Syyskuun sipsuttelut ja viikko 39

Syyskuu loppui ja kuukauden viimeinen viikko saatiin myös pakettiin sunnuntaina. Kokonaisuudessaan syyskuu on ollut aivan loistava juoksukuukausi. Sain juoksua kasaan yhteensä 235.6 kilometriä ja lähes 27 tuntia, yhteensä kaikkien treenien tuntimäärä oli noin neljäkymmentä tuntia.

Collage 2017-10-02 12_17_40.jpg

Kilometrejä on keräilty Vaaroja ajatellen ja ’kauden’ viimeiseen kisarypistykseen valmistautuen. Olen ollut varsin tyytyväinen kunnon kehittymiseen ja kunto vaikuttaa kaikin puolin valmiilta Vaaroille, mitä nyt vähän pohje jumittaa ja flunssa yrittää iskeä… Mutta mitäs pienistä, ei pienetkään meistä… Flunssaa yritän estää hevoskuurilla C-vitamiinia ja pohkeelle on varattu hieronta.

Maanataina testasin hieman vauhtikestävyyttäkin pidemmällä lenkillä. Viime viikolla kaikki juoksutreenit menivät aivan sattumalta hyvin samoilla peruskestävyyssykkeillä, joten nyt päätin vetää polkujuoksua vähän rivakampaan tahtiin ja hyvinpä se tuokin tuntui onnistuvan 🙂 Aikaan 2:03:25 matkaa kertyi mukavat 21.13 kilometriä 153 bpm:n keskisykkeellä. Tuntuma oli mukavan kevyt, matkaa olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka paljon. 

Tiistaina yhteislenkillä juostiin myös viime viikkoa korkeammilla sykkeillä (keskisyke 147 bpm). Matkaa suomaastossa ja osin tielläkin kertyi 14.1 kilometriä aikaan 1:46:18. Yhteislenkin sykkeitä nostaa toisinaan aivan valtaisa höpöttelyn määrä ja niin kävi kyllä tällä viikolla oikein huolella.

Keskiviikko oli taas täydellisen liikuntalevon päivä ja torstaina vedin peruskestävyystreenin hölkäten. Oikea pohje on tällä viikolla yrittänyt vihoitella, joten hieman kevyempi hölkkä oli paikallaan. Juoksin 8.08 kilometriä aikaan 50:03, keskisykkeellä 139 bpm.

Perjantai on edelleen multisport-päivä, niin tälläkin viikolla. Ajattelin juoksevani kympin ennen salitreeniä, mutta pohje junnasi niin totaalisesti tukkoon viiden kilometrin jälkeen, että oli pakko lopettaa juoksu ja linkuttaa salille… 5.05 kilometriä meni aikaan 32:41 keskisykkeen ollessa 138 bpm. Salilla sain pohkeen ensiapuahoito-ohjeeksi jäävesisuihkun ja sen sitten salin jälkeen toteutinkin. Salilla viihdyin 1:16:23 palauttavalla 103 bpm:n keskisykkeellä. Jalat jätin tänään vähemmälle ja treenasin suosiolla yläkroppaa ja corea.

Collage 2017-10-02 15_57_47.jpg

Lauantaina jätin juoksut kokonaan välistä ja annoin pohkeen rauhoittua. Kävimme perheen kanssa pienellä metsäretkellä, nautimme syksyn raikkaudesta ja nuotiomakkarasta laavulla. Laavulle tuli muitakin juoksukavereita lapsineen, meitähän oli loppujen lopuksi iso porukka koossa! 

Collage 2017-10-02 15_50_05.jpg

Sunnuntaina ajoimme tytön kanssa Ouluun valmiiksi seuraavan päivän toimenpidettä varten. Minä kävin iltasella tuulettamassa päätä ihanan syksyisissä maisemissa 8.22 kilometrin verran aikaan 46:58 ja kohtalaisen järkevällä keskisykkeelläkin, 148 bpm. 

PhotoEditor-1506949191609.jpg

Yhteensä syyskuun viimeiselle viikolle juoksukilometrejä kertyi siis pienestä pohjevaivasta huolimatta 56.6. Oikein hyvät kilometrit viimeiselle kunnon treeniviikolle ennen kisaa. Kisaviikko sitten himmaillaan, palaudutaan ja jännitellään.

Seuraa: blogit.fi, bloglovin’, Facebook, Instagram, Twitter

P.s. Kirjoitan postausta loppuun maanantaina OYSsissa, tytön toimenpide vaikuttaa menneen hyvin, kiitos kaikille myötäelämisestä. Tämän tilanteen suhteen mennään silti päivä kerrallaan. Mutta eipä meistä kukaan muutenkaan huomisesta tiedä. Elämä on kyllä tässäkin tilanteessa opettanut sen, että meillä on vain tämä päivä! Eletään niin, että voidaan olla kiitollisia jokaisesta päivästä <3

Hyvinvointi Liikunta

Vaarojen pöhinää

PhotoEditor-1506797380529.jpg

Rimpuilua retkellä lauantain kunniaksi.

Viikko! Enää viikko aikaa Vaarojen maratonille ja viimeiseen BUFF® Trail Tour Finland -osakilpailuun. Itsehän olen osallistunut vain Karhunkierrokselle, yhteensä osakilpailuja on kuitenkin seitsemän. Kolilla julkistetaan kokonaiskisan lopulliset tulokset, jaetaan palkinnot ja vietetään palkintobileet. En ole aikaisemmin ollut polkujuoksijoiden pilleissä, saa nähdä kuinka hurjaksi meno yltyy… 😀

Reitti uudistuu tänä vuonna ja ilmeisesti ajatus on, että tämä reitti olisi nyt se ”lopullinen” versio. Reittiuudistuksesta löytyy oikein loistava kuvaus TÄÄLTÄ. Minulle tuolla reittiuudiatuksella ei ole niin kovin paljon merkitystä, koska en ole aiemmin juossut Kolilla. Toki se, että iso nousu onkin alussa eikä viimeisillä kilometreillä, helpottaa koko urakan suorittamista, ainakin ajatuksen tasolla. Kun vain muistaisi aloittaa rauhallisesti, se tahtoo yleisesti olla suurin kompastuskiveni. 

Muutama muukin haaste juuri Vaarojen Maratonilla vähän jännittää… juoksuun varsinaisesti liittymätön auton parkkeeraus kun vaikuttaa olevan jo seikkailu itsessään. Jo etukäteen jännitän, että mihinkähän se auto sitten loppujen lopuksi saadaan parkkiin ja ehdinkö niiltä säädöiltä ajoissa starttiin. Juoksuun liittyen mietityttää toki maaston haasteellisuus mutta myös se, että matkalla ei ole tarjolla huoltopisteillä mitään muuta kuin vettä! Miten ihmeessä osaan ottaa riittävästi energiaa mukaan? No, todennäköisesti syötävää on mukana loppujen lopuksi enemmän kuin tarpeeksi 🙂

Kunto tuntuu olevan kohdillaan, nousukiitoa mennään ja odotan todella innoissani kisaa. Polkukisoissa kaikki on kuitenkin niin pienestä kiinni, että en aseta itselleni turhaan liian suuria odotuksia. Jos kaikki menee hyvin, niin kuntokin antaa lisäpotkua. Jos taas jokin prakaa, vaikkapa polvi, niinkuin kävi Karhunkierroksella (voit lukea sitä tarinaa TÄÄLTÄ), niin siinäpä ei sitten auta enää mikään, tai no, hilpeä mieli ehkä hiukan.

Viikon päästä tähän aikaan toivon olevani hyvävoimaisena, mutta kaikkeni antaneena viettämässä iltaa juoksukavereiden kanssa. Tarina jatkuu ja perästä kuuluu, vain miten se meni 😉 No rapsaa pukkaa joka tapauksessa, meni miten meni! 

Taas aivan täpinöissään! 

Seuraa: blogit.fi, bloglovin’, Facebook, Instagram, Twitter

Hyvinvointi Liikunta