Sisältövaroitus: postaus sisältää keski-ikäisen naisen hormoninhuuruista vuodatusta! Tällä fraasilla siirrän kaiken vastuun lukijalle ja annan paukkua oikein olan takaa… 😆

Alkuviikko meni vallan tavalliseen tapaan, tein treeniä suunnitelman mukaan, vaikka jossakin määrin oikean jalan pohkeen oireilu tuntui vaikuttavan ainakin mielessä treenien tekemiseen. Alkuviikon harjoituksissa pohje ei kuitenkaan tuntunut ollenkaan erityiseltä, vaikka kuulostelinkin pohkeen tilaa harjoitusten edetessä. Maanantaina tein lenkin rauhallisesti juosten (1:00:56, 8.1 km, avg 134 bpm) ja tiistain treeninä oli pyöräily edestakaisin laulutunneille sekä puolisen tuntia coretreeniä (31:08, avg 111 bpm). Keskiviikkona juoksin ensin juoskumatolla salilla noin vartin (15:18,~ 2.3 km, avg 135 bpm) ja tein sen jälkeen uuden ohjelman salitreenin (55:05, avg 111 bpm). Salitreenissä oli jonkin verran myös pohjetreeniä, mutta harjoitellessa pohkeessa ei tuntunut mitään erityisiä tuntemuksia, mutta seuraavana päivänä pohje sitten kertoi kuitenkin ottaneen itseensä.

Torstai olikin sitten tämän viikon kulminaatiopiste ja niin päädymme siihen vuodatukseen… Torstai oli se päivä, kun menkat alkoi aivan yllättäen, yllättäen siis minulle, mutta aivan oikeaan aikaan… Menkat alkoi siis aivan ajallaan,mutta ilman mitään ennakko-oireita, jotenkin olin taas aivan vallan unohtanut, että menkat edelleen tulevat kuukausittain … En jotenkin mitenkään ymmärrä, miten nuo menkat tulevat nykyään yllätyksenä, ehdin aivan käsittämättömästi unohtaa kuukautisten välissä, että minulla sellaisia on olemassakaan! Jollakin tavalla vaikuttaa siltä, että kroppani toimii edelleen kuin kello kuukautisten osalta, mutta aivot ovat jo vaihdevuosissa. Olen tällä viikolla kuukautisten alkamisen jälkeen ollut välillä aivan raivon partaalla ja selvästikin hormoneista johtuen. Vaikuttaa siisi siltä, että esivaihdevuodet ovat käynnissä, kuukautiset eivät anna sammumisen merkkejä, mutta jotenkin tämä hormonien vaihtelu  ja siitä johtuva mielialojen vaihtelu sekä muut fyysiset oireet kertovat kyllä omaa kieltänsä esivaihdevuosien jylläämisestä. Onhan näitä hormonihuuruja päästelty aikaisemminkin hormonikierron aikana, mutta nyt jotenkin tuntuu siltä, että mielialanvaihtelut tuntuvat tavallista suuremmilta ja sen on kyllä huomannut myös muu perhe. Toisaalta tuntuu hullulta, että aikuinen nainen sekoilee ja raivoaa syyttä suotta,mutta ainakin minua itseäni hieman helpottaa, että aavistelen, mistä tällainen käyttäytyminen johtuu… Ja kun ymmärrän, mistä ärsytyksen tunteet tulevat, en päästä aivan täyttä raivontunnetta valloilleen, vaan kykenen jopa hillitsemään itseäni.

Räntäsateisen työpäivän jälkeen lähdin illalla räntäsateeseen ja tuiverrukseen juoksemaan. Oli todella vaikea saada itseänsä lenkille, mutta kun vihdoin sain itseni liikkeelle, nautin todella siitä, että pääsin harrastamaan lähes extremeurheilua haastavassa säässä. Lenkin aikana oikean jalan pohje alkoi kuitenkin oirehtia ja vaikka sain lenkin juostua (1:09:49, 9.29 km, avg 135 bpm),tajusin, että nyt on tarpeen antaa jalalle oikeasti aikaa rauhoittua ja parantua. Todennäköisesti jätän ensi viikolla juoksut kokonaan välistä ja siirrän treenit kävelyyn ja pyöräilyyn, jos tie pysyy pyöräilykunnossa.

Perjantaina kävin hyvin rauhallisella kävelyllä (1:05:12, 6.71 km, avg 108 bpm) ja tein lyhyen coretreenin (15:26, avg 103 bpm). Lauantaina ohjelmassa oli juoksua, mutta siirsin lenkin pyörän päälle ja pidensin peruskestävyyslenkkiä (1:36:22, 33.1 km, avg 128 bpm). Iltasella tein vielä päivään suunnitellun voimatreenin lihaskuntoharjoitteluna kotona (40:06, avg 102 bpm).

Sunnuntaina kävin metsässä kävelyllä poluilla nautiskelemassa  vesisateesta ja tuulisesta syksystä (1:45:22, 10.5 km, avg 113 bpm). Kävelyllä pohdin tämän viikon fiiliksiä ja lenkilläkin vaihtuvia mielialoja. Samalla viesteilin kavereiden kanssa ja totesin, että kyllä sitä tässä vahvasti ollaan keski-iässä, kun esivaihdevuosioireet alkavat jo kolkutella ainakin aivoissa 😄.

Ensi viikolla pidän siis taukoa juoksusta kokonaan, jos pohkeen tilanne ei tällä viikon tauolla ala rauhoittua, pitää asialle alkaa tehdä isompia liikkuja, vähintäänkin pitää saada varattua aika fysiotarepeutille, joka aikaisemminkin sai hoidoillaan saman vaivan paranemaan, toki silloinkin lepo juoksusta oli yksi suuri osatekijä pohkeen paranemisessa.

Tällä viikolla harjoittelua on tullut kalenteriin reilu yhdeksän ja puoli tuntia ja kilometrejä on karttunut 75, joista juoksua vähäiset 19.7 kilometriä. Meillä vietetään koululaisten syyslomaviikkoa ensi viikolla, itsekin lomailen muutaman päivän, josko ehtisi hieman pidemmälle kävelyllekin loppuviikosta. Ihanata viikko taas toivottelen,

– Maijaliisa

Saat näppärästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.