Tällä viikolla olen ihastellut Asics Fuji Speed™ 2 -polkujuoksukenkiä ja polkujuoksuun suunniteltua Fujitrail™-vaatemallistoa. Sain mahdollisuuden testata tuotteita kaupallisen yhteystyön kautta ja olin erityisen innoissani vaatemallistosta. Toki halusin päästä myös testaamaan Asicsin uusia polkujuoksukenkiä, mutta koska jalkani ovat niin hirvittävän krantut (laskeutunut holvikaari päkiässä), kaikkien uusien kenkien testaaminen on aina tuskastuttavan jännittävää.
Ensin hieman teknisiä tietoja Fuji Speed™ 2 -polkujuoksukengistä ja sitten omia kokemuksia lyhyellä testillä tässä vaiheessa. Minulle täysin uutena ominaisuutena kengässä on koko pituudeltaan oleva hiilikuitu TPU-levy, joka vaikuttaa teknisten tietojen mukaan ponnistuksen dynaamisuuteen ja vakauttaa kenkää lateraalisesti (ilmeisesti siis tuoden sivuttaisvakautta?). Välipohjamateriaali on myös uudistunut edelliseen malliin verrattuna ja siinä on nyt vaimennuksena FF BLAST™ PLUS -vaahtomuovia, joka antaa kevyemmän ja energisemmän juoksukokemuksen. Itse olen hämmästynyt siitä, miten kevyt tämä kenkä on, kenkä painaa koossa 38 (24.0 cm) vain 205 grammaa, mitkään omistamani maantiekengät, saati polkukengät eivät todennäköisesti ole olleet näin kevyet. Kengän tuntuma on jotenkin hämmästyttävän kevyt ja minimalistinenkin, vaikka pohjassa paksuutta ja jäykkyyttä onkin.
Asicsin kenkien koko on usein hiukan pienempi kuin monilla muilla merkeillä, tavallisissa kengissä käytän yleensä kokoa 36, juoksukengissä 37,5-38. Usein tarkistan kengän pituuden sentteinä ja polkukenkiin valitsen aina riittävästi tilaa jalan turpoamiselle. Valitsin näistä polkukengistä 24.0 senttimetrin koon eli kokonumeroltaan 38. Tämä koko vaikuttaa olevan varsin sopiva ja jättää vielä hieman tilaa jalan turpoamisellekin. Varvastila ei ole erityisen leveä, mutta ei vaikuta erityisen kapealtakaan. Itse käytän poluilla usein hyvin ison varvastilan kenkiä, joskus niissä tuntuu olevan tilaa liikaakin, jolloin jalka pääsee liikkumaan jopa liikaa varvastilan osalta. Näissä Fuji Speed™2-kengissä kengän istuvuus omaan jalkaani on kyllä hämmästyttävän hyvä. Kengissä on malitillinen 5 mm droppi, joka sopii minulle hyvin, koska toiset polkukenkäni ovat nolladropin kengät ja näin kenkien droppi ei ole liian kaukana toisistaan, kun vaihtelen kenkiä polkulenkeillä. Uskon, että nämä Fuji Speed™ 2-kengät tarttuvat jalkaan varsinkin lyhyemmille ja vauhdikkaammille polkulenkeille.
Kuten aikaisemmin kerroin omat jalkani ovat todella haastavat ja erityisesti jäykkäpohjaiset kengät ovat usein hyvin haastavat, koska jalkapohjani vaativat kengiltä todellista rullavuutta ja toisinaan joudun vaihtamaan ”löysienkin” kenkien pohjalliset omiin anatomisiin pohjallisiin, jotta saan kengät toimimaan. Olen juossut tähän mennessä pisimmillään kengillä 15 kilometriä ja pohjan jäykkyys toi hivenen haasteita päkiän toiminnalle ja sai päkiät lievästi kipeytymään. Tosin usein kaikissa kengissä on tämä sama vaiva muutamien ensimmäisten lenkkien aikana. Olin kuitenkin todella yllättynyt siitä, miten kenkä tuntui jotenkin todella kevyeltä ja ponnistus poluilla lähti lähes automaattisesti käyntiin. Kengillä on helppo juosta ja tuntuu, että vauhti kiihtyy aivan huomaamatta. Omilla lenkeillä olen päässyt testaamaan kenkiä vasta kuivilla poluilla, hiekkatiellä, neulasbaanalla, pienesti juurakoissa ja kallioilla; kuivalla alustalla pito on tuntunut oikein hyvältä.
Asics Fuji Speed™ 2 -polkukenkien kanssa samaan aikaan julkaistiin Fujitrail™ -vaatemallisto, joka on suunniteltu myös polkujuoksuun. Malliston keskeisin tuote on Fujitrail™ -takki, jossa on 20k vesipilariarvo, teipatut saumat ja se voidaan pakata helposti omaan huppunsa säilytettäväksi. Fujitrail™ -paita ja shortsit sisältävät ASICSin omaa ACTIBREEZE™ -teknologiaa ja nopeasti kuivuvia materiaaleja. Koko mallisto sisältää myös heijastimia.
Mallistossa olevissa shortseissa on vyötäröllä paljon verkkotaskuja, joihin saa helposti energiat mukaan. Takana olevaan selkäpuolelta vesitiiviiseen taskuun mahtuu jopa Iphone (13) . T-paidassa on tarpeeksi pituutta, jotta se pysyy hyvin shortseissa juoksurepunkin kanssa käytettäessä. Tykkään kovasti malliston huikeista yksityiskohdista, jotka on tehty todella käytettävyyttä ajatellen: T-paidan vetoketjun saa avattua molemmista päistä, Takissa on erilliset peukalo”rinksut” pitämässä hihoja alhaalla tarvittaessa, hupun lippaa ja verkkosuojaa unohtamatta. Luulen, että en ole viela aivan kaikkia hienouksia edes huomannut/tajunnut. Takki ei vielä ole päässyt kunnon testiin, mutta odotan jo innolla syksyn sateita ja tuiverrusta, jotta pääsen käyttämään takkia aivan tositoimissa.
Ja sitten mennään vielä viikon tapahtumiin – Maanantaina käveleskelin ympäri Kajaania parin tunnin ajan Aidatut unelmat-kävelyteoksesta (Sari Palmgren Co ja Vaara-kollektiivi) nauttien. Kuopuksemme oli mukana luokkansa kanssa teoksen viimeisessä kohteessa. Kävelyteoksen aikana käveltiin todella ympäri kaupunkia puistoissa, kirkossa ja yksityisissä pihoissa. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kokemus.
Tiistaina ohjelmassa oli päätreeninä 6 x 800 metrin vetoa. Pyöräilin suoraan laulutunnilta urheilukentälle, tein alkuverkan kentällä ja lähdin vetoihin puikkelehtien muiden kentällä olevien treenaajien välissä. Vetojen välissä oli aika pitkät kävelypalautukset (3:45). Kokonaisuudessaan treeni kestikin himpun reilu tunnin, se tuntuu aika pitkältä treeniltä juosten kentällä (1:02:26, 10.0km avg 141 bpm). Treenin jälkeen kävelin jo takaisin pyörälle, kun takaani kuului kysymys: ”Hei, mikä on sinun laji?” Menin kysymyksestä aivan hämilleni, hetken ihmettelin mielessäni kysymystä, laji?, ja vastasin jotakin tähän tapaan: ”Hmm, minun laji on varmaankin polkujuoksu, mutta nyt treenaan maratonille”. Kysyjä kommentoi, että hän ajattelikin, että varmaankin joku pitkän matkan juoksu pitkästä treenistä päätellen. Vastaus siis kelpasi, mutta jäin miettimään tuota lajia. En ole koskaan harrastanut yleisurheilua, josta ajatus lajista varmaankin tulee. En oikein uskaltanut vastata, että lajini olisi ultrajuoksu, mutta ehkäpä juuri tuo pitkän matkan juoksu tai kestävyysurheilu yleensä. Mikä sinun lajisi olisi?
Keskiviikkona juoksin pitkästä pitkästä aikaa salille viettämään aikaa… Aivan kamalaa, miten raskaalta kaikki tuntui, jopa aivan vain pienillä käsipainoilla yläkropan treeni tuntui järkyttävän rankalta. On aivan pakko alkaa käymään salilla vähintään kerran viikossa taas syksyn kynnyksellä. Torstaina vuorossa oli suunnitelmien mukaan kahdeksan kilometrin tempojuoksu, joka on minulle hieman epämääräinen juoksutreeni. En oikein osaa seurata juoksun aikana vauhteja niin, että saisin kiihdytettyä vauhtia kilometri kerrallaan, kokonaisuudessaan juoksin kuitenkin tempon viimeisen kilometrin vauhdikkaimmin (1:00:22, 11.2 km, avg 151 bpm).
Perjantaina oli liikunnasta lepoa, mutta päivä oli muuten aikamoista hulinaa, kun vietimme kuopuksen kaverisynttäreitä. Talo täyttyi 11-vuotiaista innokkaista juhlijoista ja ajattelin, että he olisivat jo sen verran isoja, että vauhti olisi hieman rauhallisempaa, mutta enpä juuri enemmän väärässä olisi voinut olla…
Lauantaina kävin aamupäivästä reilun neljän kilsan rauhallisella polkulenkillä kuvailemassa Asicsin tuotteita ja myös samalla testailemassa niitä (27:32, 4.13 km). Aamun lenkin jälkeen kävin kotona, vaihdoin kengät maantiekenkiin ja lähdin hakemaan kisavauhteja maantiejuoksusta. Ohjelmassa olisi ollut 12 kilometriä kisavauhtista, mutta kun lähdin ilman alkuverkkaa liikkeelle (ajattelin, että sen olin jo tuossa poluilla tehnyt) tajusin, että olen aika uupuneen oloinen. Perheessä on ollut flunssanpoikasta vähän jokaisella ja mietin, johtuuko tuntemus siitä, että tauti on tulossa. Muutaman kilometrin jälkeen siis muutin suunnitelman ja lyhensin kisavauhtisen juoksun puoleen (29:04, 6.0 km, avg 160 bpm). Jatkoin lenkkiä kuitenkin rauhallisemmalla tahdilla vielä kotiin juosten (25:03, 4.01 km, avg 140 bpm).
Sunnuntaina suunnitelmissa oli viikon pitkis ja vaikka eilisen kisavauhtinen oli tuntunut liian rankalta lähdin kuitenkin tänään testailemaan juoksua, kun flunssa ei selvästikään ainakaan vielä ole minuun iskenyt. Pitkikselle otin repun mukaan nesteytyksen vuoksi, mutta myös siksi, että kannoin repussa toisia polkukenkiä mukana, jotta voin vaihtaa Fuji Speed™ 2-kengät tarvittaessa vanhoihin kenkiin. En uskonutkaan, että voin juosta heti reilun kahdenkymmen kilometrin lenkin uusilla kengillä. Viidentoista kilometrin kohdilla vaihdoin kengät, koska pohjan jäykkyys kipeytti päkiää. Huomasin juoksussa selkeän eron kenkien välillä, kun Fuji Speed™ 2 -kengillä juoksu tuntui kevyeltä ja kenkä palautti kuin itsestään jalan juoksuun askelluksesta, vanhojen kenkien tuntuma oli huomattavasti raskaampi ja jalkaa piti selkeästi enemmän lihastyöllä nostaa takaisin rullaukseen. Lenkki eteni kuitenkin molemmilla kengillä mukavasti ja sain kasaan aivan kunnon pitkiksen (2:51:29, 26.4 km, avg 141 bpm).
Viikkoon mahtui siis kokonaisuudessaan liikuntaa 9 tuntia 10 minuuttia ja kilometrejä 78.7, joista juoksua oli 65.1 kilometriä. Vähän kisavauhtisen juoksun epäonnistuminen sai epäilemään sitä, selviänkö mitenkään jo neljän viikon päässä olevasta maratonista kunnialla maaliin. Aikatavoitteeni maratonille tuntuu tässä vaiheessa olevan aivan liian optimistinen ja alan vahvasti epäillä, että jos lähden tavoittelemaan suunnittelemaani aikaa, kanttaan kisassa täysin ja joko lopetan juoksun kesken tai tulen maaliin elämäni surkeimmalla ajalla maratonilla. Ajatuksiin saattaa myös vaikuttaa hieman se, että kehossa voi olla uupumuksen tuntemuksia ennakoivasti mahdollisen flunssan pyrkiessä saamaan otetta minusta. Nyt ei ole siis paras aika alkaa luopua tavoitteista, vaan odottelen vielä hetken, ja seuraan kehon tuntemuksia ennen kuin alan madaltaa rimaa tavoitteiden suhteen. Tätä jään pohtimaan, ihanaa elokuun loppua toivotellen,
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.
