Oivallusta ja pientä paluuta juoksuun viikolla 49

Olen uskaltautunut viikon päätteksi hiukan testaamaan jalkaa juoksulla. Luulen kokeneeni pienen oivalluksen tämän viikon aikana, ja tämä oivallus tulee vaikuttamaan jonkin verran ainakin loppuvuoden harjoitteluun ja ehkä osin alkuvuodenkin treeneihin. Ja mikä se oivallus sitten mahtaa olla? Luulen, että pohjevaivaani on vaikuttanut osaltaan se, että olen juossut kaikki peruskestävyysharjoitukseni hyvin hitaasti hölkkää muistuttavalla etenemisellä, jonka aikana taloudellisen ja rullaavan juoksuasennon ylläpitäminen on ollut mahdotonta hitaan vauhdin vuoksi. Tällä hetkellä ajattelen, että nyt tulevaisuudessa, jos ja kun jalka antaa mahdollisuuden juoksuun, teen juoksutreenin alkuverkatkin osin kävellen, ainakin pk1-alueella eteneminen tulee olemaan pitkälti kävelyä. Vauhtikesätvyystreenit voin tehdä sitten juosten, kun juoksuvauhti on riittävä rullaavaan juoksuun ja silloin pystyn myös pitämään juoksuasennon oikeana, kun vauhti pysyy riittävänä. Tämä tulee muuttamaan jonkin verran treeniä ja minun pitää myös hiukan muuttaa omaa ajatteluani siitä, miten ajattelen treenaamistani ja juoksemistani minun pitää yhä enemmän siirtää treeniä ääripäihin, kävelyyn ja reippaaseen juoksuun vauhtikestävyysalueella.

Tällä viikolla maanantai oli viikon lepopäivä liikunnasta, olin töiden jälkeen myymässä lippuja musiikkiluokkien joulukonserttiin,parissa tunnissa myimme himpun vajaa neljäsataa lippua, oli aika tehokas olo  😅.

Tiistaina suunnitelmassa oli puolentoista tunnin peruskestävyyslenkki, jonka toteutin oivallukseni mukaan reippaasti kävellen (1:50:13, 11.3 km, avg 124 bpm) ja keskiviikkona, itsenäisyyspäivänä, tein samaan tyyliin kävelylenkin, jonka loppuun tein kymmenen viiden sekunnin eli hyvin lyhyttä juoksuvetoa kävelypalautuksilla (1:20:35, 8.35 km, avg 123 bpm). Lenkin jälkeen palauttelin pihalla hetken kolates-harjoituksen parissa.

Torstaina kävelin alkuverkkana salille (21:26, 2.25 km, avg 116 bpm) ja salilla tein jo tutun salitreenin, johon oli kuitenkin lisätty toistomääriä tuttuihin sarjoihin (1:00:21, avg 99 bpm). salitreenin jälkeen palauttelin kävellen kotiin (15:43, 1.5 km, avg 123 bpm). Perjantaina oli treeniohjelmassa pyramidityyppinen vauhtikestävyysharjoittelu, jonka toteutin klossipyöräillen. Olin suunnitelleet tekeväni alkuverkan kävellen salille, mutta jouduinkin autoilemaan, kun kuljettelin porukkaa kaupungilla, joten tein ensin kymmenen minuutin alkuverkan pyöräillen ja sen jälkeen aloitin harjoituksen, jossa oli vauhtikestävyysplokkeja (50:22, avg 128 bpm) -keskisyke treenistä ei kerro tällaisessa harjoituksessa juuri mitään, mutta alla olevasta sykekäyrästä näkee hiukan paremmin, miten pyramidiharjoituksen sykekäyrä muotoutuu.


Lauantaina
ohjelmaan olin kirjannut viikon pitkiksen ja suunnitelmissa oli tehdä se hiihtäen. Sää oli kuitenkin sen verran pakkasella, että suksi ei olisi juuri luistanut, joten vaihdoin pitkiksen kävelyksi, kävellen treenistä tuli reilun kahden tunnin mittainen ja hämmentävän korkealla sykkeellä… Nyt taas pakkasen himpun kiristyessä huomaan, että syketasoni nousee selvästi (2:09:02, 14.06 km, avg 127 bpm).

Sunnuntaina päätin uskaltautua testaamaan hieman enemmän juoksua. Tein harjoituksen alkuverkan ja palautukset kävellen, mutta neljä kuuden minuutin vauhtikesätvyysvetoa tein juosten. Juoksu tuntui ihanan kevyeltä ja rennolta, vaikka syke huiteli aivan ihmeellisissä korkeuksissa (1:15:03, 9.2 km, avg 143 bpm). Aloin kyllä miettiä, voiko korkea syke olla häiriö mittauksessa, käytän optista mittaria käsivarressa ja kylmällä säällä huomaan, että käsivarretkin ovat aika kylminä lenkin aikana. No, oli miten oli, juoksu tuntui aivan huikean ihanalta 🥰 jaloissa ei ollut mitään häikkää juoksun aikana, mutta vasta huomenna saan tarkemmin tuntumaa siihen, miten akillesjänteen kiinnityskohta reagoi tällaiseen juoksemiseen.

Tällä viikolla etenin jaloin 47.8 kilometriä ja aikaa liikkumiseen käytin himpun vajaa kymmenen tuntia. Alan hiukan elätellä toivoa, että voisin vähitellen lisätä juoksemista treeniin juuri näiden vauhtikestävyyssettien muodossa, valoa siis ehkä tunnelin päässä, toivotaan ettei se ole juna, joka silmiin loistaa 😜.

Iloa joulukuuhun toivotellen


– Maijaliisa

Saat näppärästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Kevyttä viikolla 48 ja marraskuun menot


Tämän viikon suunnitelma oli pitää kevyt viikko – näitä kevyitä viikkoja on ollut kalenterissa jo useita peräkkäin, joten viikko ei juuri tuonut muutosta treeneihin… Marraskuu onkin mennyt varsin kevyen liikunnan merkeissä, lähinnä kuukautta voisi treenien osalta kutsua ykimenokaudeksi, en tosin tiedä kuinka pitkään tämä ylimenokausi vielä jatkuu…  Marraskuussa juoksin himpun vapaa kolmekymmentä kilometriä, mutta tein taas uuden kävelyennätyksen: 160.2 kilometriä kävelyä kuukaudessa, minusta se on jo aika paljon 😊. Muuten kuukauteen mahtui salitreeniä ja jonkin verran muuta treeniä, kuten kotijumppaa, nilkan treeniä ja liikkuvuustreeniä, kaikkea treeniä yhteensä reilu 42 tuntia ja vartti ja kilometrejä jalkojen päällä kertyi kaikkineen 195. 8 kilometriä. Kaiken kaikkiaan kuukausi oli liikunnallisesti aivan hyvä, vaikka juoksua ei koko kuukauteen tullut juurikaan. Oikean jalan tilanne on koko ajan hieman parantunut, vaikka jalassa edelleen on jänteen paksuuntumista ja kroonisen tulehduksen oireita. Jalka ei kuitenkaan ole ollenkaan kipeä, kun en juokse,mutta pientä jäykkyyttä nilkassa edelleen on aamuisin jänteen kiinnityskohdassa. Odotan edelleen sitä, että jalka saa rauhassa parantua ja vältän turhan kovaa rasitusta ja siitä syystä odotan edelleen, että jänne alkaa selvästi parantua ennenkuin uskallan alkaa rasittaa jalkaa enemmän.

Maanantaina tein rauhallisen kävelyn suunnitelman mukaan kirpakassa pakkasessa (1:22:16, 8.16 km, avg 113 bpm) ja tiistaina kävelin hyvin rauhallisesti laulutunnilta kotiin lumisilla kävelyteillä (1:15:11, 7.18 km). Keskiviikkona ilta menikin sitten Ballet Kaukametsän oppilaiden joulunäytöksessä. Omat tyttäreni tansivat nykytanssiryhmissä, molemmat ovat harrastaneet aikaisemmin myös balettia. Tanssin opettajat ja toki myös tanssijat olivat taas tehneet aivan kuikeaa työtä ja ilta menikin ihastellessa pieniä ja isoja tanssijoita.

Torstaina suuntasin kävellen salille (18:10, 2.2 km, avg 112 bpm), ja tein salilla treeniohjelmaan suunnitellun setin (1:06:42, avg 90 bpm) – treenin keskisyke laski yllätteän todella matalaksi, otin selvästi hiukan pidempänä ohjelmaan  suunnitellut palautukset eri harjoitusten välillä. Kotiin hipsin treenin jälkeen loppuverkkana palautellen (21:10, 2.24 km, avg 118 bpm).

Perjantaille ei treeniä oltu suunniteltu,mutta minun täytyy ilmeisesti päästä lähes päivittäin ulkoilemaan, joten kävin taas hipsimässä iltalenkin kävellen (1:05:47, 6.81 km, avg 117 bpm). Aamulla olin taas käynyt fyssarilla. Sain kiitosta siitä, että olin vihdoin jättänyt juoksun väliin, itse ajattelin, että minun on aivan turha testailla aina muutaman päivän välein josko juoksu alkaisia luistaa. Ajattelin, että on parempi antaa jalan aivan rauhassa parantua kuntoutuksen avulla ja jos jalka olisi olluta selvästi parempi, olisin nyt alkanut  kokeilla juoksua. Jalka oli parempi, mutta ei kuitenkaan aivan terve, edelleen akillesjänteen alueella on paksuuntumista ja pientä turvotusta, joten edelleen otan juoksun osalta rauhallisesti. Lauantain suunnitelmassa oli si ollut ensin salitreeni ja sitten lenkki, mutta elämä asettaa näihinkin treeneihin jonkinmoisia rajoitteita ja niinpä päivän ohjelma meni niin, että kävin päivällä  kävelyllä (1:20:14, 8.1km, avg 120 bpm) ja illemmalla tein sitten salitreenin kotona (45:46, avg 107 bpm).

Sunnuntaina uskaltauduin talven ensimmiselle hiihtolenkille. Sukseni ovat karvapohjasukset, laitoin pohjaan luistoa ja lähdin kävellen kohti latua. Ladut olivat pääosin oikein hyvässä kunnossa, mutta suksissa ei ollut kovin paljon luistoa,mutta toisaalta pitokaan ei ollut aivan priimaa – voisi sanoa, että lenkki oli hidas mutta rankka  (1:38:09, 13.18 km, avg 138 bpm). Siitä huolimatta ja kaikeksi yllätykseksi näutin hiihtelystä niinpaljon, että sunnittelen jopa ottavani hiihtoa mukaan tämän talven teeneihin aikaisempia vuosia enemmän, Jospa sillä tavalla saisin vähän säästeltyä jalkoja, mutta hiihtäen saisin kuitenkin helposti tehtyä vauhtikestävyystreenejä, syke ainakin nousee helposti vauhtikestävyysalueelle,ehkä taas jopa liiankin helposti. Kevyellä viikolla liikuntaa kertyi kilometrejä 49.3 ja aikaa liikkumiseen, pääosin palauttavaan liikkumiseen käytin noin yhdeksän ja puoli tuntia.

Joulukuun juoksut saattavat jäädä minulta myös vähälle, silti toivottelen sinulle juoksevaista joulukuuta,

– Maijaliisa

Saat näppärästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys