Vuoden 2023 liikuntatouhuilut


Vuosi vaihtuu ja silloin tulee usein tarve tehdä analyysia kuluneesta vuodesta. Loppuvuosi ja vuodenvaihde ovat menneet tiukasti levossa flunssan kourissa, joka ei tunnu antavan periksi millään. Tänä aikana olen uppoutunut täysin Greyn Anatomian pyörteisiin, aloitin alusta  vähän ennen tautia ja nyt on seitsemäs kausi menossa… paljon makoilua ja istumista siis ollut viime aikoina. Ulkoilua olen harrastanut hieman kävelyn merkeissä, mutta hikiliikuntaa en ole reiluun viikkoon edes ajatellut. Sanotaanko näin, että kerrankin tauti, jonka aikana ei käy mielessä vähän testailla, josko nyt jo voisi vähän lenkkeillä. Tämän opin otan kyllä kiitollisena seuraavaan vuoteen ja haluan tervehtyä kunnolla ennen kuin hyppään treeneihin. Mutta siis vuoteen kokonaisuutena: alla vertailua edelliseen vuoteen. Vuosi 2022 oli juoksu-urani kilometririkkain vuosi juoksun osalta, oikeastaan hämmästyttävän vähän jäin kokonaisuudessaan edellisen vuoden kilometreistä, vaikka loppuvuoden juoksut jäivät vähiin (toinen kuva alla).

Koko vuoden analyysissa voisi verrata vuosia toisiinsa. Tänä vuonna koko vuoden treenit ovat vihdoin syketasoltaan pyramidissa, se nyt onkin ehkä ainoa iso positiivinen käänne verrattuna edellisen vuoden statistiikkoihin. Ajallisesti tänä vuonna olen juossut noin 250 tuntia, kävellyt noin 117 tuntia, salaillut 29 ja puoli tuntia, tehnyt lihaskunto ja liikkuvuustreeniä sekä muuta liikuntaa noin 28 tuntia ja pyöräillyt vaivaiset 19 tuntia,

Juoksumäärät ovat tänä vuonna tippuneet dramaattisesti syyskuun jälkeen. Keskeytetyn maratonin jälkeen syyskuussa oikean jalan nilkan ja pohkeen vaivat alkoivat häiritä vähitellen yhä enemmän juoksemista, kunnes vihdoin marraskuun alussa  viimein hakeuduin fysioterapeutin hoitoon. Loppuvuoteen on tullut siis kävelyä enemmän kuin milloinkaan ennen. Sen avulla olen saanut kuitenkin treenattua peruskestävyyttä ja samalla juoksun vähentyessä juoksutreeneissä on tullut harjoitettua enemmän ääripäitä, kun vauhtikestävyyden treenaaminen onnistui juosten rullaavalla askeleella ja jätin hölkyttelyn väliin ja siirryin verryttelyissäkin tekemään matalasykkeisen liikkumisen kävellen. Jospa tämä ääripäiden treenaaminen nopeuttaisi palautumista ja samalla antaisi lisäkapasiteettia treenata kunnolla kovaa, silloin kun niin pitää tehdä. Minulla, niin kuin monella muullakin fiilisliikkujalla, treeni usein sakkaa niin, että kevyet treenit tehdään liian kovaa ja sitten kun pitäisi tehdä kova treeni, ei näistä muka kevyistä olekaan palautunut, jolloin kova treeni jää liian kevyeksi ja sitten kaikki treenit tehdään kuluttavina, mutta ei kehittävinä. Haluaisin ajatella, että jos tästä vuodesta jotakin olen oppinut, niin se olisi tämä, kevyet oikeasti kevyinä ja jos se onnistuu, niin silloin kovat jaksaa ja pystyy vetämään oikeasti kovina ja tällä menetelmällä voi saada tutkitusti tulosta aikaan.

Vuonna 2023 keskityin kisamatkoissa ”lyhyempiin” ja vauhtia kehittäviin matkoihin, tavoitteena oli myös parantaa maratonin omaa ennätystäni, oikeastaan se oli mielessä koko vuoden päätavoite. Treenasin edelleen tavoitteellisesti, alkuvuodesta kuitenkin ilman valmennusta vanhojen valmennuspohjien avulla. Loppuvuodesta olen ollut mukana Huippumoodin Camillan juoksuvalmennusryhmässä, mutta en ole kyennyt jalkavaivojen vuoksi toteuttamaan kovinkaan montaa harjoitusviikkoa suunnitelman mukaan. Ohjelma jatkuu tänä vuonna ja uuteen kauteen, joten odotan innolla, miten valmennus ja harjoitussuunnitelma alkaa toteutua, kun saan jalan vaivat kuntoutettua.

Kisoja kisasin enemmän kuin edellisenä vuonna, johtuen siitä, että kisat olivat hiukan lyhyempiä. Nuts Karhunkierroksella yllätin itsenikin saavuttamalla tavoitteeni kirkkaasti ja sama into ja huuma jatkui Nuts Ylläs Pallaksen kisassa. Tässä vaiheessa ajattelin jo, että kyllä minut on selkeästi tarkoitettu näille lyhyemmälle matkoille. Ja niinhän minun kroppa varmaan onkin joustavampi ja parempi toimimaan kovilla kierroksilla, kuin pitämään loputtomasti yllä hitaampaa vauhtia, mutta koska harrastan lajia, saan harrastaa juuri niitä matkoja, jotka kiinnostavat, eikä minun tarvitse ajatella matkoja tulosten perusteella, onneksi. Elokuussa osallistuin ensimmäistä kertaa Nuts Pyhälle, polkupuolikkaalle, ja yllätyin siitä, miten upea paikka Pyhä on juosta. Toivon todella, että palaan vielä joskus Pyhälle juoksemaan! Ajattelen, että suuri polkujuoksuporukka ei tiedä mitä menettää, jos ei käy näissä karkeloissa, suosittelen lämmölllä. Vuoden kohokohta piti olla Jyväskylässä Finlandia Maratonilla, mutta sairastuin flunssaan reilu viikko ennen kisaa. Luulin selättäneeni taudin ja lähdin taas kaikki tai ei mitään -asenteella hakemaan maratonennätystä. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että olisi ollut varsin järkevää joko jättää koko kisa välistä tai ainakaan muokata tavoitetta sen hetkisen kunnon mukaiseksi, mutta näin en tehnyt ja tuloksena oli katkeransuloinen keskeytys ensimmäisen kerran kisaurallani. Näistä kaikista kisoista olen oppinut taas kasapäin, osaanko oppeja käyttää seuraavaan koitokseen, se jää nähtäväksi. Olen huomannut olevani varsin kovapäinen ja hankalasti muokattavissa, joten lisää kompastumassa ja varmasti luvassa … No, ehkä minun seurassa ei siis tulee tylsää jatkossakaan 😜. Nyt jatkan Greyn Anatomiaa ja lomailua vielä hetken toipuessani tästä sitkaasta flunssasta.

Oikein ihanaa uutta vuotta 2024 juuri sinulle, toivon sinulle kaikkea ja kaikenlaista, Pehmoainon laulun, maasta taivaaseen, sanoin:

”Toivon sulle polkuja
Ja lisää polkuja joist osa johtaa harhaan
Ja osa palauttaa sut takas sinne mistä juuri lähdit
Toivon sulle sadetta
Toivon myrskyä ja hetkellistä huolta
Ja että löydät sijan jonne vaikeen
Paikan tullen pääset sitten suojaan
Mä toivon oppimista, kasvamista, turvan tuntua
Toivon ihmisiä jotka susta tuntuu kodilta
Toivon haluu luottaa tulevaan
Ja siihen että voit aina sanoa myös ei
Vaikka joku lähtis pois
Toivon risteyksiä päätöksiin
Ne laittaa miettimään
Kuka haluat silloin olla
Mikä sul on tärkeää
En toivo yhtä vaan tai toista
Pelkkää hyvää vaan tai pahaa
Toivon kaikenlaista maasta taivaaseen”

– Maijaliisa

Saat tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Joulukiireitä ja elämää viikolla 50


Joulukiireet, myyjäisiin leipominen, joulutapahtumat ja kaikenmoiset touhuilut ovat saavuttaneet tämän torpan ja elämä lyö kapuloita liikunnan rattaisiin. Onneksi en enää edes kovin paljon murehdi sitä, jos joku treeni jää välistä, osaan jo pikkuisen antaa armoa elämälle ja todeta vain, että nyt on näin paljon kaikkea muuta, joten liikkumisesta on annettava aikaa muulle touhulle ja vaikka nyt liikunta jää muun elämän jalkoihin, aivan hetken päästä palataan taas tavalliseen arkeen ja rutiini löytyy aivan itsestään.

Siirsin maanantaille salipäivän juurikin siitä syystä, että viikolla aikaa menee muuhun, enkä voi suunnitellusti pitää lepopäivää maanantaina, kun lepopäiviä liikunnasta tulee aivan kiireiden vuoksi muutenkin. Kävelin alkuverkkana salille, tein siellä treenin ja kävelin loppuverkkana takaisin kotiin. Päivän kokonaisaldoksi tuli liikuntaa puolitoista tuntia peruskestävyysalueella.

Tiistaina kävelin kohtuullisen reippaasti laulutunnille (25:04, 2.68 km, avg 128 bpm) ja laulutunnin ja säestyksen jälkeen hipsin pidempää reittiä kotiin, että sain päivään enemmän liikuntaa (49:24, 5.04 km, avg 121 bpm).

Keskiviikkona ohjelmaan oli tupsahtanut pyramidivedot ja tällä kertaa lähdin testailemaan tuota viime viikolla tekemääni oivallusta, vedot tein rullaavalla, kevyellä juoksuaskeleella, verkat ja palauttelua kävellen (1:11:22, 9.19 km, avg 141 bpm). Tämä tuntuu tällä hetkellä toimivan oikein hyvin. Kokonaisuudessaan lenkistä tulee näin varsin hidas, mutta saan kuitenkin vedoissa juosta ja se tuntuu nyt olevan tärkeintä. Seuraavana aamuna jalka ei ollut treenistä moksiskaan, joten ehkä tämä alkaa tästä lutviutua vähitellen, kunhan en nyt innostu liikaa… Iltasella tein parinkymmenen minuutin coretreenin ja lähes joka ilta teen myös fyssarin antaman nilkkajumpan, olen varma, että nilkan vahvistaminen on yksi avain toipumiseen.

Torstain ilta meni kuopuksen koulun joulujuhlassa, joka oli pitkästä aikaa iltajuhlana myös vanhemmille. Perjantaina ehdin taas takaisin vauhtitreeniin. Viikon toinen vauhtitreeni tuli sitten intervallityyppisestä treenistä, jossa edelleen tein verkat ja palautukset kävellen ja vain vedot juosten (1:14:11, 9.75km, avg 137 bpm).

Lauantaina olin ensin aamupäivän joulutapahtumassa myymässä lapsien harrastukseen kuuluvan yhdistystoiminnan myyjäispöydässä ja osallistuin myös laulajista koottuun kuoroon, joka esiintyi tapahtumassa. Päivä meni oikein mukavissa ja leppoisissa merkeissä. Kotiin ehdittyäni, sain juuri vähän syötyä ja laittaiduttua, kun jo lähdimme firman ”pikkujouluihin” Kuhmoon, nauttimaan ukrainalainen baletin esittämää Pähkinänsärkijä -balettia. Ilta oli todella elämyksellinen ja matka kotiin pimeässä ja lumimyrskyssä oli suorastaan jännittävä.

Sunnuntaina työntelin kolaa todella lumisella pihalla lenkin alkuverkaksi (30:02, avg 118 bpm) ja kävin pidemmällä kävelylenkillä samalla poiketen muutamaankin putiikkien jouluostoksille (1:42:50, 10.64 km, avg 114 bpm).

Viikkoon tuli siis pitkästä aikaa jopa kaksi päivää ilman treeniä, silti liikuntaa aivan mukavat kahdeksan tuntia. Matkaa etenin jaloin 41.2 kilometriä. Seuraava viikko onkin sitten jo jouluviikko, katsotaan ehdinkö tehdä muuta kuin siivota, puunata, leipoa ja touhuta kaikkea… joulun jälkeen lähdemme lasten kanssa Lappiin, siellä ehtii sitten jo enemmän kaikkea. Jos en siis saa jouluviikolla postausta aikaiseksi, toivon, että seuraavalla viikolla saan vaikkapa koottua vuoden liikunnat omaan postaukseensa, se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa levollista ja riemullista joulun odotusta meille kaikille,

– Maijaliisa

Saat näppärästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys