Kisasuunnitelmia kesälle – aivan NUTSia ja Challengea ;)

Tämä alkuviikko on mennyt flunssan kourissa kotisohvalla, tai no tietysti olen töissä käynyt ja muuten kaikki hommat hoitanut, treenaamaan en ole päässyt ja siksi tuntuu kuin ylimääräistä aikaa olisi vaikka muille jakaa. Mitä ne muut ihmiset tekee tällä ajalla, jonka minä käytän juoksemiseen ja treenaamiseen? Ehkä siivoavat, lukevat, laittavat ruokaa, ovat ystävien kanssa? 

Nyt on kuitenkin hyvää aikaa vielä vähän miettiä kesän kisasuunnitelmia.

Nuts Pallas-Hetta 55 km

Lastenhoito-ongelma alkaa selvitä ja heinäkuun puolenvälin Nuts Pallas-Hetta polkujuoksu näyttää sen suhteen onnistuvan. Muuten onkin sitten vielä kaikki suunnitelmat kisan osalta levällään kuin enot veneessä 🙂 Vähitellen on alettava tekemään kisasuunnitelmia ja tutustuttava vaikkapa siihen reittikarttaan edes sen verran ettei huoltojen sijainnit tule kisassa vastaan yllätyksinä :D. Kauden ensimmäiseen polkujuoksukisaani Pallaksella (15.7.) on enää himpun reilu viisi viikkoa aikaa, joten johan tässä kohta saa alkaa kevennellä kisaa kohti… apua! 

Pallas – Hetta -reitti on minulle tuttu nuoruudesta, silloin olen sen vaeltanut kaveriporukalla. Muistan erityisesti Pyhäkerolle nousun, joka tuntui aina vain jatkuvan ja jatkuvan. Aina kun luuli, että huippu on seuraavan nyppylän päällä, tuli uusi  ja taas uusi nyppylä. Kun vihdoin pääsimme Taivaskeron laelle, olimme niin uupuneita ettemme jaksaneet muuta kuin nauraa kippurassa. Ja olenhan minä koko lapsuuteni ja nuoruuteni ihaillut upeita Pallaksen maisemia. 

29FE1B86-7D8F-40DE-BA63-9E6B92A528B4.jpeg

Pallaksen polkujuoksu on osa Buff Trail Tour polkujuoksusarjaa, johon kuuluvat myös jo juostut Bodom Trail 21 km, Nuts Kahunkierros 53 km, jonka juoksin viime vuonna (kisarapsan voit lukea täältä).  Uutena tänä vuonna mukaan ontullut Aulanko Tower Tail 22 km (30.6.). Sarjaan kuuluvat myös Pyhän Tunturimaraton 42 km (11.8), Nuuksio Classic Trail Marathon 42 km (1.9.) ja Vaarojen Maraton 43 km (6.10), jonka juoksin myös viime vuonna (kisarapsa täällä). Pikkusen kutkuttaisi kyllä Vaarojen Maraton tänäkin vuonna, viime vuoden pettymyksen jälkeen, mutta luulen että ne karkelot on jätettävä tällä kertaa väliin.

Vuokatti Trail Challenge 57 km

Toinen tämän kesä iso haaste on Vuokatti Trail Challenge, joka juostaan 8.9. upeissa Kainuun maastoissa. Vuokatti Trail Challenge on oma kilpailunsa, jonka järjestää paikallinen Kainuun Liikunta, yhteistyössä samaan aikaan vietettävän Halti Outdoor Weekendin kanssa. Kisamatkoina ovat 22 km:n, 42km:n, 57 km:n ja 115 km:n polkujuoksut. Suunnitelmissa on tällä hetkellä juosta juuri tuo 57 kilometriä, mutta pidän vielä mahdollisena myös 42 kilometrin matkaa. Paljon riippuu siitä, miten Pallaksen juoksu menee, miten palautuminen onnistuu ja miten hyvin pääsen jatkamaan treenaamista kohti uutta kisaa. 

En ole juossut kovin paljon Vuokatin maastoissa, vaikka olen asunut jo lähemmäs kymmenen vuotta Kainuussa. Kesän aikana aion kuitenkin käydä selättämässä Vuokatin legendaariset 13 Vaaraa, ne jotka jokaisella reitillä ylitetään. Jos Vaarojen valloitus ei kaikkinensa onnistu, niin joka tapauksessa otan kesän aikana Vuokatin maastot haltuun ja laitan raporttia tulemaan kisareitiltä jo etukäteen.

AC168E29-E2ED-4E22-B80E-88B545ECD3B0.jpeg

Vaikka molempien kisojen nousumetrit ovat kohtuullisen samanlaiset, (Vuokatissa nousua karttuu 57 kilometriin 1720 nousumetriä, kun Pallas – Hetta -reitillä 55 kilometriin nousua kertyy 1620 nousumetriä) poikkeavat reittien profiilit toisistaan varsin paljon. Pallaksella nousut ovat tunturimaiseman tapaan kohtuullisen loivia ja usein juostavaa sekä alas että ylöspäin. Toki pitkät nousut haastavat tällä reitillä ja alun laskettelurinnettä ei kannata spurtata ylös juosten tällä kunnolla. Myös rakkakivikko haastaa juoksijaa Pallas – Hetta -reitillä. Vuokatissa puolestaan loppupään 13 Vaaran ylitys laittaa juoksijan käyttämään jopa nelivetoa, niin jyrkkiä nousuja ja laskuja reitin loppupää tarjoaa polkujuoksijalle. Kisat ovat kilometrimäärältään siis lähes yhtä pitkät (polkujuoksussa kilometrejä ei lasketa niin kovin tarkkaan…), onkin mielenkiintoista nähdä, miten reittiprofiili vaikuttaa loppuaikaan ja miltä eri tyyppiset reittiprofiilit tuntuvat kehossa ja juoksussa. 

Kuinka kesän kisasuunnitelmat alkavat muotoutua? Miltä kuulostaisi Vuokatti Trail Challenge? Pistäpä 8.9. päivämääärä mieleen ja ala pohtia, jos vaikka lähtisit kisailemaan poluille upeaan Kainuuseen 🙂

– Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli

Maratonvauriot ja palautuminen viikolla 22

Huh, mikä viikko! Tänään, sunnuntaina, eräs someton ystäväni kysyi, miten maraton meni… Hetken aikaa päässä löi aivan tyhjää, tällä viikolla on tapahtunut niin paljon, että maratonista tuntuu olevan ikuisuus! Elimistö ei ole vielä kuitenkaan unohtunut maratonia ja tämän viikon muut tapahtumat eivät ole kyllä olleet auttamassa palautumisessa. 

Hyvin rakas ja läheinen ihminen todettiin vakavasti ja parantumattomasti sairaaksi. Hän on elänyt upean, hyvän, pitkän ja kokonaisen elämän ja on tässäkin tilanteessa täysin rauhallinen. Me muut suremme jo nyt, vaikka aikaa voi olla vielä vaikka vuosikin tai sitten ei. Eihän meistä kukaan tiedä seuraavaa päiväänsä. Samaan aikaan, kun itse olin siis matkalla pohjoiseen, jossa vietin maanantain ja tiistain rakkaiden sukulaisten kanssa, mies joutui lähtemään kaikkien lasten kanssa Ouluun, Oulun yliopistolliseen sairaalaan, koska esikoisella epäiltiin pahanlaatuista bakteeritulehdusta silmässä. Tämä oli onneksi väärä hälytys, seuraavana päivänä todettiin, että silmässä oli vain voimakas allerginen reaktio. Silti tämäkin oli aikamoinen stressitekijä, varsinkin, kun itse olin toisella puolella Suomea. 

Alkuviikko, maanantaista keskiviikkoon meni fyysisesti levossa, henkisesti oli sitten kovaakin kovempaa settiä. Omaa kehoa ei ehtinyt juurikaan kuunnella. Kaikki paikat oli sunnnuntaina vielä kipeänä, mutta jo maanantaina lihakset toimivat kohtuullisen hyvin. Palautuminen lähti siis hyvin käyntiin. Toisaalta kisan jälkeisiin päiviin tuli roppakaupalla henkistä stressiä, äkillistä matkustamista ja valtaisia tunnevyöryjä. 

Maratonvaurioita alkoi löytyä vähitellen ympäri kehoa, vaikka maratonin aikana en niitä ollut huomannutkaan. Pitkästä aikaa osa varpaiden kynsistä tummui ja sykevyö aiheutti nirhauman selkään. Minulla on toppi Shock Absorberilta, johon saisin sykesensorin kiinni, mutta en tajunnut sitä käyttää maratonilla. Myös vasemman jalan akillesjänne/nilkka on tuntunut jäykältä, se ei maratonilla kyllä juurikaan vaivannut, tai en ehtinyt siihen muiden jalkavaivojen vuoksi kiinnittää huomiota. Muistan kyllä jossakin välissä nilkkakipua miettineeni…

Torstaina pyöräilin suunnistuspaikalle (7:38, 2.14 km, avg 104 bpm) ja suunnistimme koko perheen voimin lyhyen sprinttiradan (23:43, 1.94 km, avg 114 bpm). Jouduin jättämään suunnistuksen kesken,  jotta ehdin pyöräillä polkujuoksuporukan yhteislenkin alkuun (7:23, 1.80 km, avg 119 bpm). Yhteislenkin aikana huomasin, ettei kroppa ole selvästikään vielä palautunut maratonista. Sykkeet nousi helposti ja huomaamatta vauhtikestävyyden puolella, vaikka vauhti olisi edellyttänyt peruskestäyyssykkeitä (37:45, 5.44 km, avg 142 bpm). Myös jaloissa, sisäreisissä, alkoi nopeasti tuntua lihaskipua hetken juoksun jälkeen. Kaverit jäivät tekemään sadan metrin vetoja, kun minä lähdin takaisin kotiin. Minulla ei ollut mitään saumoja edes yrittää vetoja, sen verran voimattomilta jalat tuntuivat.

Perjantain palauttavana liikuntana toimi jo varsin pitkään mittaan kasvanut ruohon leikkaaminen (45:53, avg 104 bpm). Pihan kukat ovat jo upeassa loistossaan ja muutaman vuoden kasvanut pionikin on kasvattanut ensimmäisen kukintonsa nupulle. 

7A697238-EF14-4C10-B1FB-CB441059F21B.jpeg

Lauantaina loppui kahdelta vanhimmalta lapselta koulu ja kävimme juhlan kunniaksi Sotkamon Hiukassa heittämässä talviturkit… Siis lapset heittivät, en tokikaan minä :). Retken jälkeen kävin pyöräilemässä kesän ensimmäisen pidemmän pyörälenkin (1:27:44, 28.67 km, avg 122 bpm). Pyöräily on loistavaa peruskuntoilua, jopa minullakin pysyvät sykkeet maltillisina pyöräillessä.

8EFE3BB6-D326-48CF-AFAA-67304890CBAF.png

Sunnuntaina kävin juoksulenkillä (1:17:07, 10.11 km, avg 137 bpm), joka oli suunnitelmissa pitää palauttavana treeninä, mutta juoksuksihan se meni ja treenistä tuli  peruskestävyystreeni, siinäkin suhteessa olisi saanut olla hieman matalammat sykkeet, mutta minkäs teet, kun tossu vie naista eikä nainen tossua 🙂

8D9C43CF-6E91-4678-A384-6B77B2A4C05B.png

Viikon liikuntakilometrit kokonaisuudessaan olivat 50.8 kilometriä ja aikaa urheiluun käytin palauttavalla viikolla 4 tuntia ja 37 minuuttia, juoksua tälle viikolle tuli 17.5 kilometriä.

Tähän asti treenien kiintopiste on ollut Maratonajan parantaminen (parantui 12 sekunnilla), joten nyt on aika suunnata katse ja treenit kauden päätaoitteeseen, Nuts Pallas-Heltta (55 km) ultrajuoksuun sekä Vuokatti Trail Challengeen, jossa olen päättänyt juosta 57 kilometrin ultramatkan… Riippuen toki siitä, kuinka Pallaksella menee. Pallaksen juoksu on tällä hetkellä kuitenkin hieman vaakalaudalla, koska lastenhoito kisan aikana on tällä vielä avoinna. Hoitajaksi lupautunut joutuukin hyvästä syystä matkustamaan silloin, eikä voi hoitaa lapsia kyseisenä viikonloppuna. Jotenkin haluan uskoa, että kaikki kääntyy parhain päin tässäkin asiassa, oli tulos sitten mikä tahansa.

Oikein mahtavaa ja nautinnollista kesäkuun alkua sinulle 🙂

– Maijaliisa

P.s. Buffin arvonta on käynnissä Facebookissa vielä koko maanantain, käyhän osallistumassa – linkin blogin Facebooksivuille löydät alta

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen

 

 

Hyvinvointi Liikunta Terveys