Viime viikolla tulin hulppealta viikonloppureissulta Oulusta kotiin vasta sunnuntai-iltana ja totesin, ettei viikossa ollut juuri liikunnallista raportoitavaa, joten koko edellisen viikon postaus jäi  tekemättä – viikosta tulikin otsikon mukaan varsinainen hutiviikko, kun niin sanottuja lepopäiviä tuli viikkon enemmän kuin pitkään aikaan. Kaikkea muuta mukavaa päiviin sitten mahtuikin. Maanantaina kävelin Kaukametsälle kokoukseen ja takaisin kotiin kirpakassapakkasessa ja siinäpä sen päivän kuntoilu olikin (yhteensä 45:13, 4.55 km). Tiistaina taas kävelin samaiselle Kaukametsälle laulutunnille ja hipsuttelin myös kotiin kävellen (yhteensä 52:16, 4.81 km). Keskiviikkona kävin salilla treenailemassa punttijumppaa (1:21:35, avg 107 bpm) ja loppuverkaksi kävelin kotiin kirpakassa pakkasessa (16:29, 1.38 km, avg 118 bpm).

Torstaina tein suunnitelman mukaan kolmen vartin peruskestävyyslenkin, jossa syke tuntui nousevan koko ajan liian korkealle, vaikka juoksu itsessään ei erityisen rankkaa ollutkaan (45:48, 6 km, avg 140 bpm). Perjantaina kävin aamusella kampaajalla leikkamassa hiuksia ja tasoittamassa hiukan oman värin kasvattamisprojektin tyviväriä raidoin sopivaksi savikirkasteella vaalennettuun latvaan ja töitätkin ehdin paiskia aivan palaveeraamallakin ennenkuin lähdin junalla kohti Oulua ja ”tyttöjen” viikonloppua.  Viikonloppu menikin sitten, shoppaillessa, kulttuuririennoissa (terapian tarpeessa jälleen) ja ennen kaikkea ystävien rentouttavasta ja huikeasta seurasta nauttiessa. Viikosta tuli hutiviikko siis treeniohjelman osalta, liikuntaa viikkoon kertyi mitatusti himpun reilu neljä tuntia ja kilometrejä 17.4.

Nyt tällä kuluneella viikolla en edelleenkään oikein ole päässyt hyppäämään treeniohjelmaan mukaan, joten tästä viikosta nyt on tullut sitten tällainen höpöviikko, jossa olen tehnyt mitä on sattunut huvittamaan, vaikka vähän ole tutukaillut treeniohjelmaakin. Välillä tuntuu aivan uuvuttavalta edes lukea suunnitelmaa ja ajatuskin siitä, että minun pitäisi noudattaa jotakin edeltä suunniteltua ohjelmaa, tuntuu hetkittäin ahdistavalta. Toisaalta olen tästä suunnitelmasta maksanut, joten kai sen noudattaminen ja siihen antautuminen voisi olla juuri sitä rahoille vastinetta – en myöskään voi analysoida ohjelman toimivuutta, jos lusmuilen minkä kerkeän suunnitellun treeniohjelman harjoituksista… Jollakin tavalla tämä palaaminen ohjelman toteuttamiseen flunssan jälkeen on ollut todella tahmeaa ja olen alkanut miettiä, että uupumus tuntuu jotenkin niin kokonaisvaltaiselta, että olisi varamaankin varsin paikallaan käydä tutkituttamassa rautavarastot. Olen aikaisemminkin kokenut tämän kaltaista uupumusta ja silloin rautavarastotoolivat lähes tyhjät (siitä voi lukea täältä).

Maanantaina kävelin salille (16:24, 1.5 km, avg 114 bpm), tein siellä treenin voimaharjoitteluna (1:25:29, avg 107 bpm), kävelin kotiin (17:17,1.65, avg 127 bpm) ja kotona odotti sitten varsinainen työmaa kolan varressa  (44:18, avg 126 bpm) – päivän kokonaistreeniajaksi tuli kaksi tuntia ja 43 minuuttia, koko viikon pisin treenipäivä siis. Tiistaina juoksin laulutunnin jälkeen tunteroisen lenkin (1:09:29,9.26 km, avg 137 bpm) ja keskiviikkon liikuntana oli kävely vanhempainiltaan ja yhdessä lapsen kanssa kävely takaisin kotiin. Torstaina käppäilin taas salille ja tällä kertaa hipsin ensin puoli tuntia juoksumatolla, jossa tein muutamia intervalleja (31:48 ~5km, avg 147 bpm). Juoksun jälkeen tein aivan omasta päästä salitreenin painottuen tällä kertaa enemmän yläkroppaan (50:23, avg 115 bpm), loppuverkkana kävelin kotiin.

Perjantaina kävelin edestakaisin lapsen koululle keskusteluun ja illemmalla kävin tekemässä mattojuoksusta innostuneena rennomman lenkin kuitenkin pyrkien rullaavaan juoksuun (1:15:33, 10.31 km, avg 139 bpm). Lauantaina juoksin rauhallisen tunnin juoksun illankähmässä (1:00:18, 8.01 km, avg 132 bpm) ja loppuverkkana kävelin reilun vartin vielä kotiin. Sunnuntaina oli vuorossa viikon kävelylenkki nollakelistä nautiskellen (2:08:43, 13.59km, avg 122 bpm). Tämän höpöviikon liikuntatunnit olivat kuitenkin aivan vallan mainiot, yhteensä 12 ja puoli tuntia, kilometrejä kertyi pitkästä aikaa yli viidenkymmenen, kokonaisuudessaan 66.9, joista juoksua kuitenkin vain 27.6 kilometriä.

Semmoset pari viikkoa takana, vaikka ei niin erityisen lennokasta menoa, menoa kuitenkin. Kaiken kaikkiaan viikkojen kohokohta oli viikonlopun vietto Oulussa aivan huippujen ystävien kanssa, sillä naurun ja riemun määrällä selviää pitkälle kevääseen!

– Maijaliisa

Saat tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.