Sunnuntaina juoksin pulkkaa vetäen hakemaan nuorimmaista kaverisyntymäpäiviltä, sieltä kävelin kotiin vetäen tanssikilpailun voittanutta neitosta kotiin ja kävin vielä pienen juoksulenkin (1:03:04, 6.94 km, avg 132 bpm).

Kävely on selvästi eri laji kuin juoksu. Jalkani eivät olleet todellakaan tyytyväisiä tähän muutokseen. Ilmeisesti selvästi kantapäävoittoisempi askellus kävellessä ärsyttää pakara- ja takareisialuetta niin paljon, että kyseinen vasemman jalan jo hieman ärtynyt alue on ottanut kävelystä ikävästi itseensä. Kävely ärsytti kyseistä aluetta niin, että koko vasen jalka puutui jalkaterää myöden. Venyttelin aluetta dynaamisella venytyksillä ja hieroin pakara-alueen triggerpisteitä HihgBallerilla. Selvästi siis juoksussa päkiävoittoisempi askellus pitää tuon vasemman pakaran ja takareiden oireilun aisoissa.

Koko viikon kilometrimäärä oli 58.1. Ei niin kovin paljon vähemmän kuin tavallisena viikkona, tälle viikolle tuli kuitenkin juoksua vain 28.5 kilometriä, mutta kävelyä varmaan enemmän kuin milloinkaan ennen; 29.1 kilometriä. Viikkoon tuli liikuntatunteja 9 tuntia ja 26 minuuttia. Kokonaisuudessaan viikon sykekäyrä näyttää oikein mukavalta peruskestävyystreenin suhteen:

Aika hieno ja rento viikko, eikö? 🙂

– Maijaliisa

*Juoksuopiston 16 viikon polkujuoksuohjelma saatu blogin kautta.

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook // Instagram // Twitter // YouTube

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Juoksu ja keho

Facebookin ihmeellisestä maailmasta, eräästä juoksuryhmästä, löysin tällaisen loistavan ajatelman:

”Mitä enemmän juoksen, sitä enemmän rakastan kehoani. En siksi, että se olisi täydellinen, kaukana siitä, mutta siksi, että jokainen kilometri jonka juoksen, todistaa minulle, että kehoni pystyy sellaiseen, jota en koskaan uskonut mahdolliseksi”.

Kun aloitin juoksun lähes viisi vuotta sitten, painoin paljon enemmän. En ollut liikkunut juurikaan muutamaan vuoteen. En pitänyt kehostani, olo oli raskas ja voimaton. Lapset rakastivat hyllyvää vatsaani, sitä oli mukava leipoa ja hauskaahan se minustakin oli. En silti pitänyt kehostani, en ollut koskaan aikaisemmin ollut niin iso, lukuunottamatta raskauksia. Olin ennen pitänyt itseäni hoikkana ja urheilullisena, silti olin aina löytänyt jotakin vikaa kehostani ja pyrkinyt muokkaamaan sitä kohti jotakin kuvitelmaani, johon en koskaan olisi voinut päästä.

Nyt juoksua on takana siis jo useampi vuosi, paino laski nopeasti ruokavaliomuutoksen ja juoksun avulla. Paino laski liikaakin, kun innostuin nopeasta painon putoamisesta enkä osannut enkä halunnut reagoida vaa’an lukemaan riittävällä vakavuudella (tästä voit lukea lisää aikaisemmasta postauksestani ja Sport-lehden artikkelista).

Herättyäni tilanteeseeni ruokavaliokyttääminen ja kaloreiden laskeminen saivat väistyä, tavallinen terveellinen ruokailu ja juoksu jäivät ja tasapainottivat elämää. Edelleenkin välillä suhde syömiseen, ruokavalioon ja herkutteluun hakee tasapainoa, mutta suhde kehoon on pysynyt armollisena juuri juoksun vuoksi. Ehkäpä myös ikä on tuonut armollisuutta omaa kehoa kohtaan, silti olen aivan varma, etten nauttisi olostani kehossani, jos en olisi löytänyt juoksuharrastuksen tuomaa toisenlaista suhtautumista liikuntaan ja kehooni.

Suhtautumiseni liikuntaan on muuttunut, vaihtanut kulmaa – karkeasti jaotellen voisi sanoa, että ennen juoksin, jotta laihtuisin. Salilla kävin ja kotona jumppasin, jotta voisin  muokata lihaksiani ja näin ulkonäköäni. Nyt juoksen, koska nautin siitä, koska haluan tulla paremmaksi juoksijaksi. Salilla käyn ja kotona jumppaan siksi, että kehoni toimisi paremmin juostessa, jotta lihakseni kannattelisivat juoksuasentoa paremmin, jotta jaksaisin juosta enemmän, paremmalla tekniikalla.

Enää en hae kehostani ulkoisia virheitä, rakastan kehoani, joka on niin vahva, että antaa minun juosta ultramatkoja. Hoidan kehoani rakkaudella, jotta se pystyy toimimaan pitkillä matkoilla ja antaa minun saavuttaa suurempia, mitä koskaan olin kuvitellutkaan!

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook // Instagram // Twitter // YouTube

Hyvinvointi Liikunta Terveys Ajattelin tänään